Parvekkeella on joka päivä uutta katsottavaa, vaikka kukassa ovat vasta orvokit ja miljoonakellot. Krassit ja pelargonit tekevät ahkerasti uusia lehtiä, kirjopeipit komistuvat silmissä ja uusimpina tulokkaina gladiolukset ovat työntäneet miekkansa mullasta kohti valoa. Vain liljoista ei näy vielä jälkeäkään. Pitää vain uskoa, että kyllä ne siellä mullan sisällä kasvavat.

Tästä lähdettiin liikkeelle 23. maaliskuuta. Täytin Rootrainersin kylvömullalla ja kylvin krassin siemenet. Söpön pikku multakauhan nappasin syksyllä Citymarket Sastamalasta grillitarvikkeiden vierestä, kun etsin jotakin ihan muuta.

Siemenet itivät erittäin hyvin. Pienoiskasvihuoneen kantta ei voinut kauankaan pitää paikoillaan, kun taimet venyivät muutamassa päivässä 15 senttiin. Ne eivät kuitenkaan jääneet honteloiksi, vaan alkoivat nopeasti vankistua ja kasvattaa uusia lehtiä.

Kodin Kukista tilaamani pikkutaimet saapuivat 17. huhtikuuta. Ne oli pakattu läpinäkyviin, muovisiin lokeroihin, joista siirsin ne heti taimikasvatusruukkuihin. Rosmariinit ja keijunmekot olivat niin pikkuruisia, että niille riittivät viiden sentin pahviruukut. Miljoonakellot ja peipit sopivat seitsemän sentin muoviruukkuihin ja pelargonit saivat isoimmat, kymmenen sentin ruukut.

Samalla istutin jo ensimmäiset krassit lopullisiin ruukkuihinsa ja vein ne parvekkeelle, vaikka yöt olivat vielä viileitä. Ne pärjäsivät kuitenkin oikein hyvin.

Takaisku sattui, kun jouduin lähtemään Islantiin juuri, kun taimet olivat juurtumassa uusiin ruukkuihin ja lähtemässä kasvupyrähdykseen. Vaikka olin ohjeistanut kotiväkeä kastelusta, pienimmät ruukut löytyivät palatessani rutikuivina ja niiden taimet näyttivät kuolleen janoon. Tällainen miniruukku kuivuu paahteessa muutamassa tunnissa, ja ties vaikka juuret paistuisivat elävältä. Pelkäsin etenkin hentojen keijunmekkojen puolesta. Olisiko niistä enää eläjiksi?

 

Ahkera kastelu palautti kuitenkin keijunmekot kasvu-uralle. Yhdestä taimesta säilyi vain vihreä runko, johon se kasvatti kaikki lehdet uudestaan. Rosmariinien laita oli huonommin. Hoidin niitä huolellisesti vielä viikon pari, kunnes luovutin. Vain yksi taimi näytti elävältä, joten siirsin sen toukokuun alussa isompaan ruukkuun. En ole vieläkään ihan varma, kasvaako se.

28. huhtikuuta istutin krassit ja gladiolukset viljelylaatikkoon. Pohjalle kaadoin kerroksen lekasoraa ja päälle säkilliset kesäkukka- ja taimimultaa. Sijoittelin gladiolukset riviin ikkunan puolelle niin, että päätyyn jäi kuitenkin tila parille krassin taimelle.

Koska gladiolusten kasvaminen täyteen mittaan vie melkein koko kesän, odotellessa voin nauttia krassien kukinnasta. Niitähän voi syödäkin, jos uskaltaa. Krassini ovat lajiketta Peach Melba, joka on keltakukkkainen pensasköynnöskrassi. Taimia riitti myös parvekkeen sivustalle orvokkien seuraksi ja yhteen erilliseen ruukkuun.

Ison istutuspäivän pidin 5. toukokuuta, kun pikkutaimet olivat kasvaneet nippa nappa riittävän isoiksi. Pidin istutuksella kiirettä, koska halusin, että taimet ehtivät juurtua ennen kuin lähdemme pariksi päiväksi ulkomaille kuun lopulla. Sää on ollut niin suosiollinen, että tällä hetkellä näyttää siltä kuin valtaosa kasveista olisi jo hyvinkin juurtunut.

Kaikki viisi keijunmekon tainta menivät samaan Lechuza-altakasteluamppeliin, samoin kolme miljoonakelloa omaansa. Kolmanteen Lechuzaan yhdistin pistokkaista syksyllä kasvattamani muratit. Matkalle lähtiessä aion täyttää ruukkujen vesitilan ensimmäistä kertaa. Siihen asti taimet saavat kasvattaa juuria päältä tulevan kastelun turvin.

Pelargoneista kaksi sai oman saviruukun ja yhden istutin isoon muovipunttuun yhdessä kahden kirjopeipin sekä amarylliksen kanssa. Amaryllis oli lähtenyt kukkimisen jälkeen niin hyvään lehtikasvuun, että sen sipuli kasvaa varmasti komeaksi kesän aikana. Saan sitten talvella kukittaa sen uudelleen.

Tämän kevään orvokit ovat eteerisen vaaleansinisiä. Kontrastiksi ostin myös pari kirjavampaa orvokintainta. Kylläpä ne ovatkin kuin eri maailmasta!

Kasvit ovat selviytyneet viime päivien helteissä ihmeen hyvin. Olen säädellyt parvekkeen lämpötilaa pääasiassa kaihtimilla, mutta kotona ollessani myös parvekelasien avulla. Minulla on tapana avata vain yksi lasi kokonaan ja siirtää muita sen verran, että niiden väleihin muodostuu noin 10 sentin raot. Näin kasvit saavat viilennystä ja tuuletusta, mutta katu- ja siitepölyhaitta jää mahdollisimman pieneksi. Tai niin ainakin kuvittelen.

Nyt kaikki kasvaa kohisten! Kun vain muistaa kastella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016