Kirjoitukset avainsanalla retket

RHS Garden Wisleyn koepuutarha eli Trials Garden on oma, korkealla pensasaidalla erotettu kokonaisuutensa lähellä Mixed Bordersia eli pitkiä perennapenkkejä. Kasvien testaaminen on ollut osa Royal Horticultural Societyn ydintoimintoja lähes alusta asti eli yli sadan vuoden ajan. Käyntini aikana meneillään oli muiden muassa daalioiden, dianojen, punakukkaisten pensasruusujen ja ritarinkannusten viljelykokeet. Tuoksuherneiden kokeet olivat juuri päättyneet, ja lajikkeiden parhaimmisto oli nähtävänä koekentillä.

Lue lisää: Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä. Mitä jäi mieleen?

Yleiskuvia koekentiltä ja henkilökunnan talon luota.
Yleiskuvia koekentiltä ja henkilökunnan talon luota.

Koeviljely saattaa kestää kasvista riippuen vuoden, kolme tai viisi vuotta, ja sen aikana puutarha-alan asiantuntijat arvioivat kasveja säännöllisesti. Parhaiksi arvioidut lajikkeet tunnistaa taimikaupassa lajikkeen nimen perässä käytettävästä lyhenteestä AGM sekä RHS Award of Garden Merit -laatumerkistä.

Testattavat kukat ja kasvikset valitaan pitkälti sen perusteella, mistä kasveista on tullut uusia lajikkeita markkinoille. Puutarhaharrastajia kiinnostaa, millaisia uudet lajikkeet ovat ja mitkä niistä ovat parhaita, ja näihin tarpeisiin RHS pyrkii vastaamaan. Kokeiden tulokset julkistetaan RHS:n verkkosivuilla tuomarien kommenttien kera.

Yleiskuvia daalioiden koekentiltä ja tuoksuherneiden parhaimmiston esittelystä.
Yleiskuvia daalioiden koekentiltä ja tuoksuherneiden parhaimmiston esittelystä.

Esimerkiksi daalioista arvioidaan muun muassa kukinnan kesto, varsien vankkuus, lehtien muodon viehättävyys, kukinnan aikaisuus ja taudinkestävyys. Ritarinkannuksista pidetään silmällä siementen itävyyttä, taimien elinvoimaisuutta, talvenkestävyyttä, kukinnon väriä ja muotoa sekä kukkien ja lehtien muotoa ja laatua. Tuoksuherneet saivat pisteitä yleisestä visuaalisesta vaikutelmasta, kasvien terveydestä ja elinvoimaisuudesta sekä kukinnan määrästä, laadusta ja tasaisesta sijoittumisesta kautta kasvin mitan.

Daaliakokeissa on mukana sata uutta lajiketta ja tuoksuherneiden kokeissa oli 71 Grandiflora-tyyppistä lajiketta.

Chrissie.
Chrissie.

Prima Donna.
Prima Donna.

Fire and Ice, kuvattu Villa Palasessa.
Fire and Ice, kuvattu Villa Palasessa.

Viime vuonna päättyneissä tuoksuherneiden viljelykokeissa 14 uutta lajiketta sai AGM-merkin ja viisi vanhaa lajiketta säilytti laatuleimansa. Tuoksuherneiden AGM-lajikkeet ovat Lady Grisel Hamilton, Queen Alexandra, Mrs Collier, Miss Willmott, Bramdean, Fire and Ice, America, Sicilian Pink, Janet Scott, King Edward VII, Alisa, Three Times As Sweet, Chrissie, Marseilles, Primose, Cedric Morris, Sweet Caroline, Valentine, High Scent, Cathy ja Prima Donna.

Villa Palasessa kukkii näistä parhaillaan Fire and Ice. Siitä sanottiin koepalautteessa, että se on poikkeuksellisen hyvä lajike, taimet ovat terveitä ja kukinta erittäin runsasta. Kukkien värin intensiivisyydessä on vaihtelua, mikä synnyttää kiinnostavia väriyhdistelmiä. Kasvin korkeus oli keväällä kylvettäessä 170 cm, syyskylvöissä 250 cm.

Palasessa Fire and Ice oli ensimmäinen kukkija kuudesta lajikkeesta ja se on lajikkeista matalin, tosiaan reilusti alle 200-senttinen. Se kukkii runsaasti, mutta kukkavarret ovat suhteellisen lyhyet, ja toinen istutuksistani kuihtui ennen aikojaan. Herneparkoihin iski kenties jokin kasvitauti. Minun puutarhassani lajike ei pääse jatkoon, olipa sillä millainen prenikka tahansa.

Trials Gardenissa nähtävänä olleista lajikkeista suosikkejani olivat vaalean laventelin värinen, kevyesti marmorikuvioinen Chrissie sekä perinteinen, vaaleanpunainen Prima Donna. Chrissiestä sanottiin arviossa, että se on väriltään uniikki sekä voimakaskasvuinen ja pensastava. Sitä ottaisin Palaseen ensi kesänä, jos saisin siemeniä käsiini.

Joel's Favourite
Joel's Favourite

Sebastian.
Sebastian.

Night Silence.
Night Silence.

Rainbow Silence.
Rainbow Silence.

Ryecroft Jill.
Ryecroft Jill.

Copper Boy.
Copper Boy.

Hadrian's Summerwine.
Hadrian's Summerwine.

Lou Farman.
Lou Farman.

Tangerine Gem.
Tangerine Gem.

Daaloiden kokeet ovat edelleen meneillään, joten niistä ei ollut tähän hätään saatavissa tuloksia. Mukana näkyi olevan muutamia tuttujakin lajikkeita. Ostin kaksi Sebastianin juurakkoa Keukenhofista. Toinen niistä mätäni, mutta toinen on parhaillaan avaamassa ensimmäistä kukintoaan Palasen daaliapenkissä. Jonotin Magnolia Nossebron nettikaupassa Joel’s Favouritea ja olin jo vähällä saada sen, mutta juurakon laatu oli saamani viestin mukaan niin heikko, ettei sitä voitu myydä.

Muita koepellolla silmään pistäneitä lajikkeita olivat Copper Boy ja Ryecroft Jill. Molemmat ovat pyöreitä pallodaalioita, ensimmäinen nimensä mukaisesti kuparin värinen ja toinen oranssi. Lou Farmanin terälehtien muoto on erityisen ihastuttava – en usko nähneeni samanlaista ennen. Hadrian’s Summerwine oli pörriäisten suosiossa. Night Silence on kiinnostavan kaksivärinen.

Kokeita näytti olevan meneillään myös daalioiden kasvatuksesta ruukussa. Onpa mielenkiintoista seurata, millaisia tulokset ovat. Niiden pitäisi tulla viimeistään ensi vuonna.

 

Tutustu RHS:n viljelykokeiden tuloksiin: Results of RHS Plants Trials

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Järkyttävää! Ihan hirveää! Nämä huudahdukset pääsivät huuliltani, kun kulman takaa paljastui jälleen uusi, upea puutarha puutarhan sisällä. Olin RHS Garden Wisleyssä Englannin Surreyssä. Olin unelmoinut käynnistä pitkään ja tiesin, että puutarha on erittäin monipuolinen. Olin varannut sille kaksi matkapäivää, mutta olin silti valmistautumaton kohtaamaan todellisuutta. Sanoisin, että se oli mykistävä, ellen olisi juuri todistanut, etten jäänyt mykäksi.

Oli järkyttävää tajuta, etten ehtisi enkä pystyisi kävelemään tämänkään pienehkön alueen käytäviä päästä päähän. Lisäksi ymmärsin, että minulta jäisi kokonaan näkemättä ainakin kuusi teemapuutarhaa.  Vietin Wisleyssä lopulta kahdeksan tuntia ja kävin läpi ehkä neljänneksen alueesta. Lähes joka askeleella oli uutta nähtävää.

Tämä kirjoitus on yleiskatsaus Wisleyn antiin. Lisäksi palaan teemapuutarhoihin erillisissä postauksissa.

The Old Laboratory entisöitiin ja kunnostettiin näyttelytiloiksi sen jälkeen, kun Wisleyn tutkimus-, opetus- ja neuvontatoiminnot keskitettiin uusiin tiloihin RHS Hilltopiin. Ylimmät kuvat ovat puutarhan puolelta, kolme alinta tervetulomaiseman puolelta otettuja.
The Old Laboratory entisöitiin ja kunnostettiin näyttelytiloiksi sen jälkeen, kun Wisleyn tutkimus-, opetus- ja neuvontatoiminnot keskitettiin uusiin tiloihin RHS Hilltopiin. Ylimmät kuvat ovat puutarhan puolelta, kolme alinta tervetulomaiseman puolelta otettuja.

Historia havisee Old Labin käytävillä.

Olin päättänyt kulkea ensimmäisenä päivänä suunnilleen Wisleyn oman puhelinsovelluksen Classic Wisley -reittiä pitkin, koska sen varrella olivat useimmat puutarhan osat, jotka halusin nähdä. Niinpä johdatin pienen seurueeni sisääntuloaulan jälkeen ulkona jyrkästi vasempaan ja tulin pian Old Laboratoryn eteen.

RHS, Royal Horticultural Society eli Britannian kuninkaallinen puutarhaseura teki tässä suojellussa rakennuksessa puutarhakasveihin liittyvää tutkimusta ja koulutti puutarhureita yli sadan vuoden ajan vuoteen 2021 asti. Tuolloin Wisleyssä avattiin RHS:n uusi tutkimus-, koulutus- ja neuvontakeskus RHS Hilltop.

Tällä hetkellä Old Labissa on muun muassa RHS:n historiasta kertova interaktiivinen näyttely sekä työtiloja.

Old Labin pääsisäänkäynti on Wisleyn pysäköintipaikkojen puolella, mutta puutarhan yleisösisäänkäynti ei ole sitä kautta vaan viereisestä modernista rakennuksesta,Welcome Buildingista. Puutarhan puolella oleva Old Labin fasadi on sekin hieno ja kuorrutettu upeilla ruukkuistutuksilla. Portaikko johtaa talon edessä Jellicoe Canalille, vesialtaalle, jossa kukoistaa Britannian toiseksi laajin lummelajikkeiden kokoelma.

Pieni syrjähyppy blogin pääaiheesta: pari otosta Ripleystä.
Pieni syrjähyppy blogin pääaiheesta: pari otosta Ripleystä.

Wisley on RHS:n omistamista puutarhoista vanhin. Sen ytimessä on liikemies, keksijä, puutarhuri ja ministeri George Fergusson Wilsonin vuonna 1878 perustama Oakwood Experimental Garden, jonka suora perillinen nykyinen Wisleyn Oakwood on. Wilsonin kuoltua puutarhan ja sitä ympäröivän maatilan osti varakas puutarhaharrastaja, Sir Thomas Hanbury. Hän lahjoitti ne RHS:lle vuonna 1904. Puutarha on hiljalleen laajentunut maatilan maille.

Vuokratiloissa toiminut RHS oli jo pitkään etsinyt sopivaa paikkaa omalle puutarhalle ja koulutustiloille, joten lahjoitus tuli hyvään saumaan. Plussaa oli myös Wisleyn sijainti lähellä Lontoota. Sijainti on kätevä edelleen, sillä lähellä on myös Heathrown lentokenttä sekä kyliä ja pikkukaupunkeja, joissa on kelvollisia hotelleja ja erinomaisia ravintoloita. Yksi kylistä on Ripley, jossa yövyimme. Sieltä olisi ollut kävelymatka puutarhaan, mutta säästin kaikki askeleet perille ja liikuin taksilla.

Wisleyn sisääntulomaisemaa. Huomaa liikenteenjakajan keskelle pystytetyt ötökkähotellit - onkohan tämä brittiversio lahoaidasta?
Wisleyn sisääntulomaisemaa. Huomaa liikenteenjakajan keskelle pystytetyt ötökkähotellit - onkohan tämä brittiversio lahoaidasta?

Puutarhan sisääntulo on taitavasti maisemoitu.

Wisley alkaa itse asiassa jo paljon ennen sisäänkäyntiä: pysäköinti- ja siirtymäalueet on maisemoitu huolellisesti ja niille on annettu nimeksi Welcome Landscape. Sisääntulomaiseman on suunnitellut yksi Britannian tämän hetken tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista maisemasuunnittelijoista, Cristopher Bradley-Hole.

Maisemassa on tavoiteltu näyttävyyden ohella luonnon monimuotoisuutta. Pysäköintialueelle on istutettu runsaasti paikallista alkuperää olevia puita, koska paikalliset hyönteiset ja muut eläimet osaavat hyödyntää niitä ja vain niitä. Puutarhan eksoottisista erikoisuuksista ei ole täkäläisille ötököille mitään iloa. Nauhamaiset perennaistutukset ja pyöreämuotoisiksi leikatut pensaat johdattavat kävijän autolta kohti tervetulorakennusta, jonka edessä kasvaa nuoria puistoplataaneja parijonossa.

Fiksuissa yleisöpuutarhoissa on infotaulu, jossa kerrotaan, mitkä kasvit ja alueet ovat sillä hetkellä parhaimmillaan. Wisleyssäkin sellainen on, mutta ensimmäisenä päivänä kuljin sen ohi. Toisena päivänä bongasin sen terassiksi (the Terrace) kutsutun aukion vasemmalta reunalta ja pääsin toteamaan, että olin jo nähnyt viidestä kohokohdasta kolme ja loput kaksi olivat sen päivän listallani.

Opetus: Kävelyreitti kannattaa suunnitella etukäteen, mutta myös opastustaulu on hyvä tutkia. Suunnitellulta reitiltä voi olla vain pari askelta kohokohtaan, joka jäisi muuten huomiotta.

Sinisadekäytävä on kukassa keväisin, jos on. Muualla puutarhassa on paljon muita sinisadelajikkeita.
Sinisadekäytävä on kukassa keväisin, jos on. Muualla puutarhassa on paljon muita sinisadelajikkeita.

Hallanarka sinisade kukki viimein viidentenä vuotenaan.

Meneillään oleva paradigman muutos tiukassa kurissa pidetystä puutarhasta rennompaan ja monimuotoisempaan suuntaan on hyvin näkyvissä Wisleyssä. Kun esimerkiksi Old Lab ja Jellicoe Canal on ohitettu, eteen tulee koealueita, joissa nurmikoista on muokattu monentyyppisiä kukkaniittyjä. Osaan Wisleyn nurmikoista on ajettu kuvioita (ruohikkotaidetta), toisaalla nurmikon korvaa epämääräisen näköinen heinikko. Voitte arvata, kummassa hyönteiset pörräävät.

Seuraavana reitillämme oli Wisteria Walk, jonka kukinta valitettavasti oli jo ohi. Sinisade on lämmöstä pitävä kasvi, jota voidaan ilmastonmuutoksen myötä kasvattaa jatkossa entistä pohjoisempana. Kaarikäytävään istutettiin vuonna 2018 valkoista Kimono-wisteriaa ja liilaa Kokuryu-lajiketta. Jälkimmäisen nuput vei halla useita kertoja ennen kuin se viime vuoden keväällä viimein kukki. No, tämähän on koepuutarha, täällä pitää voida kokeilla, sanoivat wisleyläiset.

Keskikesällä Wisteria Walk näyttää, miten kosmoskukista saa käytävälle kauniin reunuksen, joka heiluu hauskasti tuulessa.

The Mixed Borders.
The Mixed Borders.

Sinisadekäytävältä käännyimme kohti yhtä Wisleyn kesäkauden vetonauloista. 128 metrin pituinen Mixed Borders onkin vallan mahtava näky. Keskellä on ruohokenttä, sen molemmin puolin viivasuorat käytävät ja niiden molemmin puolin leveät, lievästi epäsymmetriset perennapenkit. Luulenpa, että teen näistä kukkapenkeistä oman, erillisen postauksen.

Seuraava kohde ei jäänyt näyttävyydessä yhtään perennapenkeistä jälkeen, joten myös se saanee oman kuvakertomuksen. Battleston Hilliä ja sen mahtavia hortensioita ei mainittu ollenkaan kohokohdissa, mikä on mielestäni karkea virhe. Battleston Hill on ihana metsäpuutarha!

Kun palasimme Mixed Bordereiden toista reunaa suuntanamme Cottage Garden, alkoi sataa. Sää oli Englannissa heinäkuun puolivälissä yhtä epävakainen kuin Suomessa. Istuin matkakumppanieni kanssa ensin jonkin aikaa ison puun alla ropinaa kuunnellen ja päätimme sitten lähteä sateenvarjojen suojissa lounaalle. Tässä kohtaa lakkasimme noudattamasta reittisuunnitelmaa.

Opetus: Suunnitelmasta pitää pystyä luopumaan.

Taivas oli tummanpuhuva Wisleyn ravintola- ja kahvilakeskittymän yllä.
Taivas oli tummanpuhuva Wisleyn ravintola- ja kahvilakeskittymän yllä.

Jälkiruuaksi nautin muhkean, hillo- ja kermatäytteisen kakkupalan, Victoria Spongen.

Wisleyn ravintolat ja kahvilat ovat keskenään erilaisia. Kurkistimme ensin The Terrace -ravintolaan, jossa on pöytiintarjoilu. Se näytti oikein kutsuvalta, mutta siellä olisi pitänyt nauttia vähintään kahden ruokalajin lounas, mihin emme olleet valmiita. Valintamme oli Food Hall, jossa syötävät valittiin tarjottimelle useista eri pisteistä. Tarjolla oli muun muassa salaattipöytä, keittolounas, makeita herkkuja ja monenlaisia voileipiä. Jokainen löysi jotakin mieluisaa. Valitsin ison, tonnikalatäytteisen sämpylän ja perinnneleivonnaisen, muhkean, hillo- ja kermatäytteisen Victoria Spongen. Hieno nimi aika tavalliselle sokerikakulle.

Seuraavana päivänä olin suunnitellut lounastavani Glasshouse Kitchenissä kasvihuoneiden vieressä, mutta se paljastui koululaisryhmien tankkauspaikaksi, jonka päätuote oli pizza. Food Hall oli yllättäen aivan täynnä, joten pelastauduin puutarhamyymälän yhteydessä olevaan Wisley Caféhen. Siellä olisi saanut samanlaisen keittolounaan kuin Food Hallissa. Valitsin kuitenkin ison tomaatti-juustovoileivän, joka paahdettiin minulle odottaessa.

Opetus: Perehdy ruokatarjontaan ja paikallisten lounastapoihin etukäteen, jotta vältät nälkäisen harhailun.

 

Muurien ympäröimä puutarha eli Walled Garden. Kaikki Wisleyn puutarhat eivät suinkaan ole koolla pilattuja.
Muurien ympäröimä puutarha eli Walled Garden. Kaikki Wisleyn puutarhat eivät suinkaan ole koolla pilattuja.

Eksoottisen puutarhan väriloistoa.
Eksoottisen puutarhan väriloistoa.

Exotic garden on niin immersiivinen, että sinne voi melkein kadota.

Lounaan jälkeen suuntana oli ensimmäisen päivän pääkohde, Bowes-Lyon Rose Garden, jossa ruusuistutukset on yhdistetty laajoihin perennapenkkeihin. Ruusutarhan nurmikot ovat erityisen hienot, samettimaisen tiheät ja niihin on ajeltu jo mainitsemiani kuvioita. Tästä teemapuutarhasta tulee oma postaus.

Kuljimme ruusutarhaan Walled Gardenin, Cottage Gardenin ja Exotic Gardenin kautta. Aion tehdä oman postauksen Cottage Gardenista, koska pyrin Palasessa osittain samaan tyyliin. Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin runsas ja vehreä eksoottinen puutarha.

Wisleyn eksoottinen puutarha istutettiin vuonna 2017 esittelemään kasveja, joiden avulla puutarhaan saa rehevää, päiväntasaajan maista ja sademetsistä muistuttavaa ilmettä niinkin pohjoisessa kuin Britanniassa. Puutarhan muodossa ja sisällössä oli hauska ristiriita: ylirehevät ja pursuilevat kasvit oli istutettu tiukan symmetriseen järjestykseen muotopuutarhan tavoin.

Kasvustoon saattoi melkein kadota. Siellä oli palmuja, banaanipuita, valtava sinikukkainen kiinanruusu, eukalyptusta, magnolioita, korkeita puuliljoja, värikkäitä kannoja ja daalioita. Tiikerikukka Tigrida Pavonia "Speciosa" oli minulle täysin uusi tuttavuus. Monet eksoottisen puutarhan kasveista kuulemma selviytyvät talvesta ulkona, vaikka sataisi luntakin.

Kivikkopuutarhassa oli yllättävän paljon vesiaiheita.
Kivikkopuutarhassa oli yllättävän paljon vesiaiheita.

Paluumatkalla pujottelimme vielä bonsaikujan ja kivikkopuutarhan kautta. Jälkimmäinen on melko jyrkkä rinne, jossa polut ja purot risteilevät.  Wisleyyn rahdattiin tonneittain hiekkakiveä Sussexista vuosina 1910–1912, kun sitä rakennettiin. Monipuoliset istutukset ovat parhaimmillaan keväällä syklaamien ja pienten sipulikukkien kukkiessa.  Vuonna 2004 maisemaan lisättiin entistä isompi vesiputous ja japanilaistyyppisiä istutuksia.

Opetus: Siirtymät vievät aikaa, kun matkan varrella on aina jotakin kiinnostavaa.

Saniaislaakso on oikeastaan kivikkopuutarhan osa. Viereisen kävelytien varrella penkki melkein peittyy kasvillisuuteen.
Saniaislaakso on oikeastaan kivikkopuutarhan osa. Viereisen kävelytien varrella penkki melkein peittyy kasvillisuuteen.

Saniaisten, jaloangervojen ja vaaleiden inkaliljojen yhdistelmä on ihastuttava.

Seuraavana päivänä palasin puutarhaan yksin. Puikahdin ensimmäisenä koekentälle, Trials Fieldiin, jonne ensimmäisenä päivänä vain kurkistin. Siellä oli meneillään muun muassa tuoksuherneiden ja daalioiden viljelykokeet. Kasvatan molempia Palasessa, joten ne kiinnostivat erityisesti. Kuvia kertyi niin paljon, että tästäkin täytynee tehdä oma tarina.

Sitten suunnistin ruusutarhan kautta kohti toista pääkohdettani, kuuluisan hollantilaisen puutarhagurun Piet Oudolfin suunnittelemaa uutta puutarhaa sekä näköalakukkulaa, josta tuo ihme näkyy kokonaan. Oudolf Landscapeksi nimetty, laaja istutusalue avattiin yleisölle vasta tänä keväänä. Sen kyllä huomasi: monet perennat ovat vasta juurtumassa eivätkä olleet vielä komeimmillaan. Kerron tästäkin lisää myöhemmin.

Oudolfin maisemasta tieni vei kohti kasvihuoneita, joihin aioin kurkistaa aivan pikaisesti. Mutta eihän tämä olisi Wisley, ellei siirtymä olisi sisältänyt miellyttäviä yllätyksiä. Törmäsin ihanaan saniaislaaksoon ja tajusin, että tämä oli samalla se jaloangervoesiintymä, joka mainittiin opastustaulussa kohokohtana. Kivikkopuutarhan juurella sijaitseva uudehko saniaislaakso, Fern Glade, esittelee saniaisten ohella varjossa viihtyviä ja vaaleakukkaisia perennoja. Kiinnostavaa ja opettavaista, mutta tietenkään Suomessa ei pysty toteuttamaan kaikkea, mikä Englannissa on mahdollista. 

Kasvihuoneiden edustalla on Sophie Ryen neljä ja puoli metriä korkea teos Dancing Hares eli tanssivat jänikset.
Kasvihuoneiden edustalla on Sophie Ryen neljä ja puoli metriä korkea teos Dancing Hares eli tanssivat jänikset.

Kasvihuoneissa oli yleisölle avoinna muun muassa 12 metriä korkea subtrooppinen palmusali, jossa oli myös toimiva vesiputous. Sangen vaikuttava. En mennyt ollenkaan trooppiseen sademetsään, aavikkohuoneeseen enkä orkideahuoneeseen, koska kaikkea nyt vain ei voi näillä pakaroilla saada. Kasvihuoneiden olosuhteita ohjataan tietokoneavusteisesti.

Kasvihuoneiden edusta ja ympärystä oli tietenkin myös huomiotaherättävästi maisemoitu. Siinä oli muun muassa muotoon leikattuja pyökkejä, pyöreitä ruohokasvimättäitä sekä tanssivia jäniksiä esittävä veistos. Alueen kukkapenkit alkavat rehevinä, mutta muuttavat vähitellen luonnettaan päättyen kahteen preerianiittyyn, jotka esittelevät pohjoisamerikkalaisia ja eteläafrikkalaisa kasveja.

Alkoi taas sataa, joten etsiydyin mahdollisimman suojaisia polkuja pitkin takaisin kohti sisäänkäyntiä ja ravintolakeskittymää.

Oli muka pakko saada puutarhahanskat, joilla ei pysty tekemään puutarhatöitä.

Ruokatauon jälkeen paneuduin Wisleyn puutarha- ja lahjatavaramyymälään, joka on valtava. Puutarhamyymälä on osittain ulkona ja sinne on vapaa pääsy oman sisäänkäynnin kautta. Silmiinpistävintä oli taimikaupan hyvä ja asiakasystävällinen järjestys. Esimerkiksi perennat ovat aakkosjärjestyksessä. Kasveja on ryhmitelty myös kasvupaikkavaatimusten ja puutarhan tyylin mukaan: "Ihastuitko eksoottiseen puutarhaan? Näiden taimien avulla toteutat sen omaan pihaasi."

Kaupassa oli kasvihuoneista narukeriin kaikkea, mitä puutarhuri ikinä voi haluta. Puutarhakäsinevalikoima oli aivan uskomaton. Harmittaa, etten ostanut kuin yhdet hanskat. Ne, jotka ostin, ovat niin hienot, että ne ovat käyttökelvottomat. Valkoista lampaannahkaa ja kukkakuvioita, ajatelkaa nyt! Oikeasti olisin tarvinnut ne keltakämmeniset, topatut käsineet piikkisten kasvien käsittelyyn.  Muut ostokseni olivat hieman järkevämpiä: puutarhakalenteri viiden vuoden muistiinpanoille ja lippis puutarhatöihin.

Lahjatavaraosasto tarjosi kaikkea ihanaa kasviaiheista, kuten hienon valikoiman William Morris -kuosisia tekstiilejä, paperituotteita ja astioita sekä höyhenenkevyitä huiveja ja kimonoja, joiden kuosit oli napattu Kew Gardenin kasveja kuvaavista maalauksista.

Ihanin puutarhamyymälä ikinä!

Opetus: Jätä runsaasti aikaa myymälän tutkimiseen.

Ja mitä oli jäänyt näkemättä, kun taksi kaartoi noutoruutuun Wisleyn tervetulomaisemassa viedäkseen minut takaisin Ripleyyn perheeni luo?  No, ei muuta kuin Wellbeing Garden, World Food Garden, Back to Nature Garden, Wildlife Garden, Jubilee Arboretum, Pinetum, Howard's Field ja sen osat Grass Garden sekä Heather Garden, lisäksi Alpine Meadow, Mediterranean Terraces, Seven Acres, Clear Lake ja hedelmätarha. Niin ja tietenkin RHS Hilltop, jossa pidettiin noinakin päivinä useita yleisöluentoja. Hilltopin kahvila jäi myös kokeilematta.

Ensi kerralla sitten. Tai seuraavassa elämässä. Ehkä synnyn seuraavaksi kukkakärpäseksi?

Muutama tunti Keukenhofissa opettaa tulppaaneista ainakin sen, että lajikkeita on valtavasti. Oli hauskaa tunnistaa istutuksista tuttuja tulppaaneja, joita olen itsekin istuttanut. Niitä löytyi muutamia, mutta samalla tajusin, miten pienestä joukosta olin valintani tehnyt. Valtaosaa Keukenhofin tulppaanilajikkeista en ollut koskaan nähnyt enkä ollut niistä ikinä kuullutkaan.

China Town näytti sateessa hieman kärsivältä. Ei myöskään ollut vielä aivan sen aika - moni nuppu oli vielä kiinni.
China Town näytti sateessa hieman kärsivältä. Ei myöskään ollut vielä aivan sen aika - moni nuppu oli vielä kiinni.

Daydream oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin.
Daydream oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin.

On aivan eri asia nähdä tulppaani kasvamassa hyvin hoidetussa istutuksessa Hollannissa kuin katsella sitä verkkokaupan myyntikuvissa ja yrittää arvuutella, miltä se näyttäisi omassa pihassa. Esimerkiksi viime syksynä ihastuin viherraitatulppaani China Towniin niin paljon, että halusin siitä Villa Palasen tulppaanipenkin valtalajin. En ollut nähnyt sitä luonnossa ollenkaan. Nyt näin. Onhan se ihan suloinen kukkanen, mutta ei hengästyttävän upea, kuten moni muu lajike. 

Tehokas yhdistelmä, mutta en istuttaisi omaan pihaani.
Tehokas yhdistelmä, mutta en istuttaisi omaan pihaani.

Tuntematon lajike. Tätä voisin kyllä harkita.
Tuntematon lajike. Tätä voisin kyllä harkita.

Sensual Touch. En tavallisesti valitse ripsureunaisia tulppaaneja, mutta tämän voisin ottaa.
Sensual Touch. En tavallisesti valitse ripsureunaisia tulppaaneja, mutta tämän voisin ottaa.

Pidän eniten kerrotuista ja papukaijatulppaaneista, eikä tähän tullut Keukenhofissa muutosta. Darwin-hybrideistä minua miellyttävät etenkin lempeät kerman, vaaleanpunaisen, lohen ja aprikoosin sävyt, eivät niinkään voimakkaat perusvärit tai hyvin tummat tulppaanit. Yleensä ottaen yksinkertaiset tulppaanit ovat olleet minusta vähän tylsiä.

Havaitsin kuitenkin, että olen ajatellut ja tarkastellut tulppaaneja kenties liiaksi yksilöinä. Keukenhofissa näin, miten upeita yksinkertaiset tulppaanit voivat olla isoissa istutuksissa. Kaikentyyppisille tulppaaneille on paikkansa. Puolustuksekseni totean, etten yleensä saa Palasessa kuin muutaman tulppaanin kukkaan asti, eikä varsinaiselle massaistutukselle olisi tilaa. Joudun pakostakin katsomaan yhtä kukkaa kerralla.

Lajikkeiden korkeuserot tulivat Keukenhofissa selvästi esiin. Keskellä China Town.
Lajikkeiden korkeuserot tulivat Keukenhofissa selvästi esiin. Keskellä China Town.

Tulppaanien kokoa on erityisen vaikea arvioida kuvista. Keukenhofissa kasvoi niin isokukkaisia tulppaaneja, etten usko nähneeni sellaisia koskaan Suomessa. Ne olivat aivan valtavia. Useimpien kukinta oli kuitenkin jo melkein ohi, joten ohitin ne tarttumatta kameraan. Orange Marmaladen luo tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta pysähtyä. Kookas ja erittäin näyttävä!

Viridichic ja tuntematon vaalea tulppaani.
Viridichic ja tuntematon vaalea tulppaani.

Dream Touch ja White Triumphator.
Dream Touch ja White Triumphator.

Snow Crystal ja tuntematon helmililja.
Snow Crystal ja tuntematon helmililja.

Opin Keukenhofissa paljon myös tulppaanien yhdistämisestä toisiinsa ja muihin sipulikukkiin. Jos esimerkiksi tietää tulppaanien korkeuden, voi istutuksissa leikitellä korkeuseroilla. Matalampi tulppaani antaa silloin joko harmonisen taustavärin tai pirteän kontrastin korkeammalle lajikkeelle. Tätä näki Keukenhofissa paljon. Myös helmililjoja ja tulppaaneja yhdisteltiin usein tähän tapaan.

--

Uudet tulppaanilajikkeet Top 10

Kaikki edeltävä jorina oli johdantoa, ja nyt seuraa otsikossa luvattu upeimpien lajikkeiden listaus. Nämä kaikki tulppaanilajikkeet näin Keukenhofissa ensi kertaa, mutta en ole varma, ovatko kaikki oikeasti upouusia lajikkeita. Valtaosa esiteltiin Willem Alexander -paviljongin tulppaaninäyttelyssä eikä niitä juuri näkynyt ulkona istutuksissa. Vain New 4 on kuvattu ulkona.

1.  Zoë

Google-haulla ei löytynyt Zoësta mitään, joten myöhäinen lajike todennäköisesti on aivan uusi. En edes yleensä pidä näin räikeän värisistä kukista, mutta tässä on jotakin erityisen pysähdyttävää.

2. 15-RF-03-2

Niin ihana isokukkainen pionitulppaani! Eikä sillä luultavasti ole vielä edes oikeaa nimeä. Sama lajike on tämän postauksen aloituskuvassa.

3. Dreamer

Dreamer on varhainen kerrottu tulppaani ja siksi tässä jo kuihtumaan päin. Siitä näyttäisi olevan myös ripsureunainen versio, Sugar Crystal. En ottanut sitä Top 10 -joukkoon, koska nuo kaksi ovat niin samanlaisia. Dreamer löytyy Googlella ja sen sanotaan olevan uusi lajike.

4. Amazing Grace

Amazing Graze on söpö kuin mikä! Tässä se on nuppuinen, mutta lajike löytyy myös Googlella ja näyttää olevan avautuessaan erittäin upea.

5. Chandelier

Miten hieno pinkin ja oliivinvihreän yhdistelmä! Isot, näyttävät kukat, jotka erottuvat kauas. Lajike lienee upouusi.

6. Amorosa

Amorosa on melkein perustulppaani, mutta ei sittenkään! Tässäkin hieno pinkin ja vihreän yhdistelmä.

7. 20-TT-07-05

Tämän tulppaanin esittely vaatii kaksi kuvaa. Vaikutelma muuttuu tyylikkäästä riehakkaaksi kukan avautuessa.

8. New 4

Tummien sävyjen kanssa kokeillaan tulppaaninjalostuspiireissä nyt paljon. New 4 on siitä yksi esimerkki, toinen samantyyppinen on Wyndham.

9. Marshmallow 

No, onhan tämä Marshmallow aika vaahtokarkki. Ottaisin heti Palaseen.

10. Icoon

Hienoja keskipunaisia kerrottuja lajikkeita oli esillä useita, ja matalakasvuinen Icoon oli niistä näyttävin. Sitä lienee ollut saatavana sipuleina jo viime syksynä.

--

Raporttini Keukenhofista päättyy tähän. Lue myös aikaisemmat osat:

Sateenkaaren päässä siintää Keukenhof

Mielessä Keukenhof? 5 vinkkiä tulppaanimatkan suunnitteluun

Käynti Keukenhofin kevätpuutarhassa Hollannin Lissessä on täysin oikeutetusti useimpien kukkien ystävien toivelistalla: sinne halutaan ainakin kerran elämässä. Palasin sieltä äskettäin ja kerron nyt, mitä kannattaa ottaa huomioon, jotta retkestä tulisi ikimuistoinen. 

Keukenhofin kukkamosaiikki juhlistaa tänä vuonna puiston 75-vuotispäivää. Sitä katsotaan erityiseltä katselutasanteelta.
Keukenhofin kukkamosaiikki juhlistaa tänä vuonna puiston 75-vuotispäivää. Sitä katsotaan erityiseltä katselutasanteelta.

Keukenhof-kuvat ovat usein räiskyvän värikkäitä, mutta kyllä siellä hillittyjäkin istutuksia on.
Keukenhof-kuvat ovat usein räiskyvän värikkäitä, mutta kyllä siellä hillittyjäkin istutuksia on.

1. Varaa puistolle vähintään yksi kokonainen päivä

Keukenhof on 32 hehtaarin laajuinen ja siellä on taitavan maisemasuunnittelun ansiosta vielä enemmän nähtävää kuin koon perusteella luulisi. Muutaman askelen päässä avautuu usein jo uusi, ihana maisema. Keskimääräinen kävijä viettää puistossa neljä tuntia, mutta siinä ajassa on kokemukseni mukaan mahdollista nähdä korkeintaan noin puolet alueesta. Paviljonkien näyttelyt jäävät silloin vielä kokonaan kiertämättä.

Tervejalkaiselle kukkien ystävälle voi riittää yksi kokonainen päivä, mutta itse varasin kaksi päivää, koska pystyn kävelemään kivutta vain tunnin verran. Ensimmäisenä päivänä jaksoin neljä tuntia ja toisena kolme, ja alueesta jäi täysin tutkimatta ehkä neljännes. Neljästä paviljonkien näyttelystä näin yhden.

Keukenhof on kauneimmillaan aamulla ja illalla, kun kävijöitä on vähemmän ja valo on kaunein. Puisto avataan aamulla kello 8 ja suljetaan illalla kello 8. Sadepäivänä tosin kaunis aamuvalo voi jäädä haaveeksi.

Tämä on Daydream, ihana tulppaani, jota istutin Palaseenkin. Taisi vain hiiri viedä sipulit piiloihinsa toisin kuin Keukenhofissa.
Tämä on Daydream, ihana tulppaani, jota istutin Palaseenkin. Taisi vain hiiri viedä sipulit piiloihinsa toisin kuin Keukenhofissa.

Tässä lienee Copper Image ja vieressä Icecream-tuppaaneja, jotka olivat vielä nupulla.
Tässä lienee Copper Image ja vieressä Icecream-tuppaaneja, jotka olivat vielä nupulla.

2. Harkitse omatoimimatkaa

Tutkin myös valmismatkavaihtoehdot, koska mietin, että soolomatkailijalle se olisi vaivattominta. Päädyin kuitenkin omatoimimatkaan. Jos nimittäin valmismatkalla tai opastetulla retkellä käydään samana päivänä Keukenhofissa ja toisessa kohteessa, on selvää, ettei puistossa viivytä kovin kauan. Halusin päättää itse, mihin aikaan päivästä olen puistossa ja miten kauan viivyn.

Hankin edullisen lentolipun Turusta Riian kautta Schipholiin ja varasin huoneen lentokenttähotellista, joka on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Keukenhof Expressin pysäkistä. Aamulennon laskeuduttua nautin aamupalaa hotellissa, jätin laukkuni säilytykseen ja suuntasin pysäkille. Seuraavana aamuna tein saman, paitsi ettei tarvinnut lähteä Turusta saakka. En edes yrittänyt nähdä matkallani mitään muuta kuin Keukenhofin, koska pystyn kävelemään niin vähän. Minulle tämä oli hyvä tapa toteuttaa unelmani - pystyvämmät suunnitelkoot kernaasti matkansa toisin. 

Ostin etukäteen netistä kummaksikin päiväksi kombilipun, joka sisälsi paikallisbussikuljetuksen ja pääsylipun. Keukenhof Express -bussilla pääsee kätevästi perille ainakin Amsterdamin keskustasta, Schipholin lentokentältä, Haarlemista ja Leidenistä. Lentokentällä oli hyvät opasteet Keukenhof-bussiin – eksymisen vaara oli olematon.

Liput kannattaa hankkia valmiiksi, koska puisto voi olla loppuunmyyty ja usein onkin sitä viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Tämän kevään perusliput tulivat myyntiin marraskuun lopulla ja kombiliput joulun välipäivinä. Ostaja saa helposti sen vaikutelman, että lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn vain sen puolen tunnin aikana, joka lipussa lukee. Oikeasti tuloaika on ohjeellinen ja lippu on voimassa koko päivän. Lipuntarkastaja kertoi tämän, kun pahoittelin bussipysäkillä, että olen kaksi tuntia etuajassa. Kellonajat ovat uudehko käytäntö, jonka avulla pyritään varmistamaan, etteivät puutarha ja bussit ruuhkaudu liikaa.

Keukenhof muistuttaa kävijän kannalta maatalousnäyttelyä tai asuntomessuja. Parkkipaikat ovat valtavia, joten kävelymatkaa voi kertyä aika tavalla jo ennen puutarhan porttia. Lähimmäs porttia pääsee juuri Keukenhof Expressillä. Busseja kulkee niin tiheästi, ettei pysäkillä tarvitse kauan odotella. Palatessakin voi vain mennä pysäkille, ja bussi tulee pian.

3. Valitse viikko sen mukaan, mitä sipulikukkia haluat nähdä

Koska Keukenhof on alun perin ja edelleenkin kukkasipulituottajien tuote-esittelyalue, se on auki ainoastaan sipulikukkien kukinnan aikaan, maaliskuun loppupuolelta toukokuun alkupuolelle. Tänä vuonna tarkka aika on 21.3.–10.6. Se, milloin kannattaa mennä, riippuu siitä, mitä siellä haluaa nähdä.

Matkailukohde ei tietenkään kerro asiakkaille, milloin kannattaa tulla, koska kävijöitä halutaan tasaisesti koko ajalle. Lisäksi on aidosti vaikeaa sanoa etukäteen, milloin mikäkin laji tai lajike on kukassa, koska kevät voi olla aikaisessa tai myöhässä. Tänä vuonna se oli Hollannissa aikaisessa, vaikka sitä oli raesateessa ja +2 asteen lämmössä hieman vaikea uskoa.

Narsissien, kasvitieteellisten tulppaanien ja muiden pikku kevätsipulikukkien ystävien kannattaa mennä jo maaliskuussa tai huhtikuun alussa. Keukenhofin läntisen osan metsäpuutarha on laaja ja epäilemättä erittäin kaunis, mutta huhtikuun puolivälissä siellä ei enää ollut juurikaan kukkia. Luonnonlajikkeethan kukkivat melkein samaan aikaan kaikki.

Jos haluat nähdä Darwin-hybridejä ja muita yksinkertaisia tulppaaneja kaikissa sateenkaaren väreissä, paras vierailuajankohta lienee useimpina vuosina huhtikuun alkupuoli. Pionitulppaanit ja hyvin korkeat tulppaanit puolestaan ovat usein myöhäisiä lajikkeita, jotka alkavat kukkia vasta huhtikuun lopulla. Jos haluat nähdä erityisesti niitä, käynti voi olla hyvä osuttaa huhti-toukokuun vaihteeseen.

Puiston valtavat massaistutukset näyttävät raikkailta koko ajan, koska kuihtuneet kukat poistetaan nopeasti ja uusia lajikkeita aukeaa sopivin väliajoin. Tärkeimmät kukkapenkit pidetään priimakunnossa vaihtamalla sipulit tuoreisiin aina kukkien kuihduttua. Lisäksi paviljonkien näyttelyissä on esillä suuret määrät kukkia ajankohdasta riippumatta. Sikäli puistossa on todennäköisesti aina enemmän kukkia kuin kävijä pystyy kerralla näkemään.

Jotakin voi päätellä siitäkin, että Hollannin tulppaaninviljelyalueella eli Bollenstreekillä järjestettävä Tulip Festival -tapahtuma pidetään vuosittain heti huhtikuun puolivälin jälkeen. Voi olettaa, että tulppaanit ovat keskimäärin parhaimmillaan juuri silloin. Tänä vuonna tapahtuman kohokohta, Flower Parade, oli 20.4. Kävin juuri ennen sitä, 16. ja 17.4. ja olin valintaani tyytyväinen. Yksinkertaiset tulppaanit olivat vielä enimmäkseen melko hyväkuntoisia, ja useimmat kerratut tulppaanit olivat jo aloittaneet kukintansa. 

Metsäpuutarhan isojen tammien alla on aaltoilevia kukkamättäitä - ainakin silloin, kun pikkusipulit ovat kukassa.
Metsäpuutarhan isojen tammien alla on aaltoilevia kukkamättäitä - ainakin silloin, kun pikkusipulit ovat kukassa.

Narsissien aika oli huhtikuun puolivälin jälkeen jo enimmäkseen ohi.
Narsissien aika oli huhtikuun puolivälin jälkeen jo enimmäkseen ohi.

Irene-paviljongissa on pelkästään kahvila/ravintola, ei näyttelyä. Aukiolla on myös koju, josta myydään tuoreita hollantilaisia vohveleita. Tunnelman takaa posetiivi.
Irene-paviljongissa on pelkästään kahvila/ravintola, ei näyttelyä. Aukiolla on myös koju, josta myydään tuoreita hollantilaisia vohveleita. Tunnelman takaa posetiivi.

Juliana-paviljongissa on tulppaanien ja Keukenhofin historiaa esittelevä näyttely sekä kahvila, vessat ja matkamuistomyymälä, kuten kaikissa paviljongeissa.
Juliana-paviljongissa on tulppaanien ja Keukenhofin historiaa esittelevä näyttely sekä kahvila, vessat ja matkamuistomyymälä, kuten kaikissa paviljongeissa.

4. Vältä ruuhkat valitsemalla viikonpäivä ja kellonaika oikein

Keukenhofin ruuhkaisuudesta puhutaan paljon. Ruuhka-ajat ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä ainakin arkisin. Rauhaa rakastavan ei välttämättä kannata mennä viikonloppuna eikä kuninkaan päivänä 27.4. Jos vappumainen juhlahumu innostaa, Flower Parade -päivä on erinomainen valinta, muussa tapauksessa ei. Paraatin paras katsomispaikka on kuulemma Keukenhofin edessä ja puisto silloin kuin nuijalla lyöty.

Hiljaisinta Keukenhofissa on aamulla klo 8–10 ja iltapäivällä klo 15:n jälkeen. Keskipäivällä etenkin puiston keskiosa ruuhkautuu turistiryhmistä, jotka kiirehtivät näkemään tärkeimmät kohteet ja ottamaan pakolliset selfiet ennen kuin retkibussi jatkaa matkaa. Nämä kävijät eivät yleensä ehdi ollenkaan puiston laitamille. Tulppaanien tosifani voi lymytä silloin syrjemmällä tai nauttia vaikka lounasta jossakin alueen ravintoloista.

Syötävää ja vessoja on tarjolla tasaisin välimatkoin, joten nälkäkiukkua tai vessahätää ei tarvitse minkään ikäisten kävijöiden kauan kärsiä. Ruuan tasoa arvioidessa kannattaa muistaa, että kyseessä on sesonkikohde, joka on auki vain muutaman viikon vuodessa. Erityisiä kulinaristisia elämyksiä ei pidä odottaa.

Ajattelin alun perin ottaa hyvät piknik-eväät Schiphol Plazalta ja nauttia ne nurmikolla, mutta koska molemmiksi päiviksi ennustettiin sadetta, muutin mieltäni. Ruokailu oli hyvä syy istahtaa hetkeksi kuiviin sisätiloihin. Suosittelen erityisesti Irene- ja Wilhelmina-paviljonkeja, joissa ei ole näyttelyä ja jotka ovat ehkä sen takia usein vähän muita rauhallisempia.

Rae- ja sadekuurot taivuttivat etenkin painavien pionitulppaanien varret, mutta se ei vähentänyt niiden kauneutta.
Rae- ja sadekuurot taivuttivat etenkin painavien pionitulppaanien varret, mutta se ei vähentänyt niiden kauneutta.

5. Varaudu vaihtelevaan säähän

Hollannin sää on erittäin vaihtelevaa. Edes samana aamuna annettu sääennuste ei välttämättä pidä paikkaansa. Ensimmäisenä Keukenhof-päivänäni satoi koko neljän tunnin ajan vähintään pientä tihkua. Toinen päivä valkeni aurinkoisena. Heti kello kahdeksan jälkeen alkoi kuitenkin jälleen sade, joka huipentui kunnon raekuuroon. Sitten taivas jälleen kirkastui. Aurinko ja vesipisarat saivat nurmikentät ja kukkaistutukset näyttämään aivan epätodellisilta. Ja sitten alkoikin taas sataa.  

Sadepäivinä osa paikallisista puistovieraista jättäytyy kotiin ja ennalta lippunsa varanneet pelastautuvat paviljonkeihin. Koilliskulman Beatrixissa on pysyvä orkideanäyttely, keskiosan Willem-Alexanderissa tulppaani- ja amaryllisnäyttely ja lähinnä sisäänkäyntiä sijaitsevassa Oranje-Nassaussa vaihtuva näyttely. Se vaihdetaan yleensä keskiviikkoisin, jolloin ovet ovat säpissä. Puiston länsiosan Julianassa on Keukenhofin ja tulppaanien historiaan liittyvä näyttely. Pelkästään näissä saisi yhden päivän kulumaan.

Näyttelyaikataulu ja tapahtumakalenteri löytyvät Keukenhofin vekkosivulta: https://keukenhof.nl/en/

Myös matkamuistomyymälät ovat päteviä paikkoja pitää sadetta, ja Keukenhofista pitää tietenkin saada mukaan jotakin kukkivaa. Parhaat valikoimat on sisäänkäynnin luona olevissa kaupoissa. Nyt siellä oli leikkotulppaaneja, pieniä tulppaani-istutuksia, daalian juurakoita sekä yhdistelmiä, joissa oli daalia, miekkaliljoja ja jotakin kolmatta mukulakasvia.

Puiston siimeksessä on myös kioskeja, joissa voi selata tulppaanikuvastoja ja tilata sipuleita seuraavaksi syksyksi. Hinnat vaikuttivat hieman korkeilta enkä muutenkaan innostunut tästä. Mieluummin valitsen tulppaanini kotona lämpimässä.

Niin ja se säähän varautuminen: ainoastaan pesunkestävimmät lifestyle-bloggarit keikaroivat sateella Keukenhofissa muotimekoissa ja tyylikkäissä nahkanilkkureissa. Muilla on järkevät ulkoiluvarusteet ja vedenpitävät jalkineet. Matkustin farkuissa ja nahkakengissä, mutta vaihdoin villaan ja goretexiin hotellin aularavintolan vessassa. 

Kevyttoppatakin ja sadeviitan yhdistelmä on pätevä, jos on kylmä päivä. Harmillista kyllä huomasin liian myöhään, että sisääntulon luona myytiin sadeviittoja. Sateenvarjon kanssa oli hankalaa ottaa valokuvia, vaihtaa kameran objektiivia ja kyykistellä parhaita kuvakulmia etsimässä. 

Keukenhof on puutarhamatkailukohteena maailman ehdotonta eliittiä, mutta säälle hollantilaisetkaan eivät voi mitään. En silti pettynyt - kukat ja maisemat olivat valtavan kauniita. Osa näkymistä oli parhaimmillaan ihmissilmällä katsottuna, ei kameran linssin läpi. Siksi nämäkin kuvat antavat puutarhasta vain kalpean aavistuksen.

Lue lisää: Sateenkaaren päässä siintää Keukenhof

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016