Huolellisesti koottu työgarderobini on jäänyt vaille käyttöä, kun ensin olin monta viikkoa kipeä tai topilas ja nyt jatkuu flunssan jälkeinen karanteeni. Ensi viikolla saisin mennä toimistolle, jos välttämättä haluaisin, mutta etätyöt ovat nyt sääntö eivätkä poikkeus. Esimerkiksi palavereja ei järjestetä ollenkaan kasvokkain.

Kotivaatteet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Onneksi olen viime aikoina täydentänyt myös kotikapseliani, jottei tarvitse joka päivä pukeutua kulahtaneisiin t-paitoihin ja reikäisiin leggareihin. Kotigarderobini kuningatar on vastavalmistunut villapaita, jonka kudoin Drops Air -langasta norjalaisen Garnstudion ohjeella.

Kaikki neuleeni eivät suinkaan onnistu, ja tämäkin kudin lähti hakoteille heti alussa. Minulla on löysä käsiala, joten valitsin  pienemmät puikot kuin ohjeessa suositeltiin. Mallitilkkukin antoi ymmärtää, että niin kannattaisi toimia. En muistanut, että olen tehnyt saman virheen aikaisemminkin juuri Garnstudion neuleessa.

Olin kutonut jo kaksi työlästä pitsineulejaksoa ja minun olisi pitänyt olla kainaloiden kohdalla, kun havaitsin virheen. Neule vaikutti leveydeltään suunnilleen sopivalta, mutta sen korkeus ei riittänyt mitenkään. Mikä neuvoksi? Tämä oli vieläpä ensimmäinen kaarrokeneuleeni ikinä. Kaarrokkeesta tulisi aivan liian matala ja neuleesta käyttökelvoton, jos jatkaisin samaan malliin.

En halunnut purkaa. Päädyin kutomaan pienemmillä puikoilla vielä yhden, ylimääräisen kuviojakson. Tämän jälkeen aloitin kaarrokkeen ohjeessa mainituilla, isommilla puikoilla. Ero on selvä ja sen huomaa kyllä valmiista paidasta, jos hoksaa katsoa. Isommilla puikoilla neuleesta tuli tietenkin harvempaa, ja pitsikuvion lehdykät ovat isompia.

Toisaalta lehdykät näyttävät suurentuvan tasaisesti helmasta kohti hartioita, joten voisihan se olla harkittuakin. Neule ei näytä käytössä siltä, että alaosa olisi liian pieni tai yläosa liian iso. Siitä tuli riittävän hyvä, ja täydellisyyshän olisikin tylsää, vai mitä?

Neule on muhkea, mutta ihanan kevyt ja pehmeä. Siihen kului lankaa vain 350 grammaa, joten se ei tullut kohtuuttoman kalliiksikaan. Langassa on 65 prosenttia babyalpakkaa, 28 prosenttia polyamidia ja 7 prosenttia merinovillaa. Sen rakenne on erikoinen. Kehräämisen sijasta kuidut on puhallettu tuubiksi. Ilmavuuden takia ontelolanka on noin kolmanneksen kevyempää kuin kehrätty lanka.

Neule aivan hyväilee ihoa, joten se on aina ilo pukea päälle. Olen kuitenkin alkanut jo hiukan säästellä sitä, koska se näyttää pörhentyvän ja lähes huopuvan helposti. Niinhän pehmeimmille neuleille usein käy. Kovat ja karheat ovat melkein aina kestävämpiä kuin pehmeät neuleet. Air-langan sanotaan sopivan hyvin huovuttamiseen, joten enpä taida päästää tätä puseroa pesukoneeseen.

Käsityökeskus Tuuman palvelu ansaitsee kehumisen. Liian pienillä puikoilla kutominen kulutti laskettua enemmän lankaa, joten ostamani lankaerä loppui, kun kudottavaa oli jäljellä enää kolme kerrosta. Harmillista! Lanka oli Tuumasta jo lopussa, mutta kauppias muisti, keille on sitä myynyt. Hän pani sanan kiertämään. Sain ostaa toiselta asiakkaalta yli jääneen kerän, ja vain kahden päivän odotuksen jälkeen neule valmistui.

Neulemalli löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=9034&cid=11

--

Päivän kuvatVillapaita: omatekemä, lanka Drops Air, väri vehnä. Kauluri: Hurmås, Hertta-tuubi. Housut: Junarose, JRQueen, koko 44 (tosi joustavat). Kengät: Ecco, Flexure Runner. Sukat: Thought. Kuvauspaikka: Ruissalon kasvitietetellinen puutarha sunnuntaiaamuna kello 9.30. Sain myös muutamia hienoja kukkakuvia.

Kommentit (2)

Eppu
1/2 | 

Kiitos Maija, täytyy sanoa, että nuorena olin niin kärsimätön, että neule jäi kesken, jos siihen tuli virhe. Elämä opettaa kärsivällisyyttä. Nyt puran ja puran!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Eppu kirjoitti:
Kiitos Maija, täytyy sanoa, että nuorena olin niin kärsimätön, että neule jäi kesken, jos siihen tuli virhe. Elämä opettaa kärsivällisyyttä. Nyt puran ja puran!

Niinpä, Eppu! Elämä opettaa kullekin tarpeen mukaan. Mulle virheiden sietoa :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016