Kun olen liian huonokuntoinen selviytymään kotona, tilatkaa paikalle pari riuskaa palomiestä. Katsokaa, että on tähtikirkas pakkasyö, mielellään yli -30 astetta. Antakaa palomiesten kantaa minut tiheään kuusimetsään, levittäkää ohut patja kuusen alle ja antakaa oma tyynyni kainalooni. Sitten lähtekää pois ja antakaa luonnon hoitaa asia.

Rakastan kotiani ja haluan elää siellä niin pitkään kuin mahdollista. Olen jopa valinnut sen vanhuutta ajatellen, vaikken silloin ollut vielä edes 50. Aivan naapurissa on ikäihmisten toimintakeskus, ja ulos pääsee myös rollaattorilla, vaikka talo onkin vanha.

Toivon pystyväni olemaan töissä vielä niin kauan, että saan asuntolainani maksetuksi. Tulossa oleva putkiremontti takaa, että huoneisto pystyy asumiskunnossa kuolemaani asti, koska en usko eläväni yli 100-vuotiaaksi. Laitatan jo valmiiksi kylpyhuoneen hieman esteettömämmäksi kuin se nyt on. Ammeen saa viedä pois, kun en enää pysty kiipeämään siihen. Silloin jäljelle jää tilava suihku.

Saatan olla lyhytikäisempi kuin puolisoni, mutta ei haittaa, vaikka eläisin yksin. Talvisin jätätte minut päiväksi ikkunan eteen ja kesäisin kärräätte parvekkeelle. Antakaa minun nuuskia siellä jotakin tuoksuvaa yrttiä ja katsella kesäkukkaa tai paria. Ei sitten petunioita, ne haisevat pahalta.

Jos ette raaski viedä minua kuusen juurelle, laitos sopii aivan hyvin. Minulla ei ole varaa laitoshoitoon ennen kuin olen jo niin huonokuntoinen, että tunnen siellä oloni turvallisemmaksi kuin kotona. Silloin riittää, kun on hyvä patja, lämmin peitto ja ehdottomasti oma, tuttu tyyny. Kotini on nimittäin siellä, missä tyynyni on. Viihdykkeitä en tarvitse. Jo mummini sanoi, että köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus.

Älkää viekö minua ulos väkisin. Jos kieltäydyn syömästä, älkää syöttäkö. Puhtaana saa kuitenkin pitää, vaikka kieltäisin. Kun kerron, että haluan kuolla, pitäkää psykoosi- ja masennuslääkkeet visusti taskuissanne. En ole masentunut ja hoidon tarpeessa, vaan realisti lähdössä viimeiselle matkalle. Jos voitte auttaa minua tavoitteeseen, tehkää se.

Olen nyt vasta keski-ikäinen, joten en voi tietää, millaista on olla vanha. Voi olla, että silloin ajattelen kaikesta aivan toisin. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, ettei minua tarvitse suojella itseltäni. Jos haluan lähteä pyjamassa pakkaseen, antakaa minun mennä.

Ennen kaikkea: älkää mitatko minua terveen, toimintakykyisen ihmisen mittatikulla. Ei minua tarvitse sääliä, kun elämänpiirini kapenee loppua kohti. Se on luonnollista. Minulle sopii oikein hyvin, että viimeinen, mitä ymmärrän, on Pohjantähden tuike yötaivaalla.

--

Päivän kuvat: Ovi, paja ja kellari Tyrväältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vilhelmiina
1/4 | 

Siinä kirkkaat vähimmäisvaatimukset vanhuuteen: (hyvä!) patja, puhtaus ja ulkoilua edes parvekkeella. Lisäisin siihen vielä puolilasia punaviiniä ruoan kanssa. Ei luulisi olevan mahdotonta.

MarjattaP
3/4 | 

Tuon selvemmin ei voi toivomuksiaan luetella.  Petunioita myöten.  Toivottavasti toteutuvat sitten kun on niiden aika.  Vilhelmiinan kanssa olen ihan samaa mieltä viinilasillisesta ruoan kanssa.   Minä vaan saattaisin haluta ihan kokonaisen lasillisen.

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Kiitos kommentoijille! Jos vielä vanhana tykkään kuohuviinistä, soisin toki saavani siemailla sitä viimeiseen asti, vaikka vain lusikallisen kerrallaan. En kuitenkaan ole ollenkaan varma, että enää silloin haluan sitä. Ajattelen, että vanhus palaa tarpeidensa ja mieltymystensä suhteen varhaiseen lapsuuteen. Jonakin ensimmäisistä jouluistani nukahdin kuulemma onnellisena suklaapala kädessä. Veikkaan, että maitoon tehty kaakao tulee maistumaan minulle vanhana, ja tietysti suklaa myös.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016