Kirjoitukset avainsanalla raha

Siihen nähden, miten paljon kirjoitin toimistani omaiseni edunvalvontavaltuutettuna edellisessä blogissani täällä, voi olla yllättävää, ettei minulla ole ollut omaa edunvalvontavaltuutusta. Ei ole ollut. Mutta nyt on.

Mielestäni edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä jokaisen aikuisen, jolla on lähipiirissään valtuutetuksi sopiva luotettava henkilö, koska elämä on arvaamatonta. Jos jään vaikkapa ensi viikolla auton alle ja vaivun koomaan tai dementoidun iän myötä, valtuutuksesta selviää, kenellä on oikeus hoitaa taloudellisia asioitani ja päättää hoidostani.  

Jos valtuutusta ei olisi, omaisteni pitäisi vastaavassa tilanteessa hakea minulle edunvalvojaa maistraatilta. Maistraatti voi määrätä edunvalvojaksi myös omaisen, mutta valtuutettu pystyy toimimaan huomattavasti joustavammin ja vapaammin kuin maistraatin määräämä edunvalvoja. 

Varavaltuutetun on hyvä olla perheen ulkopuolinen.

Edunvalvontavaltuutuksessa voi varautua vaihtuviin tilanteisiin nimeämällä useamman kuin yhden mahdollisen valtuutetun. Esimerkiksi minun ensisijainen edunvalvontavaltuutettuni on puolisoni tytär. Jos hän kieltäytyy roolista, hänen sijaansa tulee toissijainen valtuutettu eli puolisoni. Tämä voi olla järkevä menettely, jos menetän kykyni hoitaa asioitani jo lähivuosina, kun puolisoni vielä kykenee tehtävään. 

Kolmassijainen edunvalvontavaltuutettuni on samalla varavaltuutettu, jolla on oikeus hoitaa valtuutetun tehtävää, kun tämä on tilapäisesti estynyt tai esteellinen. Vain varavaltuutettu voi tehdä päätöksiä puolestani tilanteessa, jossa minun ja valtuutetun taloudelliset edut ovat ristiriidassa. Varavaltuutetun on hyvä olla perheen ulkopuolinen eli käytännössä joku, joka ei peri.

Mitä, jos olen puolisoni hoidosta eri mieltä hänen edunvalvontavaltuutettunsa kanssa?

Mietin viimeiseen asti, pitäisikö minun ja puolisoni sittenkin olla toistemme ensisijaisia valtuutettuja. Mehän toistemme tahdot ja taloudet parhaiten tiedämme. On kuitenkin todennäköistä, että jos näitä valtuutuksia joskus käytetään, olemme molemmat jo varsin iäkkäitä. Ei ole mitään takeita, että meistä kumpikaan kykenee silloin hoitamaan edes omia saati toisen asioita. Siksi päädyimme asettamaan nuoremman sukupolven etusijalle.

Pohdin sitäkin hypoteettista tilannetta, että puolisoni dementoituisi ja olisin hänen omaishoitajansa. Oletetaan, etten enää jaksaisi hoitaa häntä, vaan haluaisin hakea hänelle laitospaikkaa. Mitä, jos puolisoni edunvalvontavaltuutettu eli hänen tyttärensä onkin eri mieltä ja kieltäytyy? Valtahan on hänellä. Painostaisiko hän minua hoitamaan isäänsä kotona pidempään kuin mihin voimani riittäisivät? Siihen tilanteeseen en haluaisi.

Puolisoni huomautti, ettei tytär varmasti haluaisi jättää häntä minun hoitooni, jos hoito olisi huonoa. Ja huonoahan se olisi, jos olisin voimieni äärirajoilla. Toki hän haluaisi siinä tilanteessa pelastaa isänsä laitokseen. No, niinhän siinä tosiaan taitaisi käydä.

Luotan valtuutettuni toimivan etuni mukaisesti ilman maistraatin säännöllistä valvontaakin.

Valtuutuksessani on erikseen mainittu, että se koskee myös kiinteän omaisuuden hoitoa, koska jos maininta puuttuisi, tätä oikeutta ei olisi. Minulla ei tällä hetkellä ole mitään kiinteää omaisuutta, mutta on mahdollisuuksien rajoissa, että perin palan maata tai metsää. Maininta oli paikallaan, jotta tuon palan voisi tarvittaessa esimerkiksi myydä.

Lisäksi valtuutukseeni liittyy lausuma, ettei valtuutetun tarvitse tehdä vuosittaista tilitystä maistraatille eikä päätöstiliä perillisille. Tämä säästää paljon paperisotaa, ja luotan valtuutettuni toimivan etuni mukaisesti ilman maistraatin säännöllistä valvontaakin. Päätöstili on tarpeeton, koska sama henkilö tulee todennäköisesti ilmoittamaan omaisuuteni perunkirjoituksessa. Se riittäköön tilitykseksi.

Edunvalvontavaltuutuksen tai testamentin voi tehdä myös verkkopalvelun avulla.

Muistiasiantuntijoiden verkkosivuilla on linkki oppaaseen nimeltä Miten turvaan tahtoni toteutumisen? Opas oikeudelliseen ennakointiin. Siinä on käsitelty valtakirjoja, edunvalvontavaltuutusta, hoitotahtoa, testamenttia ja edunvalvontaa perusteellisesti ja havainnollisesti. Suosittelen opasta lämpimästi.

Edunvalvontavaltuutuksen voi nykyään tehdä myös verkkopalvelun avulla. Asiakirjaan liittyvät perustiedot, kuten henkilöiden nimet, annetaan lomakkeella täällä. Tämän jälkeen lakiasiaintoimistosta soitetaan, ja asia käydään keskustellen läpi. Valmiit paperit tulevat postitse tai sähköpostitse allekirjoitettaviksi. Toki he palvelevat myös perinteiseen tapaan kasvokkain. Itse hoidin alun verkossa, keskikohdan sähköpostitse ja viimeistelyn tapaamalla. Puolisoni tuntee yhden toimiston nuorista juristeista, joten uskalsin kokeilla. Ihan hyvin se toimi.

Muistatteko muuten omistajattoman tilan testamenttini, josta kirjoitin täällä? Vaihdoin sen nyt samalla tavalliseen keskinäiseen hallintaoikeustestamenttiin. Omistajattomasta tilasta olisi kyllä ollut perijälle veroetua, mutta toisaalta oikeuskäytäntö omistajattoman tilan testamentin suhteen ei ole vakiintunutta. Perijälle olisi voinut tulla odottamattomia vaikeuksia, jos kotimme olisi ollut tarpeen myydä tai vuokrata sen ollessa omistajattomassa tilassa.

Ongelmaton ei nykytilannekaan ole. Jos puolisoni jää asumaan kodissamme leskenä, perijä joutuu kaapimaan jostakin kokoon melko huomattavat perintöverorahat (koska hän ei ole minulle sukua, hän joutuu maksamaan tavallista enemmän perintöveroa), vaikkei saa perimäänsä huoneistoa vielä hallintaansa. Eiköhän pankki kuitenkin tarvittaessa tule apuun ja anna lainaa siihen asti, että asunto voidaan myydä.

--

Päivän kuvat: Omenapuut kukkivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vielä viisikymppisenä julistin pomolleni, että aion tehdä töitä niin pitkään kuin mahdollista ja jäädä sen jälkeen terveenä eläkkeelle. Nyt minulla on tasan viisi vuotta jäljellä ensimmäiseen mahdolliseen eläkkeellejäämispäivään. Eikä puhettakaan, että miettisin työuran pidentämistä - päin vastoin olen jo jonkin aikaa pohtinut, mahdanko jaksaa töissä niinkään pitkään.

Terveenä en voi enää eläkkeelle päästä. Minulla on tunnetusti liikkumista rajoittavia tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja verenpainetauti. Vahva diabetesperimä ja yli metrinen vyötärönympärys viittaavat siihen, että minulle kehittyy ajan myötä metabolinen oireyhtymä. Vaikka kaikki on mahdollista, ei ole niin sanottua, että oloni kohenee tästä enää yhtään.

Huomaan joka viikonloppu, että työstä palautuminen on hidastunut ikääntymisen myötä. Toinen päivä menee usein pelkkään lepäämiseen ja toinen välttämättömiin kotitöihin. Virkistykseen eivät enää voimat riitä.

Miten paljon parempi ihminen, työntekijä ja työkaveri olisinkaan, jos saisin levätä vähän enemmän?

Olisiko minulla varaa kolmipäiväiseen työviikkoon vai olisiko nelipäiväinen ainoa realistinen vaihtoehto?

Rupesin laskemaan, mitä tapahtuisi, jos jäisin osa-aikatyöhön heti täytettyäni 60 eli vuoden 2020 alusta. Osa-aikaeläkkeelle en vielä silloin pääse, sillä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle on mahdollista siirtyä aikaisintaan kolme vuotta ennen eläkeikää. Osa-aikatyöstä voi kuitenkin sopia työnantajan kanssa milloin tahansa.

Osa-aikatyöhön siirtyessä palkka luonnollisesti pienenee samassa suhteessa kuin työaika. Mutta mitä tapahtuu eläkkeelle? Vanhuuseläkettä kertyy joka vuosi eläkkeelle jääntiin saakka, ja mitä pienemmät vuositulot ovat, sitä pienemmäksi eläke jää.

Eläkkeestä käteen jäävään summaan vaikuttaa tietenkin myös verotus. Kun palkka ja eläke laskevat, vaikuttaako progressiivinen verotus käänteisesti siten, että saankin eläkeläisenä melkein yhtä paljon rahaa käteen vajaata kuin täyttä työviikkoa tekemällä?

Olisiko minulla varaa peräti kolmipäiväiseen työviikkoon vai olisiko nelipäiväinen viikko käytännössä ainoa  järkevä vaihtoehto?

Vuonna 2017 vanhuuseläkkeelle työstä jääneiden eläke oli keskimäärin 1 836 euroa kuussa, joten en voi valittaa.

Ensin tarkistin, minkä verran minulle on kertynyt eläkettä tähän asti. Pitkä ja aukoton työurani on kerryttänyt eläkettä nyt jo 2 330 euroa kuussa. Ihan hyvä! Reitti työeläkeotteeseen löytyi Eläketurvakeskuksen ylläpitämiltä Työeläke.fi-verkkosivuilta täältä: https://www.tyoelake.fi/tyoelakeote/

Samojen verkkosivujen alaosassa on linkki eläkelaskuriin, jolla voi arvioida eläkkeensä suuruuden eri tulotasoilla.

Oletetaan, että palkkani olisi nyt 3 500 euroa kuussa. Jos tekisin nelipäiväistä työviikkoa (80-prosenttinen työaika), palkkani putoaisi 2 800 euroon kuussa. Jos repäisisin ja siirtyisin kolmipäiväiseen työviikkoon (60-prosenttinen työaika), palkakseni tulisi 2 100 euroa kuussa.

Ilmoitin eläkelaskuriin ensin syntymäaikani. Tämän jälkeen kirjoitin Palkka tai työtulo -kenttään luvun 3 500. Seuraavaan kenttään meni tähän asti kertynyt eläke, 2 330.  

Tämän jälkeen laskuri halusi tietää ansiokehityksestäni tulevaisuudessa. Yleinen ansiotaso kasvaa laskurin mukaan noin 1,5 prosenttia vuodessa. Alallani ei kuitenkaan ole työehtosopimusta ja neuvotteluvoimani on näin lähellä eläkeikää nolla, joten voin melko suurella varmuudella sanoa, ettei palkkani enää nouse senttiäkään. Merkitsin, että ansiotasoni ei nouse nykyisestä.

Sitten painoinlaske”. Tulokseksi tuli, että jos jäisin eläkkeelle niin pian kuin mahdollista ja tekisin siihen saakka kokopäivätyötä mainitulla tulotasolla, alkaisin saada eläkettä 2 620 euroa kuussa. Vuonna 2017 vanhuuseläkkeelle työstä jääneiden eläke oli keskimäärin 1 836 euroa kuussa, joten en voisi valittaa.

Tein samat toimitukset 2 800 euron ja 2 100 euron palkkatuloilla. Tulos: jos tekisin nelipäiväistä työviikkoa työeläkkeelle jäämiseen asti, eläkkeekseni tulisi 2 560 euroa kuussa. Jos taas jäisin kolmipäiväiselle työviikolle, eläkettä maksettaisiin aikanaan 2 500 euroa kuussa. 

Viisipäiväisen ja nelipäiväisen työviikon ero olisi eläkkeessä tällä tulotasolla ainoastaan 60 euroa kuussa. Vastaavasti viisipäiväisen ja kolmipäiväisen työviikon ero olisi eläkkeessä 120 euroa kuussa.

Eikö olekin ällistyttävän vähän?

Kylläpä harmittaisi raataa viimeisillä voimillaan täyttä viikkoa eläkkeelle asti ja sitten vasta huomata, että se hyödytti vain muutaman kympin kuussa!

Seuraavaksi katsoin, miten verotus vaikuttaa asiaan. Sopiva laskuri löytyi Veronmaksajien Keskusliiton verkkosivuilta täältä: https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskurit/elakkeensaajan-verolaskuri-2...

Eläkkeensaajan verolaskuriin merkitään vuositulot. Viisipäiväinen työviikko toisi eläkkeellä vuosituloikseni 12 x 2 620 = 31 440 e, nelipäiväinen työviikko 12 x 2 560 = 30 720 e ja kolmipäiväinen työviikko 12 x 2 500 = 30 000 e.

Laskurin mukaan tuloveroasteekseni tulisi viisipäiväisellä työviikolla 25,3 %, nelipäiväisellä samoin 25,3 % ja kolmipäiväisellä 25 %. Nämä prosentit pätevät, jos minulla ei ole muuta ansiotuloa kuin eläketuloa eli en tee esimerkiksi keikkaa entisessä työssäni. Laskelmassa on käytetty keskimääräistä kunnallisveroprosenttia 19,88 ja oletettu, että henkilö kuuluu kirkkoon, joten minun kohdallani prosentti jää todennäköisesti hieman matalammaksi. Turun veroprosentti on tällä hetkellä 19,5 enkä ole seurakunnan jäsen. Mukana ovat kaikki veronkaltaiset maksut, kuten sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu.

Sitten laskin, mitä nämä veroprosentit merkitsevät euroina. Prosenttilasku ei kuulu vahvuuksiini, joten käytin netin prosenttilaskuria, joka löytyi täältä: https://prosenttilaskuri.fi/ Viisipäiväisellä työviikolla eläkkeestäni menisi veroa 663 euroa, nelipäiväisellä työviikolla 648 euroa ja kolmipäiväisellä työviikolla 625 euroa.

Käteeni jäisi viisipäiväisen työviikon mallissa 2 620 – 663 = 1 957 euroa, nelipäiväisen työviikon mallissa 2 560 – 648 = 1 912 ja kolmipäiväisen työviikon mallissa 2 500 – 625 = 1 875 euroa

Viisipäiväisen ja nelipäiväisen työviikon ero olisi käteen jäävässä eläkkeessä ainoastaan 45 euroa kuussa. Vastaavasti viisipäiväisen ja kolmipäiväisen työviikon ero olisi käteen jäävässä eläkkeessä 82 euroa kuussa.

Kylläpä harmittaisi, jos raataisin täyttä viikkoa viimeisillä voimillani eläkkeelle asti ja sitten vasta huomaisin, että se hyödytti vain muutaman kympin kuussa! Tuntuu järjettömältä edes harkita täyttä työaikaa, kun tilanne on tämä.

Tällä erää näyttää selvältä, että pyrin siirtymään osa-aikatyöhön ensi vuoden alusta.

Viiden vuoden aikana voi tietenkin tapahtua monenlaista. Työeläkejärjestelmä tuskin näin nopeasti kaatuu, mutta esimerkiksi verot voivat nousta. Sekään ei ole varmaa, että saan pitää työpaikkani. Voin sitä paitsi saada sydäninfarktin ensi vuonna tai kuolla sitä seuraavana. Ken elää, se näkee. Laskelmat ja ennusteet eivät koskaan ole lopullinen totuus.

Tällä erää näyttää kuitenkin selvältä, että pyrin siirtymään osa-aikatyöhön ensi vuoden alusta. Tuloni eivät silloin vielä pienene, vaikka palkkatulot vähenevätkin, koska vapaaehtoinen eläkevakuutus kattaa vajeen. Hyvä asia asuntolainan maksamisen kannalta.

Sitäkin tietysti voi laskeskella, miten hyvin 1 875 euroa kuussa riittää eläkeläisen elämiseen. Moni lukija sen varmasti osaa kertoa suoralta kädeltä. Itse ajattelen, että kyllä sen pitäisi riittää kaikkeen muuhun paitsi hoivakodin kuukausimaksuun. 

Keskimääräisistä eläkkeistä löytyy muuten tuoretta lisätietoa täältä: https://www.etk.fi/elakejarjestelmat/elaketurva/elakkeensaajien-kokonais...

--

Päivän kuvat: Iiris Katharine Hodgkins kukkii parvekkeellani.

Kommentit (0)

Taloyhtiömme putkiremontti alkoi vuosi sitten tammikuussa ja päättyi joulukuun puolivälissä kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Kyseessä ei silti ollut keskonen eikä hutiloitu hanke, vaan täysin valmis, viimeistelty perinteinen putkiremppa. Sekä yhtiökokouksissa että pihaparlamentissa remontti on kerännyt pelkkää kiitosta. Valiteltu on vain ilmastoinnin ja lämmityksen säätöjä, joita ei saatu heti kohdalleen sään viiletessä.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja paljasti vasta jälkeenpäin, että urakoitsija valittiin pelkästään hinnan perusteella. Rakennustoimisto Albi Oy:stä ei tiedetty juuri mitään etukäteen, mutta hinnanero seuraavaan tarjoajaan oli niin iso, ettei tuntunut perustellulta valita toisin. Kylläpä kävi mäihä!

Saimme hanketta vetämään työpäällikkö Tommi Koslosen, jolla pysyi homma tiukasti hanskassa, vaikka takaiskujakin sattui, kuten isoissa hankkeissa aina. Esimerkiksi asbestitöitä jouduttiin tekemään olennaisesti enemmän kuin alun perin oletettiin, eikä runkovesiputken hajoaminen silkkaa vanhuuttaan erään autotallin alla ainakaan helpottanut aikataulussa pysymistä.

Taloyhtiön remontin lisäksi Koslonen organisoi asukkaiden teettämät lisäremontit niin, että ne valmistuivat samaan aikaan kuin taloyhtiön työt huoneistoissa. Hänellä oli aivan poikkeuksellinen palveluasenne. Mikään kysely tai huoli ei ollut hänelle liian pieni, vaan ongelmiin etsittiin parhaat mahdolliset ratkaisut. Jouduimme kyllä yllättäen valitsemaan uudet lattialaatat nopeassa aikataulussa, mutta siinäkin lopputulos oli vaivan väärti.

Olen enemmän kuin tyytyväinen työn tulokseen. Puolisokin tokaisi, ettei enää ole mitään mieltä maksaa loistohotellista matkoilla, kun kotona on niin kaunis, tilava ja hyvin suunniteltu kylpyhuone. Suunnittelusta kiitos kuuluu Eeva Forsmanille.

Olen kertonut täällä remontin vaiheista, ja asiasanalla ”putkiremontti” löytyy helposti kuvia lopputuloksesta.

Kylpyhuone ja pikkuvessa purettiin betoniin asti ja rakennettiin uudelleen. Kylpyhuonetta laajennettiin makuuhuoneen puolelle noin kahden neliömetrin verran, ja sen oviaukkoa levennettiin. Lisäksi tehtiin pintaremontit kahteen makuuhuoneeseen ja isoon eteiseen.

Taloyhtiössä vaihdettiin vesi- ja viemäriputkistot ja uusittiin sähkönousut. Meille tuli myös moderni sulaketaulu sekä sähkön ja veden huoneistokohtainen mittaus. Parannuksena entiseen sähköä tulee nyt niin paljon kuin sielu sietää sitä käyttää, eikä enää tarvitse pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa vuorotellen. Kylmä vesi on nyt kylmää ja kuuma vesi kuumaa, kun aiemmin kaikki vesi oli haaleaa.

Tietoliikenneyhteyksiä parannettiin vetämällä joka huoneistoon valokuitu, ja taloyhtiö kustansi modeemit ja kaapelitelevisioyhteyden. Perusnettiyhteyden hinta liitettiin yhtiövastikkeeseen. Sen päälle jokainen saa tilata lisäkaistaa ja -palveluja tarpeen mukaan. En ole tyytyväinen taloyhtiön valitsemaan palveluntarjoajaan, koska se ei pysty välittämään televisiosignaalia langattomasti huoneiston yhdeltä laidalta toiselle, toisin kuin aiempi operaattorimme, mutta tämä ei varsinaisesti ole remontin vika ja lienee ratkaistavissa ajan myötä.

Myös huoneistojen ulkopuolella tapahtui yhtä ja toista. Rappukäytävien lattiamateriaalit vaihdettiin aiemman asbestipitoisen liimauksen takia. Valaistusta parannettiin ja valot syttyvät ja sammuvat nyt liiketunnistimella. Seinät maalattiin. Katoissa on siistit levyt, joiden alle putkiviidakko jäi. Ilmastointi säädettiin ja käyttöön otettiin lämmön talteenottojärjestelmä.

Parasta on kuitenkin uusi taloyhtiön sauna. Pukuhuoneista pääsee nyt suoraan pesuhuoneisiin, kun aikaisemmin välissä oli hassusti yleistä käytävää. Remontissa ei ole tuhlailtu, mutta materiaalit ovat kauniita ja suunnittelu eleettömän tyylikästä. Löylyä riittää. Kunpa vielä pääsisi kylpemään lauantaina!

Yllätyksistä huolimatta remontti pysyi myös budjetissaan. Taloyhtiön remontti tuli maksamaan asukkaille 523 euroa huoneiston asuinneliötä kohti. Oma osuuteni potista on 62 237 euroa, mikä tekee rahoitusvastikkeena 349 euroa kuussa.

Koska tiesin alusta alkaen remontin maksavan maltaita, en halunnut jättää sitä missään kohdin puolitiehen. Tehdään sitten kunnolla, kun kerran tehdään, ajattelin, ja teetin unelmieni kylpyhuoneen.

Huoneistokohtaiset lisätyöt tehtiin urakoitsijan antaman kustannusarvion mukaisesti. Loppusummani oli 14 100 euroa. Siinä on otettu huomioon hyvitykset, jotka johtuvat siitä, että urakkaan kuuluvia kalusteita jäi pois, kun ne korvattiin yksilöllisillä valinnoilla. Urakoitsija tilasi nämä korvaavat kalusteet omien kanaviensa kautta todennäköisesti edullisemmin kuin itse olisin ne saanut.

Lisäksi ostin itse tarvikkeita, joihin urakoitsija ei olisi saanut alennusta. Tein niitä varten oman budjetin, jotta osasin neuvotella pankista oikean kokoisen remonttilainan. Tämän budjetin toteutuma oli 8 800 euroa, kun mukana olivat väistöasunnon vuokrat.

Luvuin vain yhdestä ideasta hinnan takia. Kylpyhuoneen oveksi ei siirretty leveää palisanteriovea muualta huoneistosta, koska pelkästään puusepän tekemien karmien hinnaksi olisi tullut muistaakseni noin tuhat euroa. Hankittiin tavallinen ovi ja maalattiin se. Oven vaihtamisen hinnaksi tuli karmeineen ja heloineen siltikin lähes 700 euroa. Ihan hyvä tuli.

Kylpyhuoneen laajentamisen hinnaksi tuli 8 700 euroa. Siinä suurin menoerä oli uusi seinä, 1 150 euroa. Sadevesisuihku putkitöineen ja lattiakaivoineen maksoi noin 2 000 euroa, ja ammeen hinta asennuksineen oli noin 1 700 euroa.

Eteisen ja makuuhuoneiden pintaremontti maksoi noin 3 000 euroa plus tapetit. Vanhojen tapettien poisto maksoi 600 euroa. Se ei yllättänyt, koska itse olen joskus käyttänyt vastaavaan työhön yli viikon.

Yllättävän kalliiksi tuli sen sijaan eteisen kaapin säilyttäminen, koska se piti kaventaa ja asentaa uudelleen paikoilleen. Hintalappu 560 euroa. Itse sitten vielä maalasin kaapin sisältä ylijäämämaaleilla. Toinen vaihtoehto olisi tosin ollut teettää puusepällä mittojen mukaan uusi kaappi, mikä tuskin olisi ollut halvempaa.

Koko remontin hinnaksi tuli minulle 85 137 euroa. Se olisi valtavan paljon rahaa yhdestä kylpyhuoneesta, mutta sain siihen hintaan paljon muutakin, koska koko talo on nyt tekniikaltaan moderni. Asuntoni arvo kohosi, joskaan ei välttämättä ihan noin paljon.

Minulla on edelleen jäljellä hieman myös vanhaa asuntolainaa, jota ei voinut yhdistää remonttilainaan. Maksan tällä hetkellä kahden lainan lyhennyksiä ja korkoja yhteensä 750 euroa kuussa. Kun yhtiövastike ja rahoitusvastike ovat yhteensä 736 euroa, maksan asumisesta 1 486 euroa kuussa.

Asumiskustannukseni ovat yli 60 prosenttia käytettävissä olevista tuloistani, mitä ei suositella. Pärjään silti, koska meitä on kaksi. Sovimme taannoin yhteen muuttaessamme, että minä tarjoan asunnon, puoliso ruuan ja eräitä muita hyödykkeitä.

Mutta mitä tapahtuu, kun jään eläkkeelle - ja milloin minulla on varaa jäädä eläkkeelle? Se on sitten jo toinen juttu.

--

Päivän kuvat: Kylpyhuoneen kuviolaatta on Terraviivan Inka. Käsipyyhkeet ovat Lapuan Kankureiden Maija-sarjaa, pesuallas IDOlta ja hana Oras Vienda, joka on jo poistunut mallistosta.

Kommentit (1)

Vaikka tykkään eniten uusista vaatteista, hankin välillä päällepantavaa myös käytettynä. Mieluiten asioin Facebookin kirpputoriryhmissä, koska en nauti penkomisesta perinteisillä kirpputoreilla tai UFFilla. Niissä esillä oleva hylätyn tavaran paljous vain masentaa minua.

Nettikirppiksillä on samat edut kuin nettikaupalla yleensäkin: asiointi on mahdollista mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja omalta kotisohvalta. Myös ongelma on sama: vaatteen istuvuudesta ei voi olla etukäteen ihan varma. Hinnat ovat kuitenkin yleensä sen verran edulliset, ettei haittaa, vaikka tulisi hutikin. Sopimattoman ostoksen voi aina palauttaa kiertoon, joskin siitä on oma vaivansa.

Olen jäsen useassa Facebook-kirppisryhmässä, mutta selailen nykyään säännöllisesti vain kolmen ryhmän antia. Ostoksia olen tehnyt kymmenkunta kertaa. Myynytkin olen paljon, mutta sen on hoitanut pääasiassa nuorempi sukupolvi.

Ryhmiä löytää Facebookista kirjoittamalla hakukenttään esimerkiksi ”kirpputori”. On esimerkiksi minimalistien oma vaatekirppis, naisten urheiluvaatekirppis ja useita kenkäkirppiksiä. Kun olet löytänyt kiinnostavan ryhmän, voit pyytää jäsenyyttä sen Facebook-sivulta.

Paikalliset FB-kirppikset voivat olla hyvinkin vilkkaita. Ryhmien nimet ovat yleensä muotoa X:n seudun Facebook-kirppis, X:n FB-kirppis tai X kierrättää. Ryhmissä myydään kokemukseni mukaan pääasiassa pienikokoista nuorisomuotia. Tavaraa (myös muuta kuin vaatteita) on valtavasti ja se on useimmiten niin huonosti jäsenneltyä, että oikeankokoisten vaatteiden löytäminen on vaikeaa.

Merkkivaatteita aikuisille ja Aikuisten merkkivaatteet ovat esimerkkejä valtakunnallisista ryhmistä. Merkkivaatteet-sanaa ei tässä tarvitse ottaa vakavasti, koska ryhmissä myydään käytännössä mitä tahansa vaatteita (säännöistä piittaamatta). Joka rätissähän jokin merkki on. Mukana on kuitenkin myös ihan oikeita merkkivaatteita. Myyntiartikkelit on kansioitu koon mukaan, ja myös isoja kokoja löytyy. Käyttömukavuudesta ja rajatummasta valikoimasta joutuu maksamaan: hinnat ovat noin viisinkertaiset paikallisiin ryhmiin verrattuna.

Mitä rajoitetumpi myyntiartikkeleiden joukko on, sitä lähempänä FB-kirppishinnat voivat olla uuden tuotteen hintaa. Kaino-vaatteiden kirpputori on tästä hyvä esimerkki. Kaino-mekko maksaa uutena  täydellä hinnalla yleensä yli 200 euroa, ja alennusmyynnistä voi saada tunikan 70 eurolla. Facebook-kirppiksellä mekon hinta voi olla  60-70 euroa ja tunikan noin 40 euroa. Käytetystä Kainosta saa kirppiksellä siis vähintään neljänneksen, joskus jopa puolet ostohinnasta. Olen myynyt ryhmässä kolme pieneksi jäänyttä vaatetta, jotka menivät kaupaksi samana päivänä ilman tinkimistä. Kaino on selvästi vaatekaupan Mercedes Benz!

Etenkin juhla- ja muita mekkoja kannattaa ostaa käytettyinä, koska ne myydään usein eteenpäin vain muutaman käyttökerran jälkeen. Siten ne ovat vielä ihan siistejä saapuessaan seuraavalle omistajalle.

Paikkasin kesämekkovajeeni hankkimalla Aikuisten merkkituotekirppari -ryhmästä neljä mekkoa. Huomasin, että samalla myyjällä oli tarjolla kymmenkunta mekkoa, jotka näyttivät olevan samaa kokoa. Kysyin yhden mekon mitat, ja kun ne täsmäsivät, ehdotin pakettihintaa. Valitsemieni neljän vaatteen pyyntihinnat olivat yhteensä 150 euroa, ja tarjosin satasen. Ilokseni myyjä hyväksyi tarjouksen, koska pääsi eroon useammasta vaatteesta kerralla ja säästi kolmet postimaksut.

Ryppysifonkinen NoaNoa-mekko (ei kuvissa) oli kokoa L ja aivan liian pieni. Se palaa kierrätykseen.

Globalin sauvakuvioinen mekko on klassinen kotelo, jota katselin kaupassakin aikanaan. Se istuu kuin hansikas, mutta minulla tuskin on kovin paljon käyttöä tällaiselle astetta virallisemmalle kesämekolle. On sellainen silti hyvä olla. Ruskea pellavableiseri sopii sen kanssa hyvin.

Kukallinen, joustava Jackpot-trikoomekko on vatsan kohdalta niin slimmattu, etten olisi ostanut sitä kaupasta. Vatsamakkarat paljastuvat kaikille, jotka viitsivät katsoa. Käytän mekkoa silti, koska pidän sen vesiputouspääntiestä ja heilahtelevista helmoista, ja trikoo on mukavan pehmeää iholla. En menisi se yllä  tärkeään työtapaamiseen, mutta tavalliseen työpäivään ja kaupassa käyntiin olen sen kelpuuttanut. Olen käyttänyt sen kanssa kermanvalkoista, lyhyttä neuletta.

Neljäs, asukuvissa esittelemäni valekietaisumekko on merkiltään myöskin NoaNoa ja kokoa L. Malli on kaunis, mutta mekon materiaaliksi sopisi paremmin trikoo kuin kudottu kangas. Se on lievästi hankala pukea, koska vyötärön kohta ei jousta yhtään, ja se pitää ehdottomasti silittää, mikä ei ole ihan helppo tehtävä.

Runsaan poimuttelun takia vaate näyttäisi paremmalta kaksi numeroa pienempänä, mutta olen yhä vain heikkona juuri tällaisiin. Yllätyn, kun en näytäkään kuvissa yhtä hoikalta kuin kolme vuotta sitten, mutta koetan tulla sen asian kanssa toimeen. En halua pukeutua pelkkiin telttoihin, vaikka olenkin ylipainoinen.

Maksoinko mekoistani sittenkin liikaa? Olisiko saanut vastaavat edullisemmin perinteiseltä kirppikseltä tai UFFista? Mahdollisesti. Ehkä olisin saanut samaan hintaan täysin uudetkin mekot alennusmyynneistä. Yhtä helppoa ja vaivatonta se olisi tuskin ollut.

--

Päivän kuvat: Kirppismekkojeni väriskaala on yhtenäinen beigestä harmaan kautta mustaan.

Kommentit (1)

Marke S
1/1 | 

UFF:lta saa toki edullisemmin kuin sinun ostoksesi olivat, mutta harvoin pääsee siellä niin hyville apajille, että olisi ihan vastaavia tuotteita saatavilla kuin sinun ostoksesi. Minä ainakin olisin tuohon suoritukseen oikein tyytyväinen

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016