Järjestin 60-vuotispäivieni viimeiseksi ohjelmanumeroksi lahja-arpajaiset. Ajattelin, että koko juhlien ajan näkösällä olevat lahjat loisivat pientä jännitystä, joka sitten laukeaisi lahjojen avaamiseen sopivasti ennen kotiin lähtöä. Lahjojen piti olla suunnilleen samanarvoiset ja -kokoiset ja mielellään tietysti sellaiset, joista voisi ilahtua. Vähintään niistä pitäisi syntyä keskustelua.

Päädyin hankkimaan parikymmentä pussia pienpaahtimokahvia, kaikki erilaisia. Tilasin ne muistaakseni kolmesta eri nettikaupasta. Lisäksi hommasin muutaman pussillisen hyvää mustaa teetä, yhden pussillisen alkuperäkaakaota ja kaksi isoa suklaasydäntä. Lapsilla oli omat arpajaiset, joiden palkintoina oli pelejä.

Olin aikeissa saksia eteisen tapetin jämät käärepapereiksi, kun puolisoni puuttui asiaan. ”Älä nyt noita revi, niitä voidaan vielä tarvita tapetin paikkaamiseen. Odota vähän”, hän sanoi ja katosi autotallin suuntaan. Hetken kuluttua hän palasi kantaen isoa Sandersonin tapettimallikirjaa. Hän oli pelastanut sen pari vuotta sitten, putkiremontin aikana, roskalavalta.

Mallikirja sisälsi näytteet kymmenistä ihanista kukkatapeteista ja niihin sopivista sisustuskankaista. Kangaspalat oli liimattu kirjan sivuille, mutta tapettipalat oli helppo leikata irti. Ne olivat juuri sopivan kokoisia lahjojen päällystämiseen. Nyt jokaisesta lahjapussista tulisi erilainen, mutta yhtä sievä!

Tutkin netistä useita lahjapussien taitteluohjeita, mutta ne vaikuttivat turhan monimutkaisilta. Päädyin yksinkertaisempaan ja nopeampaan menetelmään, joka on oikeastaan tavallisen lahjapaketin ja pussin yhdistelmä.

Ensin taitoin tapetinpalan alareunan kaksin kerroin pussin pohjan korkeuden verran. Sitten kiepautin kääreen lahjan ympärille ja leikkasin liiat pois. Suljin pystysauman tavallisella liimapuikolla. Tämän jälkeen suljin pohjan kuin olisin paketoinut tavallista lahjaa, mutta käytin teipin sijasta kiinnittämiseen liimaa. Valmiiksi tehty taite auttoi. Osa tapeteista oli kuitenkin niin jäykkiä, että liimaus oli pakko kiinnittää painamalla sitä alustaa vasten kädellä lahjapussin sisältä.

Lopuksi leikkasin paketin yläosan siistiksi, rei’itin sen ja pujotin rei’istä lahjanarun, jonka solmin rusetiksi. Tämä kiinnitti pussien suut siten, että en enää itsekään tiennyt, mitä missäkin paketissa on.

Lahjapusseista tuli niin näyttäviä, että pari vierasta kummasteli, miten olen jaksanut näperrellä niiden parissa. Tosiasiassa tavallisten joululahjojen paketointi on paljon työläämpää. Tämähän sujui kuin liukuhihnalla.

Pakkaamisesta jäi yli suikale kutakin tapettia. Tehtyäni muutaman pakkauksen hokasin, että voisin tehdä ylijäämistä arpaliput. Vieraani löytäisivät lahjansa vertaamalla arpalipun ja pakkauksen kukkakuviota. Tuumasta toimeen! Leikkasin arpalipuiksi pyöreät lipukkeet.

Juhlapaikalla levitin lahjapakkaukset vanhan harmoonin päälle ennen, kuin vieraat päästettiin saliin. Arpalipukkeille löytyi kaapin päältä sopiva kulho. Siitä sitten jokainen sai nostaa pyörylän ja käydä valitsemassa sitä vastaavan paketin.

Eihän se täysin mennyt kuten Srömsössä. Joku oli ehkä jättänyt silmälasinsa kotiin ja napannut väärän lahjan, joten yksi vieraista ei löytänyt omaansa. Onneksi paketteja oli pari ylimääräistä. Pian tilan täytti puheensorina, kun selostuksia kahvien alkuperästä tavattiin ääneen.

Joku kahvin ystävä sai varmaan irtoteetä ja päinvastoin, mutta toivon, että perhekunnat jakoivat tarvittaessa lahjat keskenään uudelleen. Entä olivatko suklaasydämen saajat salaa mielissään saaliistaan? En tiedä, mutta viihdytän itseäni ajatuksella.

--

Päivän kuvat: Vanha tapettikirja, sakset, liimaa ja pakettinarua. Siinä suloisten lahjapussien ainekset. Otin kuvat keskellä päivää joulukuun matalassa auringonvalossa.

Kommentit (1)

Vierailija
2/1 | 

Aivan mahtava idea! Kiitos otan käyttöön :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016