Hermoratatutkimus eli ENMG ei kuulosta yhtään kivalta: siinä annetaan pieniä sähköiskuja ja katsotaan, kuinka nopeasti jalka (tai käsi) nytkähtää. Ensin annetaan sähköiskut hermoille ihon pinnalta, ja toisessa vaiheessa tutkitaan neulan avulla, miten sähköimpulssit kulkevat lihaksissa. Välillä hermoja joudutaan hieman etsimään, koska ne eivät kulje kaikilla aivan samoissa paikoissa. Sähköiskuja ja pistoksia saattaa tulla aika montakin.

Kyllähän se hieman epämiellyttävältä tuntui, mutta olen ollut pahemmassakin paikassa. Minua motivoi ajatus, että ENMG paljastaa tarkasti, onko kipujen ja lihasheikkouden takana hermovaurio vai ei. Jos hermovaurio löytyy, tutkimus kertoo, missä se on, miten pitkälle edennyt se on ja milloin se on syntynyt. Se paljastaa jopa yksittäisten hermosäikeiden vaurioitumisen usean kuukauden ajan jälkikäteen. Jos hermovauriota ei havaita ja hoideta ajoissa, voi syntyä pysyviä toimintahäiriöitä, kipuja, tunnottomuutta ja lihasten surkastumista.

Tiesin tämän, koska olin ollut tutkimuksessa ennenkin. Jo parikymmentä vuotta sitten minulla oli reidessä kohta, joka kipeytyi liikunnan yhteydessä. Siihen kehittyi vähitellen kuoppa. Sain lähetteen neurokirurgian poliklinikalle, jossa minulle tehtiin ENMG.

Minulle sattui lääkäriksi kokenut neurokirurgi, joka kertoi saman tien, että kuopan syy oli kuin olikin hermopinne syvällä lonkan uumenissa. En muista, oliko silloin puhe piriformiksesta eli päärynänmuotoisesta pakaralihaksesta, mutta hoidoksi hän näytti tyypillisen piriformisvenytyksen. Tein sitä kahdesti päivässä muutaman minuutin kerrallaan, ja jo viikossa kuoppa lähti tasoittumaan. Siitä lähtien piriformisvenytykset ovat kuuluneet vakituiseen jumppaohjelmaani, olipa jumpan nimi sitten jooga, mindfulness tai pilates.

Jatkuva kipu voi aiheuttaa hermoston kipuradassa muutoksia, joiden seurauksena se välittää kipuviestiä vanhasta tottumuksesta, vaikka fyysinen vamma olisi jo parantunut.

Jos olen ymmärtänyt oikein, tutkimuksella pyrittiin minun kohdallani selvittämään lähinnä, olisiko minulla pakaraperäinen iskias. Siinä iskiashermo jää jumiin pakaran/lantion syvien lihasten ja/tai jänteiden väliin. Yleisemmin iskias on selkärankaperäistä, mutta se oli minulta suljettu pois jo kauan sitten.

Jos kipuni olisi neuropaattista eli hermostosta johtuvaa, Lyrica olisi todennäköisesti tehonnut siihen. Lyrica ei auttanut, joten hermostoni ehkä oli kunnossa. Asiaa ei kuitenkaan oltu tähän mennessä todennettu.

Pitkittyneeseen kipuun liittyy aina hermoston ongelmien riski. Jatkuva kipu voi aiheuttaa hermoston kipuradassa muutoksia, joiden seurauksena se välittää kipuviestiä vanhasta tottumuksesta, vaikka fyysinen vamma olisi jo parantunut. Sitäkin minunkin tapauksessani hieman epäiltiin, koska helmikuun magneettikuvauksessa havaitut fyysiset vammani olivat varsin vähäiset, ja niiden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt parantua annetulla hoidolla.

En osaa sanoa, olisiko tämä näkynyt tutkimuksessa. Luultavasti ei; hermoratatutkimus kertoo, onko esimerkiksi jokin hermosäie poikki. Se lienee eri asia kuin kipuradan häiriintynyt toiminta. Tietääköhän joku lukijoista tästä enemmän? Voin yrittää itsekin tutkia asiaa ja kirjoittaa siitä myöhemmin.

Tutkimuksen tuloksen pystyi sen suorittanut lääkäri kertomaan yhdellä lauseella tutkimuksen päätteeksi. Minulla oli hyvät hermot. Ei mitään vikaa.

--

Päivän kuvat: Keisarinkruunuja lapsuudenkotini pihalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Olipa taas mielenkiintoista ja ainakin minulle uutta asiatietoa.  Taidat tosiaan olla melkoisen monimutkainen tapaus lääkäreillekin, mutta onneksi sinulla on hyvät hermot!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei elämän tarvitse olla helppoa, koska vaikean kanssa oppii enemmän. Mutta vähitellen alkaa kyllä tuntua, että tätä oppia on jo saatu tarpeeksi :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016