Totuus tomaattiruukuista ja muita havaintoja tomaatin kasvatuksesta seinustalla

Tomaatin tuoksu kuuluu parhaisiin lapsuusmuistoihini. Mummi ja pappa kasvattivat tomaatteja ja kurkkuja myyntiin kasvihuoneessa, jonne oli käynti suoraan heidän eläketalonsa alakerrasta. En oppinut heiltä tomaatin kasvatuksesta mitään, koska kasvihuone oli jyrkästi lapsilta kiellettyä aluetta. Pääsin tuohon lämpimään ja kosteaan paratiisiin vain pari kertaa lyhyesti mummin kanssa. Sain kuitenkin sieltä elinikäisen kaipuun tomaattien tuoksuun.

En hankkinut siirtolapuutarhapalstaani Villa Palasta kasvattaakseni tomaatteja, vaan täyttääkseni sen kukilla. Tomaatin kasvatusmahdollisuus tuli yllättäen ja pyytämättä. Tiesin, ettei sinne voi pystyttää kasvihuonetta, koska tontilla on jo varastomökki ja vain yksi lisärakennus sallitaan. Huomasin kuitenkin, että mökin länsiseinusta on kesäisin hyvin lämmin ja suojaisa. Siis sopiva tomaateille.

Viime keväänä ryhdyin tuumasta toimeen. Tässä kasvukauden havainnot:

Luomutomaattilajike Matina tuotti kiinteitä tomaatteja, joista oli helppo leikata viipaleita leivälle.

1. Tomaatti tuottaa kelpo satoa mökin seinustalla

Hyötykasviyhdistyksen verkkosivuilla mainittiin, että runkotomaatti Matina on perinnelajike, jota voi kasvattaa sekä avomaalla että kasvihuoneessa. Kylvin maaliskuun puolivälissä kymmenkunta siementä, joista kolme iti, mutta vain yksi taimi näytti elinkelpoiselta. Sillä siis mentiin jatkoon.

Sungold-kirsikkatomaattia sanottiin Impectan siemenpussissa yhdeksi maailman makeimmista, ja se on voittanut joitakin epävirallisia makutestejäkin. Sitä suositeltiin kasvihuoneeseen tai lämpimälle seinustalle. Siemeniä oli seitsemän ja kylvin kaikki. Terhakoita taimia tuli kuusi, joista pidin neljä ja annoin kaksi myytäviksi siirtolapuutarhayhdistyksen taimitorille. Yhden taimen jätin kaupunkiin parvekkeelle.

Kesän tärkein havainto oli, että tomaatinkasvatus ylipäätään onnistui. Molemmat lajikkeet tuottivat satoa ruukuissa mökin seinustalla. Matina teki  ison ja pienen tertun lisäksi yhden tertun, joka meni pilalle. Kaikki Sungoldit tekivät viisi pitkää terttua, joista neljä kypsyi kokonaan tai lähes kokonaan.  Satokauden keskellä sain poimia kourallisen herkullisia tomaatteja noin joka toinen päivä. En ostanut torilta kirsikkatomaatteja koko kaudella.

Ja tuoksu, siitähän tietysti saatoin nauttia joka päivä keväästä syksyyn pelkästään hipaisemalla kasveja ohi kulkiessani.

Sungold-tomaatit kasvoivat kesän mittaan melkein kiinni räystääseen.

2. Pienet tomaatit kasvavat usein jättimäisessä rungossa

Tein keväällä hassun aloittelijan virheen, kun kuvittelin, että kirsikkatomaatit kasvavat pienissä, pensasmaisissa tomaattikasveissa ja isot tomaatit korkeissa, kasvihuoneen kattoon tuettavissa kasveissa. Olisin oikeastaan halunnut pensastomaatteja, mutta sainkin todella korkeita ja rotevia runkotomaatteja. Ne tavoittelivat jo kuistin kattoa, kun viidennen kukkatertun jälkeen latvoin ne. Ensi kesäksi minulla on varattuna sekä pensas- että runkotomaatin siemeniä ja tiedän, miten ne eroavat toisistaan.

Kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa tomaattien pituuskasvu oli nopeaa ja lopulta tuin ne räystään alle, kun telineet eivät enää pystyneet tukemaan runkoja.

3. Tomaattiruukut ovat liian hentoja runkotomaateille

Mökin seinustalla kulkee laatoitettu käytävä, joten taimien istuttaminen maahan ei ollut mahdollista. Hankin niitä varten erityisesti tomaateille tarkotetut altakasteluruukut, joihin kuului kolmikerroksiset, taimen kasvaessa osista koottavat tukikehikot.

Pieleen meni. Tukikehikon kokoaminen tukevaksi oli vaikeaa, ellei mahdotonta. Osaset eivät kiinnittyneet toisiinsa riittävän tiukasti, joten pyramidi oli jatkuvasti vaarassa sortua ja sortuikin. Paikkailin liitoksia aluksi jeesusteipillä, mutta lopulta luovutin. Kehikko oli myös naurettavan matala runkotomaateille. Tomaatit kasvoivat hujauksessa sen ohi, joten rungot oli pakko tukea myös ylhäältäpäin.

Alkukesällä siirtelin ruukkuja sateelta suojaan terassille vain huomatakseni, että tuulenpuuskat olivat tarttuneet kehikoihin ja tomaatit viruivat pitkin pituuttaan terassin lattialla. Siirsin ruukut lasikuistille, jossa ne viettivät muutamia päiviä kuin kasvihuoneessa. Samalla havaitsin, että tomaatin runko on taipuisa eikä taitu pienestä. Peruuttamatonta vahinkoa ei tapahtunut.

Kasvit alkoivat kuitenkin olla liian isoja kuistille. Kiinnitin rungot pehmustetulla metallilangalla mökin räystään alle koukkuihin tai törröttäviin nauloihin, joita siellä sattui olemaan melko sopivin välimatkoin. Näin tuettuina runkotomaatit kestivät loppukesän myrskyt.

Aion käyttää ruukkuja jatkossakin, mutta tuskin runkotomaateille. Saatan myös jättää kehikot pois.

Heinäkuun lopulla tutustuin latvamätään ja suojasin ruukut paahtavalta auringolta kangasriekaleilla.

4. Tomaatit vaativat katkeamatonta paapomista

Sitä luulisi, että altakasteluruukussa olevan tomaatin voisi jättää pariksi päiväksi oman onnensa nojaan. Väärin! Havaitsin, että heinäkuun helteillä aamulla täytetty vesitila oli usein illalla jo tyhjä. Järjestin matkoilla ollessani tomaateille kastelun joka kolmas päivä, ja se ei todellakaan ollut tarpeeksi usein.

Tomaatit reagoivat epäsäännölliseen kasteluun latvamädällä. Raakileiden kärjet ja lopulta koko raakileet mustuivat ja muuttuivat syömäkelvottomiksi. Menetin latvamädälle Matinan toisen ison tomaattitertun ja pari tertullista kirsikkatomaatteja.

Latvamätä johtuu siitä, että kasvi ei saa riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita, ja se taas johtuu siitä, että juuristolla on vaikeuksia toimittaa niitä kasvin käyttöön. Ongelmana voi olla kuivuuden ohella mullan kuumentuminen auringossa. Näin kävi epäilemättä Palasessakin. Sidoin mustien ruukkujen ympärille ensiavuksi kangassuikaleita, jotka revin käytöstä poistetuista valkoisista lakanoista. Näytti kamalalta, mutta toivottavasti toimi. Ainakin satoa alkoi jälleen tulla.

Ensi kesänä järjestän kastelun säännöllisemmäksi ja suojaan multatilan paahtavalta auringonpaisteelta.

Syyskuussa kasvustot näyttivät kaikkea muuta kuin terveiltä. Uskoakseni ne kärsivät isoista lämpötilanvaihteluista, muun muassa. Satokausi oli kuitenkin jo päättymässä, ja keräsin viimeiset raakileet sisälle kypsymään.

5. Ruukkutomaatin lannoittaminen on taitolaji

Tiesin, että tomaatti tarvitsee paljon vettä ja ravinteita. Sekoitin ruukkuihin kasvualustaksi Puutarhan mustaa multaa, tomaattien erikoismultaa ja ripauksen kompostotua pollen potkua. Kun tomaattimulta loppui kesken, laitoin vähän enemmän kompostia. Lisäksi lannoitin pakkauksen ohjeiden mukaisesti kasteluveteen liuotettavalla tomaattilannoitteella.

Ohjeessa ei mainittu, että lannoittamisen voisi jossakin vaiheessa lopettaa. Heinäkuun lopulla kasvustot olivat kauttaaltaan aivan tummanvihreitä ja lehdet olivat käpertyneet sisäänpäin. Käpertymiseen voi olla muitakin syitä, mutta varsinkin uusien versojen tumma väri on merkki liiasta lannoittamisesta. Vähensin lannoittamista heti, kun ymmärsin tämän.

Kun kasvien veden tarve oli helteellä iso ja jokainen vesilitra oli lannoitettu, kasvuvoimaa kertyi nähtävästi liikaakin. Ensi kerralla vähemmän on enemmän.

Jokainen tomaatti on ihme

Yhteenveto: Molemmat lajikkeet pärjäsivät seinustallakin, vaikka kasvihuone olisi tarjonnut niille vakaammat olot. Sungold oli maineensa veroinen, isohko, erittäin herkullinen ja makea kirsikkatomaatti. Matina oli tavallisempi lajike eikä yhtä satoisa kuin Sungold. 

Kesän 2024 sää oli tomaatin kasvatukselle erityisen sopiva: lämpöä riitti ja sateet enimmäkseen kiersivät Peltolan kaukaa, joten ruukuista ei tullut tulva-altaita. Kasvatus onnistui, mutta todennäköisesti minusta huolimatta, koska taitojahan minulla ei ollut. Opin paljon, mutta en silti pidä onnistumista ensi kesänä itsestäänselvyytenä. Jokainen tomaatti on ihme.