Pelargoniharrastukseni on kehittynyt eksponentiaalisesti. Aloitin kaksi vuotta sitten yhdellä lajikkeella. Viime vuonna minulla oli lisäksi kaksi Pelargoniyhdistyksen huutokaupasta ostamaani erikoisuutta. Ja juuri nyt parvekkeellani kukkii kaikkiaan kymmenen pielikukkaa. Olen alkanut ymmärtää, mikä niissä viehättää. Mikä sinun mielestäsi on pelargoneistani kaunein?

1. Appleblossom Rosebud – roteva superkukkija

Ensimmäinen pelargonini. Tilasin Kodin Kukista kolme taimea, joista jokaisesta kasvoi roteva, runsaasti kukkiva pelakka. Talvetin niistä vain yhden. Otin siitä keväällä neljä pistokasta, joista syntyi elokuuhun mennessä viljelylaatikkooni mahtava kukkavyöry. Jälleen talvetin vain yhden ja otin pistokkaita.

Nyt olen jo vähän kyllästynyt Appleblossomiin. Se vie valtavasti tilaa, ja kukista tulee lasitetun parvekkeen lämmössä punareunaisia. Tykkään niistä enemmän valkoisina, vihreinä ja hennon vaaleanpunaisina nuppuina, ja toivoisin niiden pysyvän sellaisina. Ensi kesäksi minulla onkin juurtumassa April Snow -pistokas. Sen kukissa pitäisi olla valkoinen keskusta ja roosat reunat.

2. Askola – muhkeat, lohenväriset kukkapallot

Tämä oli puolisoni valinta Pelargoniyhdistyksen huutokaupasta. Ensimmäisenä kesänä nuori pelargoni teki ikkunalaudalla yhden vaivaisen kukkasen. Tänä keväänä vaihdoin sille uuden, melko pienen ruukun – ajattelin, että se on pieni kasvi - ja pelargonimullan ja sijoitin sen parvekkeelle. Ja nyt se kukkii runsaasti isoin, pallomaisin, lohenpunaisin kukin.

Askolan kukat ovat niin isoja, tiheitä ja painavia, että pelkään koko ajan varsien katkeavan. Olen tukenut niitä viereisten ruukkujen puolelta. Ensi kesäksi siirrän sen isompaan ruukkuun, koska nyt ymmärrän, että se onkin suurisieluinen suomalainen perinnepelakka eikä mikään muualta tullut, pitkälle jalostettu kääpiölajike. Ainutlaatuista Askolassa on, että kukkien terälehdet vaalenevat reunaa kohti. Yleensä pelakuissa on päinvastoin. Oranssiin vivahtava väri on luonnossa erittäin kaunis.

3. Ansbrook Mulberry Blotch – ihanimmat lehdet ikinä

Tällä pelargonilla on kyseenalainen maine hankalana tapauksena, joka voi kuolla mihin vuodenaikaan tahansa eikä kuki juuri koskaan. Moni sitä kuitenkin yrittää kasvattaa, koska sen lehdet ovat kauneimmat ikinä. Niiden reunat ovat kermanvaaleat, keskusta tumman punaruskea ja siinä välissä on vihreän eri sävyjä. Värikirjo ei valitettavasti toistu kovin hyvin kuvissa.

Sain huutokaupasta ostamani pistokkaan pidetyksi hengissä viime kesän ja talven yli, vaikka kitukasvuisena. Mietin, että heitän sen pois, ellei se pian ala viihtyä. Siitä tulikin tänä kesänä yllättävän nopeasti erittäin tuuhea, ja tällä hetkellä siinä on yhtä aikaa neljä kukintoa, kussakin 6-12 kukkaa. Nuppuja on vielä runsaasti. Koen päässeeni pelargoniurani huipulle!

Istutin Ansbrook Mulberry Blotchin keväällä pieneen saviruukkuun Plantagenin pelargonimultaan. Olen lannoittanut sitä noin joka toinen kastelukerta Kekkilän vaaleanpunaisella kesäkukkalannoitteella ja joka toinen kerta Nelsonin pelargonilannoitteella. Olen antanut sille valoisimman kasvupaikan ja pitänyt huolta, ettei se ole kuivunut liikaa eikä ollut liian märkä. Ja sitten olen vain jännittänyt nuppujen aukeamista. Ainakin kolmet nuput kuivuivat ennen kuin ensimmäinen kukinto kasvoi täyteen mittaan.

4. Bob Newing – tähtipelargonien aatelia

Otin Pelargonipäivillä kuvan erityisen sykähdyttävästä kukasta. Tänä keväänä sen pistokkaita oli myynnissä paikallisessa puutarhamyymälässä, Viherlassilassa, jolloin selvisi nimikin: Bob Newing. Sain kuin sainkin sieltä oman, Pelargonitaivaassa kasvatetun taimen.

Ansbrook Mulberry Blotchin tavoin Bob Newingin pääviehätys on lehdissä eikä niinkään kukissa. Tavallisten vyöhykepelargonien lehdet ovat piparkakkureunaisia, mutta tähtipelargonien lehtien reunat ovat särmikkäämpiä, tähden muotoisia. Sama pätee kukkiin: niiden terälehdet ovat pyöreän sijasta sahalaitaisia. Bob Newingin kukat ovat sähäkän punaiset, valosta riippuen oranssiin vivahtavat tai tomaatinpunaiset.

5.  Vectis Finery – Hienostuneita pikkupalloja

Myös Vectis Finery on tähtipelargoni, mutta sitä jalostettaessa on keskitytty lehtien sijasta kukkiin. Vectis Fineryn vaaleanpunaiset kukat muodostavat kauniin, pyöreän pallon ja kukat ovat sahalaitoineen suloiset. Kukissa on viehättäviä värieroja. Lehdet ovat melko vaatimattomat.

Pelakka kukkii runsaasti, muttei kasva ainakaan yhdessä kesässä kovin isoksi. Hyvä niin – mahtuu parvekkeelle paremmin. Fineryn kasvutapa on sellainen, että kukat sojottavat pallon muotoisesta kasvista eri suuntiin, joten vaikka kukintoja olisi kasvissa useita, niitä on vaikea saada siististi samaan kuvaan. Myös Vectis Fineryni on Pelargonitaivaan tuotantoa ja hankittu Viherlassilasta tänä keväänä.

6. Madame Salleron – Kun on kaunis ja tuoksuva, ei tarvitse kukkia

Madame Salleron on Englannissa 1800-luvun lopulla kehitetty pelargonilajike, joka ei kuki lainkaan. Jos Madame Salleronina myyty kasvi kukkii, se on väärennös. Ostin Madameni Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta viime tammikuussa. Siellä se oli kehittynyt keinovalossa tuuheaksi pikku puskaksi. Pensas harveni murto-osaan entisestä ennen kuin kevät koitti ja sain sen siirretyksi parvekkeelle, mutta siellä se onneksi voi hyvin ja pulskistui uudelleen.

Madame Salleron on jalostettu englantilaisten puutarhojen kukkapenkkien (herbaceous border) reunuskasviksi. Sen kasvutapa on mätäsmäinen ja rönsyilevä, joten siitä muodostuu helposti yhtenäinen vihreä-valkoinen kaulus kukkiville kasveille.

Huomasin vasta ihan äsken, että Madame tuoksuu vienosti sitruunalta. Minulla ei olekaan varsinaisia tuoksupelargoneja, joten tämä oli iloinen yllätys.

7. Dronning Ingrid – Melkein Mårbacka

Vaaleanpunainen, runsaasti kukkiva Mårbacka on niin haluttu, että moni puutarhamyymälä myy Mårbackana muitakin samanvärisiä pelargoneja. Minunkin Dronning Ingridissäni oli kasvattajapuutarhan jäljiltä tarra Dronning Ingrid, mutta hintalapussa luki Mårbacka. Kasvi oli alkukesän silmänilo, joka kukki upeasti, kun muut pelakat vasta miettivät, kasvattaisivatko vielä juuria vai joko olisi kukkanuppujen vuoro. Ja juu, kyllä kuningatar kukkii edelleen.

Dronning Ingridin kukkapallot ovat vähän pienemmät ja kukat kerrotummat kuin Mårbackan, ja sillä on eri väriset heteet (keltaiset, kun Mårbackalla on muistaakseni punaiset tai oranssit). Harrastajat tietävät, että aitoja Mårbackoja on puutarhamyymälöissä myynnissä vain harvoin, Plantagenista niitä tosin voi löytää. Ruotsissa on tarjolla vaaleanpunaisen lisäksi valkoisia ja punaisia Mårbackoja. Dronning Ingrid on tanskalaisen kasvattajan kehittämä lajike, jota voi sanoa vaikka Mårbackan siskoksi tai tyttäreksi.

8. Nimismies – Kaunotar itärajan takaa

Tarina kertoo, että rajantakaisessa Vepsässä matkaillut pelargoniharrastajien porukka ihastui paikallisen viranomaisen akkunalla kasvaneeseen pelargoniin niin, että pyysivät pistokkaan. Kukalle annettiin Suomessa nimeksi Nimismies, koska suunnilleen sellainen oli viranomaisen asema. Venäjällä sama pelakka tunnetaan nimellä Nevesta eli morsian, ja sitä tiedetään kasvatettavan myös Ruotsissa. Sama kukka lienee tullut Suomeen sekä itä- että länsirajan takaa.

Hankin tämän kansainvälisen kaunottaren Facebookin Ostetaan, myydään ja vaihdetaan pelargoneja -ryhmästä ja sain sen huolellisesti pakattuna postipakettina, jonka runko oli tehty pizzalaatikosta. Pikkutaimi pudotti valtaosan lehdistään istuttamisen jälkeen, mutta juurtui nopeasti uuteen ruukkuunsa ja ryhtyi kukkimaan. Nimismiehen kukat ovat viileän pinkit, ja värin intensiivisyys vaihtelee kukasta toiseen.

9. Eileen Nancy – Vaaleanpunainen hempukka

Myös Eileen Nancy -yksilöni on peräisin pelargoniharrastajien Facebook-ryhmästä. Pistokkaat maksavat siellä yleensä 4-5 euroa plus postikulut, ja niitä näyttää tulevan myytäväksi melkein kautta vuoden. Niitä syntyy, kun harrastajat leikkaavat liian isoiksi kasvaneita tai muotopuolia pelargonejaan. Monet karsivat kasveja talvisäilöön viedessä tai keväällä kasvukauden alkaessa.  

Eileen Nancy on oikea hempukka, suloinen, isokukkainen, kerrottu pelargoni, ehkä romanttisimman näköinen kaikista pelargoneistani. Väri tuo mieleen mansikat ja kermavaahdon, vaikka kukkien punainen on hyvin vaalea.

10.  Karoliina – Sähäkkä perinnepelargoni

Karoliina on yksi vanhimmista suomalaisista pelargoneista, joiden historia tiedetään. Samanlaista sähäkän pinkkiä, violettiin vivahtavaa pielikukkaa on kasvanut saman talon ikkunoilla Tyrväällä, nykyisessä Sastamalassa, 1800-luvulta lähtien. Karoliinan terälehdet ovat moniin pelargoneihin verrattuna kapeahkot ja kukat kerrotut. Kasvini on vielä pieni, mutta aika näyttää, tuleeko siitä siro, roteva vai jotakin siltä väliltä. Suomalaiset perinnepelargonit ovat usein aika isoja.

Karoliina tuli myyntiin, kun muuan pelargoniharrastaja karsi isoa kokoelmaansa. Ymmärrän, että moni pelargoni viehättää silmää enemmän kuin Karoliina, mutta minä halusin kokoelmaani juuri sen. Olemme nimittäin molemmat pohjimmiltamme Tyrvään tyttöjä. Ulkonäkö ei kerro meistä kaikkea.

--

Päivän kuvat: Tunnistatko pelargonit ryhmäkuvista?

Kommentit (2)

Vierailija
3/2 | 

Yksi ääni Mme Salleronille ja yksi Nimismiehelle. En ole edes tiennyt että pelargoneissakin on eri lajikkeita ja valtava kirjo lehtien ja kukkien muodoissa ja väreissä. Aina oppii.

Vierailija
4/2 | 

Kaikki ovat upeita, mutta erityisen viehättäviä ovat iki-ihana Karoliina sekä Askola; ovat näyttäviä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla