Kukkia kuin lunta

Ensimmäisen talvipäivän seisauksen jälkeisen päivän kunniaksi tänään sopii jo miettiä kevättä. Kummankohan saamme ensin, lumen vai kirsikankukat? Rouva Ise runoili aiheesta vuoden 1000 tienoilla näin:

Sataa kirsikan

kukkaislunta ja lumen

kirsikankukkaa.

Minä kysyn keväältä:

lunta, kukkaa vai lunta?

Tuomas Anhava suomensi tankarunon. Se ilmestyi vuonna 1976 Oikukas tuuli -kokoelmassa, joita minulla on kirjahyllyssä peräti kaksi: lahjaksi saatu ja itse ostettu. En ole malttanut luopua kummastakaan, koska nämä runot tuottavat minulle suurta tyydytystä.

Iloa tuottavat nämä kuvatkin, jotka otin viime toukokuun lopussa Tuorlan maatalousoppilaitoksen puutarhassa. Kirsikan kukinta oli tuolloin jo enimmäkseen ohi, mutta hapankirsikka oli vielä kukassa. Päärynä- ja omenapuut kuohuivat kuin kermavaahto sen triflen päällä, jonka aion valmistaa aaton jälkiruuaksi.

Lue lisää: Keukenhof? No ei, mutta Tuorla.

Tuorlan vanhimmat hedelmäpuut sijaitsevat päärakennuksen edessä etelään viettävässä rinteessä. Siellä kasvaa muun muassa ”Tuorlan päärynä”, jonka kaksi kuvaa on tässä heti yläpuolella, ja tarhapäärynä "Cecilia", kuvat niiden yläpuolella. Tuorlan pääynä on jalostamaton lajike, jonka hedelmät ovat pieniä, mutta makeita. Omenapuista voin mainita ainakin Keltakanelin, jolla on kukissaan hiukan vaaleanpunaista:

Mitä lajiketta tämä alla oleva, selvästi nuorempi ja pienempi (koriste)omenapuu on, en osaa sanoa. Sen kukat ovat aivan puhtaanvalkoiset.

Hieman alempana, kivirakentamista esittelevän alueen ja puutarhavajan vieressä, kasvaa joukko nuorehkoja purppuraomenapuita. Ne kukkivat kerrassaan upeasti:

Tuorlassa myös viljellään omenia, mutten käynyt varsinaisessa omenatarhassa. Ei ollut tarvetta, koska puutarhassa on näytteitä monista omenalajikkeista, ja kaikki kukkivat ihanasti. Maallikkona en huomannut niissä mitään eroa. 

Näiden kuvien myötä toivotan arvoisille lukijoilleni hyviä pyhiä. Tulkoon joulu todellinen.