Marraskuu on lasitetulla parvekkeella parasta aikaa istuttaa kukkasipulit ruukkuihin kevääksi. Työn voi siirtää jopa joulukuun alkupäiviin asti, jotta sipulit eivät idä liian nopeasti ja palellu helmi-maaliskuun pakkasissa. Vaikka ruukut pitäisi kellarissa täysin pimeässä ja viileässä, idut venyvät helposti muutamassa viikossa viiteen senttiin. 

Kokeilin nyt ensi kertaa lasagnetyyppistä istutusta. Muoviastian pohjalle tuli ensin kerros lekasoraa, sen jälkeen kerros kukkamultaa ja sen päälle narsissien sipulit. Istutussyvyys oli kolme kertaa sipulin korkeus. Astiaani olisi hyvin mahtunut kaksikin pussillista sipuleita. Ruukkuviljelyssä ne kannattaa istuttaa tiheästi, mutta niin, etteivät ne kosketa toisiaan.

Nappasin jo syyskuussa puutarhamyymälästä Narcissus botanisch Mix -pussin, jossa näytti olevan ainakin neljänlaisten pienehköjen narsissien sipuleita. Kukkavarsien pitäisi kasvaa keväällä noin 25-senttisiksi.

Kauhoin narsissinsipulien päälle kerroksen multaa niin, että ne peittyivät melkein kokonaan. Seuraavaksi istutin tulppaanit. Tulppaanien istutussyvyys oli 8 cm, ja niistä tulee 10 cm korkeita. Harrastan nimittäin matalia, vähän jalostettuja tulppaanimuotoja, joita ei tarvitse istuttaa kovin syvälle. Nyt minulla oli leiskuvanpunaisia Little Princessejä ja muutama sipuli monivärisestä lajitelmasta.

Sipuleiden jälkeen jälleen kerros multaa ja sitten ropaus Kekkilän sipulilannoitetta, joka liukenee vähitellen kasvien ravinnoksi, kun niitä kastellaan. Vielä kerros multaa. Sitten istutus onkin valmis ja vaatii enää kastelun sekä kattamisen.

Ajattelin, etten tänä talvena vie sipuliruukkuja ollenkaan kylmäkellariin, ellei lämpötila laske lasitetulla parvekkeellani alle miinus viiden. Viime talvena ei tainnut laskea kertaakaan. Katan kuitenkin ruukut alumiinifoliolla ja vanhalla viltillä niin, että istutukset pysyvät pimeässä.

Erilliseen ruukkuun ripottelin pussillisen hennonsinisten helmililjojen sipuleita. Tämä ruukku mahtuu tarvittaessa talvehtimaan solumuovilaatikkoon. Sitten istutushommat jatkuivat pistokkaiden parissa.

Muratit kasvavat parvekkeellani valtavan rehevästi, lattialle saakka. Kun aloin kompastella niihin alkusyksystä, leikkasin niitä reippaasti. Iskin kourallisen muratinoksia maljakkoon, jotta näkisin, juurtuvatko ne.

Tokihan ne juurtuivat. Nyt istutin ne amppeliin. Putkiremontin yhteydessä laitatin sekä kirjasto-työhuoneen että olohuoneen kattoon koukkuja amppeleita varten, ja nyt ripustin niihin ensimmäisen ruukun. Saapa nähdä, miten pistokkaat juurtuvat multaan.

En ole järin taitava huonekasvien kanssa. Yhden kasvin olen kuitenkin saanut pysymään hengissä pitkään. Se on köynnösvehka, jonka ostin syyskuussa 1999 koristamaan ensimmäistä turkulaista työhuonettani. Se on selviytynyt pisimmillään kolmen viikon kesäloman ilman kastelua, elleivät sitten työkaverit kastelleet sitä salaa.

Kun työpaikkani muutti kesällä, amppelikasville ei ollut paikkaa avokonttorissa, joten kannoin sen parvekkeelle remontin keskelle. Elokuun lopulla istutin muutamia henkiin jääneitä verson päitä uuteen ruukkuun, vaikkei niissä ollut juuren juurta. Siinä vehka nyt muistuttaa sinnikkyyden merkityksestä. Vielä voi versoa ja kasvaa, vaikka olisi monta kertaa ollut juureton ja henkihieverissä.

Syyskauden kukkina suosin parvekkeella pieniä syklaameja, jotka kukkivat yleensä tammikuulle saakka. Niitä ei tarvitse kastella juuri ollenkaan - alimmat lehdet vain homehtuvat, jos niitä kastelee. Vasta, jos kukat lurpahtavat, tipautan pisaran vettä kullekin.

Vielä on yksi istutustyö tekemättä. Unohdin, että amarylliksen juuria pitää ensin liottaa vuorokauden verran ennen kuin sipuli kannattaa istuttaa. Katsoin kuitenkin ruukun valmiiksi ja istutan sitten huomenna. Valitsin kaupasta sipulin, jonka ensimmäisen kukkanupun kärki oli jo näkyvissä. Kolmisen viikkoa, ja se kukkii. Sitten onkin jo joululoma miellyttävän lähellä.

--

Päivän kuva: Pikkusyklaameja parvekkeellani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016