”Kylläpä espanjalaiset liioittelevat. Ei keuhkoputkentulehdukseen Suomessa kukaan määrää antibioottia”, kummastelin matkalla apteekkiin. Hyvä, että kuitenkin taivuin ostamaan lääkkeet, sillä minulla olikin keuhkokuume. Mitä siitä opin?

1. Ota kuumemittari mukaan matkalle.

Toisen lomapäivän iltana kurkkuun kohosi kaktus. Ajattelin, että flunssanpoikanen lähtee lepäämällä, joten nukuin lähes koko seuraavan päivän. Kuumettakin varmaan oli, mutten huolestunut. Flunssahan tunnetusti kestää hoitamatta viikon ja hoidettuna seitsemän päivää. Söin mukanani olleita tulehduskipulääkkeitä, jotka paransivat oloa.

Vasta neljäntenä päivänä, jouluaattona, lähetin puolison kuumemittarin ostoon. Kävi ilmi, että kuume kohosi joka ilta noin 38,5:een. En hirveästi huolestunut vieläkään, eihän minulla voinut olla influenssa, kun kuume oli noin matala. Mutta kun korvia alkoi vihloa, päätin, että niitä olisi syytä näyttää lääkärille.

2. Lähde ajoissa lääkäriin ja pyydä häneltä diagnoosi.

Tapaninpäivän aamuna olin kuudetta päivää kanttu vei. Istuin aulassa odottamassa, että hotellissa vastaanottoa pitävä lääkäri saapuisi paikalle.

Hän olikin poikkeuksellisen miellyttävä tapaus, miehekäs muttei yhtään macho. Hän osasi tuikata kuumemittarin kainaloon suoraan kaula-aukosta ja kuunnella keuhkot kahden kankaan läpi. Pyynnöstäni hän katsoi myös korviin. Niissä ei kuulemma näkynyt mitään, vaan ongelma oli keuhkoissa. Niin niin, nyökyttelin ja luulin ymmärtäväni.

En kysynyt, mikä minulla on, koska luulin jo tietäväni sen. Sanaa pneumonia ei mainittu. Pidin hätävarjelun liioitteluna, kun lääkäri pyysi minua tulemaan kahden päivän kuluttua uudestaan, jotta hän voisi tarkistaa, voinko lentää kotiin. En silti kysynyt, miksi hän sellaista ehdotti. Kun molemmat käyttivät itselleen vierasta kieltä, viestintä jäi hyvästä tahdosta huolimatta vajaaksi.

Olin ihan vähällä jättää antibiootit ostamatta, koska minullahan oli mielestäni edelleen vain flunssa. Hotellilla googlasin saamani lääkkeet ja totesin, että nämähän ovat keuhkokuumeen lääkkeet. Sitten googlasin keuhkokuumeen. Juu-u, nyt minäkin uskoin.

3. Kun mikään ei maistu, muista epäterveelliset herkut

”Kyllä siellä on varmasti paljon kivampi sairastaa kuin kotona”, kuului empaattinen kommentti Suomesta. No ei kyllä ollut. Vieraissa olosuhteissa on tosi kurjaa olla kipeä.

Eniten päänvaivaa tuotti ravinto. Ruokahaluni katosi täysin yli viikoksi, mutta tuntui, että jotakin pitäisi silti syödä. Ellei muuten, niin mahan ja suoliston suojaamiseksi lääkkeiden oheisvaikutuksilta. Kotona olisin lähettänyt puolison kauppaan ostamaan mustikkakeittoa, jäätelöä, jogurtteja, rahkoja ja vaniljakastiketta, jota olisin syönyt pakastemarjojen kanssa. Ehkä jokin valmiskeittokin olisi mennyt. Mutta täällä? Puolisoni teki parhaansa, mutta saapui kaupasta mukanaan jauhon makuista jäätelöä sekä jogurttia, jossa oli 0 % rasvaa ja 0 % sokeria. En osannut ohjeistaa, kun en tuntenut paikallisia valikoimia.

Jos olisin ollut terve, olisimme aterioineet ravintoloissa, mutta nyt minusta ei ollut lähtijäksi. Jouluaaton herkkupöytämme koostui marjoista ja hedelmistä, jotka näyttivät raikkailta, mutta makua niissä oli vain murto-osa Suomen suvessa kypsyneisiin verrattuna ja energiaa tuskin nimeksikään. Vasta aivan matkan lopussa älysin ruveta syömään hedelmien lisäksi jälkiruokavanukkaita ja paikallisia makeita leivonnaisia. Niistä sain energiaa. Parempaa jogurttiakin löytyi.

Ensimmäisenä matkapäivänä ostimme kaupasta kaksi pulloa cavaa ajatellen, että otetaan nyt nämä näin aluksi. Toin toisen pullon matkalaukussani kotiin, koska en halunnut olla sekakäyttäjä, eikä puolisollekaan yksin maistunut. Supercorin mehuvalikoimasta löytyi kuitenkin todellinen helmi, pelkistä Merlot-rypäleistä valmistettu hedelmämehu. Sitä voin suositella lämpimästi.

4. Paras matka on kotimatka.

Tätä mieltä olen melkein aina ollut, mutta harvoin olen odottanut kotimatkaa yhtä kiihkeästi kuin nyt. Antibiootit purivat ja sain lentoluvan aiotuksi päiväksi, mutta yhtään aikaisemmin en olisi pystynytkään lähtemään.

Oli hyvä ratkaisu palata kotiin Tukholman eikä Helsingin kautta. Matka kesti tällä tavoin kyllä koko vuorokauden, mutta pystyin lepäämään lennon jälkeen hotellin päivähuoneessa ja tietenkin yölaivalla. Ihan toista kuin hypätä suoraan Helsinki-Vantaalta bussiin tai junaan.

Alun perin Tukholmassa oli tietysti tarkoitus tehdä muutakin kuin nukkua. No, ensi kerralla sitten.

--

Päivän kuvat: Lomahuoneistossamme oli kolme parveketta ja näköala kahteen suuntaan, joten näimme sekä vuoret, Benalmadena Costan että meren.

 

Kommentit (1)

JattaM

Aika erilainen loma, ilmeisesti. Täytyy myöntää ettei kuumemittari ole koskaan kuulunut matkavarusteisiini, pitänee ruveta miettimään asioita uudella tavalla. Tehokasta toipumista, ja blogille myös virkeää uutta vuotta!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016