Identiteettityöni on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että vuodet hehkeänä ja hoikkana, urheilullisena blondina tuntuvat kuin unelta ja sen aikaisissa kuvissa keekoileva henkilö vieraalta. Kyllähän tämä oma hiusväri on paljon parempi. Tulee tietysti paljon halvemmaksikin, kun ei tarvitse vaalentaa hiuksia kampaajalla. Raidathan minulla on aina ollut omasta takaa.

Oman värin palautusprojekti vei kaikkiaan vajaat kaksi vuotta. Hiuksissani on mielestäni nyt kauttaaltaan hivenen teräksenharmaata hohdetta, mutta on ollut yllätys, miten vähän varsinaista harmaata vielä on. Ohimoilla on hieman vaaleaa, siinä kaikki. En koe tarvetta peittää sitä värillä. Luomuna mennään.

Ehkä hieman pidemmäksi taas kasvatan, että hiukset saa paremmin kiinni, mutta olen aika tyytyväinen tähän polkkaankin. Se tuntuu vaihteeksi tosi helppohoitoiselta. Ei mene takkuun eikä tarvitse lotrata niin paljon hoitoaineiden kanssa. Pitkät hiukset nielivät litroittain Repair Rescueta.

Mitä kokooni tulee niin alan hyväksyä, että juuri tämä on tässä iässä ja elämäntilanteessa oikea kokoni.

Laihduttajia neuvotaan joskus syömään ennen laihdutuksen aloittamista jonkin aikaa mahdollisimman luonnollisesti eli sen verran kuin tekee mieli, jotta nähdään, mihin paino luonnollisesti asettuu. Vasta sen jälkeen asetetaan painotavoite.

Tällä liikunnalla ja ruokailulla painoni asettui luonnollisesti 83 kiloon, jossa se on pysynyt nyt jo melkein vuoden. Painoindeksini on 29,4 eli ylipainon ja lihavuuden rajalla.

Lääkärini mukaan voisin todennäköisesti paremmin, jos laihduttaisin muutaman kilon. Voi olla, että sen vielä teenkin, mutta ensin haluan hoitaa muutaman muun asian kuntoon. Unirytmin vakiinnuttamisessa olen jo aika pitkällä. Huonosti nukkuvan laihduttamisesta ei tunnetusti tule muuta kuin paha mieli.

Juuri tämä koko (kaikkea 44:n ja 48:n väliltä) on siitäkin mukava, että minulle sopivat monien normaalikokoisten naisten vaatemallistojen isoimmat vaatteet, mutta myös plus-kokoisten mallistojen pienimmät vaatteet. Koen, että valinnan varaa on paljon.

Kokoni hyväksymisen merkiksi olen hankkinut entistä väljemmin istuvia vaatteita. Miksi kiusaisin itseäni kiristävillä kuteilla, kun joka tapauksessa peilistä näkyy vähintään XL-koon leidi? Neuleita ja etenkin neulemekkoja käytän edelleen tyköistuvinakin, ne kun eivät kiristä.

Uusimmat vaatteeni eivät edes pyri hoikentavaan vaikutelmaan. Tämäkin valkoinen paita on reilusti iso: lepakkohihat korostavat vaatteen leveyttä, ja on se ylipitkäkin. Takaosan laskos on hauskasti tavallista alempana. Kangas on rypistettyä sataprosenttista puuvillaa.

Jakku taas on yläosasta kyllä sirohko, mutta levenee peittämään vatsan, takapuolen ja reisien yläosan. Sen leikkaus on mainio: takaa hieman pidempi ja edestä kevennetty. Pituus on täsmälleen minulle sopiva eikä värikään aivan huono, vaikka pidän enemmän murretummista sävyistä. Jakku on vuoriton, mistä miinus, mutta toisaalta juuri vuorittomuuden takia se on kätevä tavallisen bleiserin ja villatakin välimuoto.

Ajattelin aikaisemmin, että koska työskentelen mielikuva-alalla, minun pitää näyttää niin nuorekkaalta kuin suinkin. En ole enää vähään aikaan ajatellut niin. Myös kokeneita tekijöitä tarvitaan eikä haittaa, vaikka kokemus näkyy myös päältä.

Ihmisiin saa joskus jopa paremman kontaktin, kun näyttää tavalliselta, ylipainoiselta keski-ikäiseltä naiselta eikä miltään viulunkielen kireältä viestintäkonsultilta, vaikka tuo titteli lukeekin käyntikortissa.

Yhden nuoruuden merkin ottaisin mielelläni: valkoiset hampaat. Hammasluuni ei ollut valkoista nuorenakaan, mutta kyllä se aika ikävältä näyttää, kun hymy paljasta suussa lähinnä tumman aukon. Siksi en julkaise blogissakaan kovin paljon hammasnaurukuvia. Valkaisemaan en rupea, koska kiilteeni on muutenkin kulunutta ja paikkoja paljon.

Ikäännyn myös sikäli luomuna, etten käytä hormonikorvaushoitoa. Voi olla, että sain osan jännevaivoistani juuri sen takia, mutta en enää jaksa harmitella sitäkään. Kaikki on ihan hyvin, kun en vain kuvittele olevani kaikkivoipa ja riehaannu kävelemään liikaa. Minulle tuli rajoja vastaan ehkä vähän nuorempana kuin monilla, mutta paljon huonomminkin voisi olla.

--

Päivän kuvat: Paidan ja bukleejakun merkki on Masai. Kaulaan kiedoin pikkukirjavan mekkoni silkkivyön. Harmittaa, etten asetellut sitä kuviin hieman huolellisemmin eli huolettomammin. Pitikö niiden päiden noin tasan olla? Jakkuakin olisi voinut hieman ryhdistää vetämällä olkasaumat oikeille paikoilleen. Stailausta pitää vielä hieman harjoitella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Pelmis
1/4 | 

Luonnolisen kaunis nainenhan sinä oletkin. Mitä vatsaa tai peppua sinä muka peität? Ei tarvita mitään vippaskonsteja tai ns parannuksia. Ainakin minulle kelpaa.

PIPSA-MUMMI
3/4 | 

Ihanaa sunnuntaita täältä Espanjasta:) Kuvittelen olevani ns. normaali (mitä ikinä se onkaan), mutta avattuani sun blogin täällä kaiken kaaoksen keskellä (täytän hoito- yms. testamentteja) tajusin paljon uusia, voimaa antavia ajatuksia! Kiitän ja liitän blogisi "suosikkeihini":)))) Elämäni ehtoopuolella olen, mutta asenteeni monista sairauksistani huolimatta kohtalaisen positiivinen ja blogi-juttusi antaa lisää voimia toimia edelleen! Kiitän sydämestäni lukien ILOLLA kuulumisiasi<3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016