Kun olen liian huonokuntoinen selviytymään kotona, tilatkaa paikalle pari riuskaa palomiestä. Katsokaa, että on tähtikirkas pakkasyö, mielellään yli -30 astetta. Antakaa palomiesten kantaa minut tiheään kuusimetsään, levittäkää ohut patja kuusen alle ja antakaa oma tyynyni kainalooni. Sitten lähtekää pois ja antakaa luonnon hoitaa asia.

Rakastan kotiani ja haluan elää siellä niin pitkään kuin mahdollista. Olen jopa valinnut sen vanhuutta ajatellen, vaikken silloin ollut vielä edes 50. Aivan naapurissa on ikäihmisten toimintakeskus, ja ulos pääsee myös rollaattorilla, vaikka talo onkin vanha.

Toivon pystyväni olemaan töissä vielä niin kauan, että saan asuntolainani maksetuksi. Tulossa oleva putkiremontti takaa, että huoneisto pystyy asumiskunnossa kuolemaani asti, koska en usko eläväni yli 100-vuotiaaksi. Laitatan jo valmiiksi kylpyhuoneen hieman esteettömämmäksi kuin se nyt on. Ammeen saa viedä pois, kun en enää pysty kiipeämään siihen. Silloin jäljelle jää tilava suihku.

Saatan olla lyhytikäisempi kuin puolisoni, mutta ei haittaa, vaikka eläisin yksin. Talvisin jätätte minut päiväksi ikkunan eteen ja kesäisin kärräätte parvekkeelle. Antakaa minun nuuskia siellä jotakin tuoksuvaa yrttiä ja katsella kesäkukkaa tai paria. Ei sitten petunioita, ne haisevat pahalta.

Jos ette raaski viedä minua kuusen juurelle, laitos sopii aivan hyvin. Minulla ei ole varaa laitoshoitoon ennen kuin olen jo niin huonokuntoinen, että tunnen siellä oloni turvallisemmaksi kuin kotona. Silloin riittää, kun on hyvä patja, lämmin peitto ja ehdottomasti oma, tuttu tyyny. Kotini on nimittäin siellä, missä tyynyni on. Viihdykkeitä en tarvitse. Jo mummini sanoi, että köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus.

Älkää viekö minua ulos väkisin. Jos kieltäydyn syömästä, älkää syöttäkö. Puhtaana saa kuitenkin pitää, vaikka kieltäisin. Kun kerron, että haluan kuolla, pitäkää psykoosi- ja masennuslääkkeet visusti taskuissanne. En ole masentunut ja hoidon tarpeessa, vaan realisti lähdössä viimeiselle matkalle. Jos voitte auttaa minua tavoitteeseen, tehkää se.

Olen nyt vasta keski-ikäinen, joten en voi tietää, millaista on olla vanha. Voi olla, että silloin ajattelen kaikesta aivan toisin. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, ettei minua tarvitse suojella itseltäni. Jos haluan lähteä pyjamassa pakkaseen, antakaa minun mennä.

Ennen kaikkea: älkää mitatko minua terveen, toimintakykyisen ihmisen mittatikulla. Ei minua tarvitse sääliä, kun elämänpiirini kapenee loppua kohti. Se on luonnollista. Minulle sopii oikein hyvin, että viimeinen, mitä ymmärrän, on Pohjantähden tuike yötaivaalla.

--

Päivän kuvat: Ovi, paja ja kellari Tyrväältä.

Kommentit (4)

Vilhelmiina

Siinä kirkkaat vähimmäisvaatimukset vanhuuteen: (hyvä!) patja, puhtaus ja ulkoilua edes parvekkeella. Lisäisin siihen vielä puolilasia punaviiniä ruoan kanssa. Ei luulisi olevan mahdotonta.

MarjattaP

Tuon selvemmin ei voi toivomuksiaan luetella.  Petunioita myöten.  Toivottavasti toteutuvat sitten kun on niiden aika.  Vilhelmiinan kanssa olen ihan samaa mieltä viinilasillisesta ruoan kanssa.   Minä vaan saattaisin haluta ihan kokonaisen lasillisen.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos kommentoijille! Jos vielä vanhana tykkään kuohuviinistä, soisin toki saavani siemailla sitä viimeiseen asti, vaikka vain lusikallisen kerrallaan. En kuitenkaan ole ollenkaan varma, että enää silloin haluan sitä. Ajattelen, että vanhus palaa tarpeidensa ja mieltymystensä suhteen varhaiseen lapsuuteen. Jonakin ensimmäisistä jouluistani nukahdin kuulemma onnellisena suklaapala kädessä. Veikkaan, että maitoon tehty kaakao tulee maistumaan minulle vanhana, ja tietysti suklaa myös.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram