Trendikkäin tapa kutoa neulepaita on ylhäältä alas eli pääntiestä helmaan pyöröpuikoilla. Tällaiseen neuleeseen ei tule yhtään saumaa, joten sen viimeistely on nopeaa. Minäkin päätin kokeilla.

Tähtäimessäni oli kevyt kesäpaita Pirittan pellavaneulehameen kaveriksi. Hankin siniharmaan hameen viime kesänä, mutta olen käyttänyt sitä tuskin ollenkaan, koska täsmäpusero puuttui. Juhannusviikolla silmiini osui sopiva puuvillalanka Citymarketin poistohyllyssä, joten kaappasin kaikki viimeiset kahdeksan kerää mukaani kassalle. Lanka on Novita Cotton Soft, väri Helmi.

Määrä olikin sattumalta juuri oikea Novitan tämän kesän uuteen malliin nimeltä Poutapäivä. Vaihdoin mallitilkun perusteella puikot puoli numeroa suositeltua pienempiin ja ryhdyin töihin.

Väliaikainen luomisreuna näkyy sinisenä kutimen yläosassa.Ylhäältä alas kudottaessa silmukat jaetaan kaarrokkeen jälkeen hiha- ja vartalosilmukoihin. Hihasilmukat jätetään odottamaan langalle tai puikolle ja kainaloon luodaan muutama uusi silmukka. Tätä putkiloa kudotaan sitten helmaan saakka.

Heti ensimmäiseksi piti opetella uusi silmukoiden luomisen tekniikka. Pääntiestä aloitettaessa silmukat luodaan usein apulangan avulla, koska se on helppo poistaa myöhemmin. Viimeistelyvaiheessa silmukat voi sitten näppärästi poimia puikoille ja ryhtyä neulomaan toiseen suuntaan. Voi tehdä resorin, reunuksen tai vaikka savupiippukauluksen.

Tekniikan nimi on väliaikainen luomisreuna, englanniksi provisional cast on. Löysin ohjeen netistä. Työssä tarvittiin yllättäen virkkuukoukkua: käytännössä silmukat virkattiin neulepuikon ympärille. Erikoista, muttei vaikeaa. Vasta tämän jälkeen alettiin kutoa ”oikealla” langalla.

Ylhäältä alas kutomisen paras puoli on sovittamismahdollisuus. Sovitin ensimmäisen kerran, kun neuletta oli valmiina vasta muutama sentti. Olin huolissani pääntien laajuudesta ja halusin tarkistaa, pitäisikö tekele purkaa.

Liian isot pääntiet ovat ylhäältä alas -puseroiden helmasynti, niitä näkee usein ohjeiden kuvissakin. Tällä kertaa luulen, että neuleen suunnittelijalle sattui virhe ohjeen sovittamisessa isompaan kokoon. Kun ihminen lihoo koosta XS kokoon XL, hänen vartalonympäryksensä kasvaa melkoisesti. Kaulan ympärysmitta ei kuitenkaan kasva yhtä paljon. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon ohjeessa.

Päätin kuitenkin jatkaa ja hoidella ylimääräiset silmukat myöhemmin.

Seuraavan kerran sovitin, kun olin ohittanut kainalot. Varmistin, että kutimen vartalonympärys on oikea ja neuleesta tulisi tarpeeksi väljä. Näytti ihan hyvältä, joten jatkoin samaa baanaa helmaan asti. Tai melkein.

Kolmannella sovituksella halusin katsoa, olinko jo kutonut tarpeeksi. Puseron pituuden arvioiminen ei kuitenkaan vielä onnistunut, koska pääntie oli edelleen alkuperäisessä laajuudessaan. Ymmärsin, että minun pitää ensin kutoa hihat ja viimeistellä pääntie. Oikean pituuden näkisi vasta sitten. 

Kun hihat olivat valmiit, purin apulangan pääntiestä. Kudoin pääntiehen ensin yhden kerroksen sileää oikeaa. Seuraavalla kerroksella kavensin joka viidennen silmukan pois. Tämän jälkeen kudoin vielä kaksi kerrosta. Neuleeni pääntiessä on siten neljä kerrosta enemmän kuin ohjeessa. Sovituskuvista selviää, miten ratkaisevia muutokset olivat pääntien istuvuuden kannalta.

Viimeistelin pääntien reunan ohjeen mukaisesti ontelonauhalla eli i-cord-tekniikalla. Onneksi tämäkin tekniikka on helppo, joskin hieman hidas tehdä.  Siinä kavennetaan/päätellään puikon ensimmäisen silmukan sijasta vasta puikon kolmas silmukka. Tämän jälkeen kudotut silmukat palautetaan puikolle. Näin ollen kahta ensimmäistä silmukkaa kudotaan yhä uudelleen, jolloin ne alkavat kulkea silmukkaketjuna pääteltyjen silmukoiden päällä.  

Reunuksista tuli minusta oikein siistejä. Puseron helmaan tuli ehkä hiukan liian kireä reunus, koskapa helma rullaa hiukan ylöspäin. En ole kuitenkaan viitsinyt purkaa sitä ja tehdä uudelleen. Yksityiskohtakuvassa on tekeillä hihan reunus.

Neuleesta tuli sellainen kuin pitikin. Väri sopii tummemman harmaan hameen kanssa. Ja mikä parasta, tässä puserossa minulla on nyt malli seuraavaa ylhäältä alas -kudinta, ylellistä alpakkaneuletta varten. Voin tehdä sen samoilla mitoilla.

Pusero valmistui noin neljässä viikossa - poikkeuksellisen ripeästi, ehkäpä loman takia. Pitsineulekaarrokkeen jälkeen kutimessa ei ollut mitään, mitä olisi pitänyt katsella, joten kudoin samalla, kun katsoin tietokoneelta Le Bureau -sarjaa. Erinomainen sarja, mutta masentava.

Pusero pääsi heti käyttöön.

--

Päivän kuvat: Asukuvat on otettu Ruissalon Telakalla.