Avainlaatikostamme on usein ollut vaikeaa löytää juuri sitä kellarikomeron avainta, jota tarvittaisiin. Eikä ihme. Siellä on nimittäin tähän päivään asti majaillut 79 avainta, jotka eivät sovi enää mihinkään lukkoon.

Tämäkin on varmaan yksi merkki tietystä iästä. On tarvinnut olla pääsy aika moneen asuntoon, työpaikkaan, kellariin, vinttiin, varastotilaan ja autotalliin, että on kertynyt tämä määrä avaimia. Ja aikaa on täytynyt kulua melko paljon, että asuntojen, työpaikkojen jne. lukot on ehditty vaihtaa näin moneen kertaan. Lisäksi on pitänyt olla kohtalaisen säästäväinen tai sitten vain tyhmä ihminen, että on säilyttänyt nämä kaikki avaimet.

Asuintalossamme vaihdettiin tällä viikolla lukot. Samalla talon yleisten tilojen lukot sarjoitettiin siten, että pääsen kotiavaimella myös vinttiin, kellariin ja saunaan. Lisäksi tilasin kaksi kotiavaimelle sarjoitettua riippulukkoa, jotka vaihdoin kellari- ja vinttikomeron oviin. Kun niin moni avain tuli kerralla tarpeettomaksi, oli sopiva aika ratsata muutkin avaimet ja seuloa pois kaikki, jotka eivät ole enää aktiivisessa käytössä.

Juu juu, myönnetään, ei noista 79 avaimesta oikeastaan ole minun avaimiani kuin muutama. Valtaosa on joskus sopinut puolisoni yrityksen käytössä olevien tai olleiden tilojen oviin. Mukana on kuitenkin myös muutama mystinen avain, jota meistä kumpikaan ei tunnista. Mihin ihmeeseen niillä on menty? Voisiko niillä yhä mennä jonnekin?

Unissani kävelen usein opiskelukaupunkini tuttuja katuja. Saavun entisen kotitaloni luo ja kas, huomaan, että taskuni pohjalla on avain, joka sopii talon etuoveen. Nousen portaat ja avaan toisella avaimella peilioven. Se johtaa entiseen kotiini, josta on poissaolon vuosina tullut ihmeellisellä tavalla erilainen. Se on saattanut saada lisää huoneita tai terassin pihan puolelle. Joskus siellä asuu joku vieras tai joku tuttu, joskus se on minun yksin. Aina tunnen tulevani kotiini, siihen ainoaan oikeaan.

Mitä, jos olen nyt heittämässä pois unikotini avaimet?

--

Päivän kuvat: Romurautaa väreissä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kristiina
Liittynyt15.2.2016
1/2 | 

Tuo avaimien määrä on kyllä aina hämmästyttävää. Meillä on myös ylimääräisiä avaimia, joita ei poiskaan arvaa heittää, kun ei muisteta mihin kaikki kuuluvat. Aika monissa lukee, minkä oven avaimia ovat, mutta ei ihan kaikissa. Maatkoon nyt sitten tuolla avainlaatikossa vielä muutaman vuoden.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Sanos muuta Kristiina! Sitä kuvittelee kyllä muistavansa ilman nimilappujakin, mikä avain on mikäkin, mutta eipä vaan muista, ellei avain ole jokapäiväisessä käytössä. Meillä on pienten avainten kasa vielä kokonaan perkaamatta. Siinä on matkalaukkujen, polkupyörien, piironkien ja pienten riippulukkojen avaimia, taitaapa olla joku päiväkirjankin avain. Tosi vaikeaa heittää pois mitään, vaikkei yhtään muista, mikä on mikä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016