Sinne meni ihana, hillitysti kukkakuvioitu pellavamekko, jossa oli pukeva valekietaisuleikkaus. Kokoa 38. Samaa kokoa oli Puolasta hankittu, kalliin näköinen, munankuorenvalkoinen 60-luvun minimekko, joka oli oikeasti supermukavaa ja helppohoitoista stretchiä. Luovuin siitäkin. Ruusukuvioinen suosikkitunika, jossa tanssin läpi yön Antwerpenissä, koki saman kohtalon.

Mekot kävelevät nyt jossakin Punavuoren tai Kallion kaduilla. Nuorempi sukupolvi myi ne Facebook-kirppiksellä kohtalotovereilleen, helsinkiläisille hipstereille. Menivät kuin kuumille kiville.

Minulla on 7 pahvilaatikollista liian pieniä vaatteita, joten myytävää riittää. Valtaosa ei tietenkään ole siinä kunnossa, että kukaan maksaisi niistä edes viittä euroa, enkä oikein usko, että kukaan haluaa kulkea vanhoissa farkuissani. Pelkästään niitä on kaksi laatikollista.

Yhden ihanista mekoistani jätän muistoksi niistä päivistä, jolloin olin viisikymppinen, urheilullinen ja hoikka.

Kirppismyynnistä saamillani varoilla täydensin 55+ peruspuvustoani.

Kirppismyynnistä saamillani varoilla täydensin 55+ peruspuvustoani. Tein mielestäni hyvän diilin, kun nappasin nettikaupan alennusmyynnistä yhteensä 106 eurolla (postimaksuineen) kolme hyvää vaatetta: tummansinisen puolihameen, värikkään silkkisekoitetopin ja valkoisen, vyötärölle kietaistavan neuleen. Saman mallisia ohuita, ¾-hihaisia neuleita minulla on ollut eri väreissä, mutta ne ovat kaikki liian pieniä. 

Jo vähän aiemmin hankin sini-valkokuvioisen hippipuseron, jonka pyöreässä pääntiessä on smokkirypytystä ja helmassa keltainen ja valkoinen raita. Se sopii hyvin sekä farkkujen että  sinisen tai valkoisen hameen kanssa. Sen on vähän muodoton, mutta peittää pömppövatsan. Helma pitää hameen kanssa kuitenkin tunkea vyötärön sisään.

Näillä hankinnoilla päivitettynä peruspuvustoni on valmis kevääseen. Jakkupukua tai edes bleiseriä en ole aikeissa hankkia vieläkään, koska vaatteiden myynnistä saadut roposet eivät moiseen riitä. Olen myös huomannut, etten nykyään tarvitse bleiseriä kuin hyvin harvoin. Silloinkin sen voi korvata neuleella.

Oikean kokoinen musta vaate on tietyssä iässä aika välttämätön vaatekaapin vakio.

Sain tosin lahjaksi hyvin leikatun Ralph Laurenin kierrätyspikkutakin, joka melkein mahtuu kiinni. Hätätilanteessa voin käyttää sitä uuden, kirjavan toppini kanssa. Sen ainoa vika on väri: en yleensä käytä arkisin mustaa.

Mustasta puheenollen olen hankkinut myös mustan mekon. Oikean kokoinen musta vaate on tietyssä iässä aika välttämätön vaatekaapin vakio. Koskaan ei tiedä, milloin sitä tarvitsee,  ja on tosi tylsää ravata kaupoissa hätäisillä pakko-ostoksilla. Mieluummin teen hankinnan rauhassa ja jätän vaatteen odottamaan käyttötilannetta.

Sopivia suoria housuja minulla ei ole yksiäkään. Se on puute, jota ei kannata korjata juuri nyt, kun pyrin kutistumaan muutaman sentin. Housujen istuvuuden kannalta jokainen sentti on tärkeä.

--

Päivän kuvat: 55+ peruspuvustoni kevättäydennykset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016