Hermoratatutkimus eli ENMG ei kuulosta yhtään kivalta: siinä annetaan pieniä sähköiskuja ja katsotaan, kuinka nopeasti jalka (tai käsi) nytkähtää. Ensin annetaan sähköiskut hermoille ihon pinnalta, ja toisessa vaiheessa tutkitaan neulan avulla, miten sähköimpulssit kulkevat lihaksissa. Välillä hermoja joudutaan hieman etsimään, koska ne eivät kulje kaikilla aivan samoissa paikoissa. Sähköiskuja ja pistoksia saattaa tulla aika montakin.

Kyllähän se hieman epämiellyttävältä tuntui, mutta olen ollut pahemmassakin paikassa. Minua motivoi ajatus, että ENMG paljastaa tarkasti, onko kipujen ja lihasheikkouden takana hermovaurio vai ei. Jos hermovaurio löytyy, tutkimus kertoo, missä se on, miten pitkälle edennyt se on ja milloin se on syntynyt. Se paljastaa jopa yksittäisten hermosäikeiden vaurioitumisen usean kuukauden ajan jälkikäteen. Jos hermovauriota ei havaita ja hoideta ajoissa, voi syntyä pysyviä toimintahäiriöitä, kipuja, tunnottomuutta ja lihasten surkastumista.

Tiesin tämän, koska olin ollut tutkimuksessa ennenkin. Jo parikymmentä vuotta sitten minulla oli reidessä kohta, joka kipeytyi liikunnan yhteydessä. Siihen kehittyi vähitellen kuoppa. Sain lähetteen neurokirurgian poliklinikalle, jossa minulle tehtiin ENMG.

Minulle sattui lääkäriksi kokenut neurokirurgi, joka kertoi saman tien, että kuopan syy oli kuin olikin hermopinne syvällä lonkan uumenissa. En muista, oliko silloin puhe piriformiksesta eli päärynänmuotoisesta pakaralihaksesta, mutta hoidoksi hän näytti tyypillisen piriformisvenytyksen. Tein sitä kahdesti päivässä muutaman minuutin kerrallaan, ja jo viikossa kuoppa lähti tasoittumaan. Siitä lähtien piriformisvenytykset ovat kuuluneet vakituiseen jumppaohjelmaani, olipa jumpan nimi sitten jooga, mindfulness tai pilates.

Jatkuva kipu voi aiheuttaa hermoston kipuradassa muutoksia, joiden seurauksena se välittää kipuviestiä vanhasta tottumuksesta, vaikka fyysinen vamma olisi jo parantunut.

Jos olen ymmärtänyt oikein, tutkimuksella pyrittiin minun kohdallani selvittämään lähinnä, olisiko minulla pakaraperäinen iskias. Siinä iskiashermo jää jumiin pakaran/lantion syvien lihasten ja/tai jänteiden väliin. Yleisemmin iskias on selkärankaperäistä, mutta se oli minulta suljettu pois jo kauan sitten.

Jos kipuni olisi neuropaattista eli hermostosta johtuvaa, Lyrica olisi todennäköisesti tehonnut siihen. Lyrica ei auttanut, joten hermostoni ehkä oli kunnossa. Asiaa ei kuitenkaan oltu tähän mennessä todennettu.

Pitkittyneeseen kipuun liittyy aina hermoston ongelmien riski. Jatkuva kipu voi aiheuttaa hermoston kipuradassa muutoksia, joiden seurauksena se välittää kipuviestiä vanhasta tottumuksesta, vaikka fyysinen vamma olisi jo parantunut. Sitäkin minunkin tapauksessani hieman epäiltiin, koska helmikuun magneettikuvauksessa havaitut fyysiset vammani olivat varsin vähäiset, ja niiden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt parantua annetulla hoidolla.

En osaa sanoa, olisiko tämä näkynyt tutkimuksessa. Luultavasti ei; hermoratatutkimus kertoo, onko esimerkiksi jokin hermosäie poikki. Se lienee eri asia kuin kipuradan häiriintynyt toiminta. Tietääköhän joku lukijoista tästä enemmän? Voin yrittää itsekin tutkia asiaa ja kirjoittaa siitä myöhemmin.

Tutkimuksen tuloksen pystyi sen suorittanut lääkäri kertomaan yhdellä lauseella tutkimuksen päätteeksi. Minulla oli hyvät hermot. Ei mitään vikaa.

--

Päivän kuvat: Keisarinkruunuja lapsuudenkotini pihalta.

Kommentit (2)

MarjattaP

Olipa taas mielenkiintoista ja ainakin minulle uutta asiatietoa.  Taidat tosiaan olla melkoisen monimutkainen tapaus lääkäreillekin, mutta onneksi sinulla on hyvät hermot!

Maija
Liittynyt15.10.2015

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei elämän tarvitse olla helppoa, koska vaikean kanssa oppii enemmän. Mutta vähitellen alkaa kyllä tuntua, että tätä oppia on jo saatu tarpeeksi :)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram