Avainlaatikostamme on usein ollut vaikeaa löytää juuri sitä kellarikomeron avainta, jota tarvittaisiin. Eikä ihme. Siellä on nimittäin tähän päivään asti majaillut 79 avainta, jotka eivät sovi enää mihinkään lukkoon.

Tämäkin on varmaan yksi merkki tietystä iästä. On tarvinnut olla pääsy aika moneen asuntoon, työpaikkaan, kellariin, vinttiin, varastotilaan ja autotalliin, että on kertynyt tämä määrä avaimia. Ja aikaa on täytynyt kulua melko paljon, että asuntojen, työpaikkojen jne. lukot on ehditty vaihtaa näin moneen kertaan. Lisäksi on pitänyt olla kohtalaisen säästäväinen tai sitten vain tyhmä ihminen, että on säilyttänyt nämä kaikki avaimet.

Asuintalossamme vaihdettiin tällä viikolla lukot. Samalla talon yleisten tilojen lukot sarjoitettiin siten, että pääsen kotiavaimella myös vinttiin, kellariin ja saunaan. Lisäksi tilasin kaksi kotiavaimelle sarjoitettua riippulukkoa, jotka vaihdoin kellari- ja vinttikomeron oviin. Kun niin moni avain tuli kerralla tarpeettomaksi, oli sopiva aika ratsata muutkin avaimet ja seuloa pois kaikki, jotka eivät ole enää aktiivisessa käytössä.

Juu juu, myönnetään, ei noista 79 avaimesta oikeastaan ole minun avaimiani kuin muutama. Valtaosa on joskus sopinut puolisoni yrityksen käytössä olevien tai olleiden tilojen oviin. Mukana on kuitenkin myös muutama mystinen avain, jota meistä kumpikaan ei tunnista. Mihin ihmeeseen niillä on menty? Voisiko niillä yhä mennä jonnekin?

Unissani kävelen usein opiskelukaupunkini tuttuja katuja. Saavun entisen kotitaloni luo ja kas, huomaan, että taskuni pohjalla on avain, joka sopii talon etuoveen. Nousen portaat ja avaan toisella avaimella peilioven. Se johtaa entiseen kotiini, josta on poissaolon vuosina tullut ihmeellisellä tavalla erilainen. Se on saattanut saada lisää huoneita tai terassin pihan puolelle. Joskus siellä asuu joku vieras tai joku tuttu, joskus se on minun yksin. Aina tunnen tulevani kotiini, siihen ainoaan oikeaan.

Mitä, jos olen nyt heittämässä pois unikotini avaimet?

--

Päivän kuvat: Romurautaa väreissä.

 

Kommentit (2)

Kristiina
Liittynyt15.2.2016

Tuo avaimien määrä on kyllä aina hämmästyttävää. Meillä on myös ylimääräisiä avaimia, joita ei poiskaan arvaa heittää, kun ei muisteta mihin kaikki kuuluvat. Aika monissa lukee, minkä oven avaimia ovat, mutta ei ihan kaikissa. Maatkoon nyt sitten tuolla avainlaatikossa vielä muutaman vuoden.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Sanos muuta Kristiina! Sitä kuvittelee kyllä muistavansa ilman nimilappujakin, mikä avain on mikäkin, mutta eipä vaan muista, ellei avain ole jokapäiväisessä käytössä. Meillä on pienten avainten kasa vielä kokonaan perkaamatta. Siinä on matkalaukkujen, polkupyörien, piironkien ja pienten riippulukkojen avaimia, taitaapa olla joku päiväkirjankin avain. Tosi vaikeaa heittää pois mitään, vaikkei yhtään muista, mikä on mikä!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram