Norjan-reissuni pohjoinen lakipiste oli Tromssa, jonne saavuin juhannusviikon maanantaina. Hurtigruten-laivalta oli kävelymatka hotelliin ja hotellista vain kymmenisen metriä keskusaukiolle, jossa oli myös taksiasema. Käväisin kaupassa ostamassa juotavaa ja Kvikk Lunsjeja, suklaavohveleita, joita ilman en enää tullut toimeen. Ja sitten hyppäsin jonon ensimmäiseen taksiin. Olin luntannut, että Botanisk Hage oli kohteeni nimi.

Taksi syöksähti melkein heti luolastoon, jossa oli tienviittoja ja risteyksiä ihan kuin maan päällä. Nyt ymmärsin, miksi isotkin kaupungit näyttävät Norjassa niin idyllisiltä. Liikennehän on suurelta osin viety vuorten sisään! Öljyvaroilla on ollut mahdollista rakentaa tunneleita. 

Tromssan yliopisto UIT, Norges Arktiske Universitet, on maailman pohjoisin yliopisto ja tunnettu arktisen tutkimuksen keskus. Yliopiston kampus sijaitsee Breivikan entisen maatilan mailla Tromssan keskustan pohjoispuolella. Hansine Hansen lahjoitti osan tilan maista yliopistolle opetustarkoituksiin vuonna 1938,  ja loput maat siirtyivät Tromssan kaupungin omistukseen hänen kuoltuaan vuonna 1947. Maanviljelys tilalla lopetettiin vasta, kun kampus muutti Hansinen pelloille vuoden 1980 tienoilla.

Kasvitieteellinen puutarha, sekin maailman pohjoisin, perustettiin tilan entiseen pihapiiriin. Muuan vanha talo tuotiin paikalle ja kunnostettiin muistuttamaan alkuperäistä päärakennusta, joka ei ollut säilynyt. Talossa on nyt kahvila ja museokauppa. Entisen navetan paikalla on henkilökunnan rakennus ja hieman kauempana uudehkoja aittoja, joiden katoilla kasvaa perinteiseen tapaan heinää.

Ikävä kyllä museokauppa ja kahvila olivat jo kiinni, kun ehdin paikalle kuuden maissa. Itse puutarha on auki 24/7 eikä sinne ole sisäänpääsymaksua. 

Rakennusten ympärillä on rehevä, kauniisti ryhmitelty perennapuutarha, mutta muutoin kasvitieteellinen puutarha esittelee pääasiassa vuoristojen ja arktisten alueiden kasveja. Sillä on esimerkiksi laaja esikkokokoelma, josta myydään taimiakin. Siksi harmitti, ettei myymälä ollut enää auki. Paras esikoiden kukinta oli kesäkuun puolivälissä kylläkin jo ohi.

Kesä näytti olevan Tromssassa pari viikkoa myöhäisemmässä kuin Turussa. Ylimmän kuvan unelmatädyke on tieteelliseltä nimeltään Veronica gentianoides, ja toisen kuvan punalehtinen kasvi lilenee ketomesiangervo Filipendula purpurea. Siperiassa ja Mongoliassa luonnonvaraisina kasvavilla kevätakileijoilla oli valtavat, siniset kukat. Oli siellä toki tutumpiakin akileijoja.

Kullerot ja vuokot kukkivat täysillä. Harvinaisempia kasveja edusti komea valkopärskäjuuri, jonka nimen löysin vasta kotona. En ollut nähnyt sellaista ennen. Se onkin hyvin harvinainen Suomessa.

Pionitarhan istutus oli vielä kesken. Pionit viihtyvät kuulemma erityisen hyvin Tromssan olosuhteissa, mahdollisesti viileän, kostean ja valoisan alkukesän ansiosta. Vierailuhetkellä olivat kukassa vasta kaikkein varhaisimmat luonnonlajikkeet.

Suomessa on totuttu siihen, että alppiruusut kohoavat kolmimetrisiksi ja ylikin. Tromssan kasvitieteellisen puutarhan arktisessa rhododendronlaaksossa yksikään pensas ei ylittänyt korkeudeltaan puolta metriä. Kasvit ryömivät kukkamattoina pitkin kiviä ja kallioita. Värit olivat pääosin hienostuneita vaaleita pastelleja, ja mukana oli myös erittäin hieno vaalean keltainen lajike.

Tikankontteja, kämmeköitä ja muita orkidean sukuisia kasveja oli kukassa Etelä-Amerikan vuoriston kasvillisuutta esittelevällä alueella. Sieltä löytyi myös hauska mehikasvi, Falklandin saarilla ja eteläisessä Patagoniassa luonnonvaraisena kasvava Oxalis Enneaphylla ’Rosea’, englanninkielisestä nimestä käännettynä keripukkiruoho. Kasvi sisältänee runsaasti C-vitamiinia. Tiedä sitten.

Oli satanut jo jonkin aikaa, ja kasvitieteellinen puutarha oli tyhjentynyt kävijöistä. Kutsuin taksin paikallisen taksisovelluksen kautta, kun en parempaakaan keinoa keksinyt. Pirssi saapui muutamassa minuutissa, joten rohkaistuin tilaamaan saman tien sovelluksella taksin myös aamuksi lentokentälle menoa varten.

Matkan pahin moka oli sattua viime metreillä Tromssan lentokentällä. Minulla ei ollut lentokoneen ruumaan meneviä matkatavaroita, joten etsin lähtöhallissa katseellani vain turvatarkastusta. Tiesin, että terminaaleja on vain yksi, enkä huomannut, että hallin oikeassa nurkassa oli ovi ja sen yläpuolella kyltti kuljetuksesta tietyille porteille. En edes ollut pannut merkille porttini numeroa vielä siinä vaiheessa.

Läpäisin saksineni turvatarkastuksen ja jäin odottelemaan lennon lähtöä terminaalin toiseen kerrokseen. Odotustilassa näkyi olevan meneillään remontti. Aikaa oli varmasti kulunut jo yli tunti, kun jäin pohtimaan, mitä kylttiä remppamiehet tuossa lähistöllä nostivatkaan roikkumaan katosta. Kas vain, siinähän luki, että minun portilleni mentäisiin tuosta portaita alas.

No minäpä siitä portaita alas. Portaat veivät takaisin lähtöhalliin, ja silloin huomasin myös sen kuljetusta koskevan kyltin. Oven takaa lähti bussi, joka kuljetti minut ja muut Suomen-lennolle lähtijät muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan isoon telttaan. Ehdin sinne juuri sopivasti ennen boardingin alkamista, mutta täysinäistä Pepsi-pulloa köyhempänä. Telttaan tultaessa oli nimittäin uusi turvatarkastus. 

Olisi ollut hyvää palvelua Finnairilta kertoa jossakin vaiheessa, ettei lento lähde terminaalista, vaan boarding tapahtuu teltan kautta.

--

Päivän kuva: Pikkuruisia tikankontteja (tai mitä lienee) Tromssan kasvitieteellisessä puutarhassa.