Kirjoitukset avainsanalla retket

Minulla piti olla tänään ihan muu aihe, mutta piipahdin viime viikolla Sastamalassa asioilla ja sain sieltä niin hienoja valokuvia, etten malta olla näyttämättä niitä. Siksi tänään viritymme syystunnelmiin tuossa Pirkanmaan pikkukaupungissa, joka oli kotipaikkani noin 16 vuoden ajan.

Vietin Sastamalassa sen osan lapsuudestani, jonka muistan. Kotikuntani nimi tosin oli silloin Tyrvää, kunnes se yhdistyi Vammalaan, joka puolestaan yhdistyi myöhemmin muutamaan muuhun naapurikuntaan ja on nyt nimeltään Sastamala. Vammala oli alun perin, ennen minun syntymääni, osa Tyrväätä. Ja vielä aikaisemmin koko alue oli nimeltään Sastamala. Siten jos puhutaan Tyrvään, Vammalan tai Sastamalan keskustasta, puhutaan täsmälleen samasta paikasta. Siitä paikasta, josta kaikki nämä kuvat ovat.

Juu, sen verran sekavaa on, että kärryillä pysyvät vain paikalliset. Selvyyden vuoksi puhun tässä nyt vain Sastamalasta, vaikka tunsin kaupungin aikaisemmin muilla nimillä.

Kävin neljä kansakoulun luokkaa Houhajärven ja Sammaljoen alakouluissa, mutta oppikouluun piti mennä linja-autolla Sastamalan keskustaan. Koulun nimi oli Tyrvään yhteislyseo. Pääsin ylioppilaaksi samasta koulusta, mutta sen nimi oli silloin Vammalan lukio. Tällä hetkellä koulun seinässä lukee Marttilan koulu.

Muutin pois Sastamalasta heti lukion jälkeen, enkä ole viettänyt kaupungin keskustassa sen jälkeen juurikaan aikaa. Iltakävelyni Sastamalassa oli siten ensimmäinen yli 40 vuoteen. Oikeastaan se oli ensimmäinen 60 vuoteen, koska en muista ikinä olleeni liikkeellä kaupungilla illalla. Peräkylän tytöillä ei ollut tapana hengailla kaupungilla. Eihän sieltä olisi päässyt mitenkään kotiin.

Nostalgiset nuoruusmuistoni liittyvät muualle, eikä minulla ole Sastamalassa koulun lisäksi paikkoja, jotka merkitsisivät mitään kovin erityistä. Koulumuistotkin ovat pääasiassa vaivaannuttavia. En tuntenut olevani Sastamalassa kotonani – lempipaikkani taisi olla kirjasto, ellei sitten Tyrvään Kirjakauppa. Jokisella kävin katselemassa vaatteita, joita minulla ei ollut varaa ostaa, ja Sokoksen valikoiman tunsin läpikotaisin. Näistä vain kirjakauppa on vielä olemassa entisessä paikassa.

Niinpä olikin outoa, miten idyllisenä Sastamala nyt esittäytyi. Kaupunki on rakennettu niemelle, joten sen molemmin puolin on vettä. Keskikaupungillakin voi asua omakotitalossa, jolla on oma ranta ja laituri. Kerrostaloja, joilla on näköala järvelle, on todennäköisesti enemmän kuin niitä, joilla ei ole. Ja kaikista näistä taloista on parin korttelin matka torille.

Kaupunkikuva on kylläkin varsin sekava. On kaiken ikäisiä susirumia taloja ja niiden väleissä puu- ja muun arkkitehtuurin helmiä eri aikakausilta. Monet kauneimmista taloista löytyvät vanhalta pääkadulta, Marttilankadulta. Siellä ovat muun muassa matkailukohteet Herra Hakkaraisen talo ja Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi. Poikkesin Pukstaavin kahvilassa teellä ja yltiömakealla porkkanakakulla. Museo on kuitenkin kiva, ja kahvilan miljöökin hieno.

Mauri Kunnaksen Tassula-kirjoista voi muuten katsoa, miltä kaupunki näytti, kun olin koululainen. Sellaisena sen muistan.

Yritin käydä Laiturikahvilassa Rautaveden rannalla, melkein entisen kouluni takapihalla. Rakennuksen ikkunassa oli kauas näkyvä AVOINNA-kyltti. Kiinni se kuitenkin oli. Onneksi majapaikassani, hotelli Pyynpesässä, oli havaittu, että asiakkailla on taipumusta aterioida hotellihuoneessa. Siellä oli nimittäin lautaset, aterimet ja lasit valmiina. Huomaavaista! 

Huoneestani oli hieno näköala kirkontornien suuntaan. Puiden oranssi ruska mätsäsi täydellisesti huoneen koristetyynyjen väreihin. 

Kaksitorninen kirkko on harvinaisuus, niitähän on tiettävästi koko maassa vain kaksi. Isoon kirkkoon mahtuu noin 1 200 henkeä. On se silti käsittääkseni täynnä ainakin joskus ja jouluna. Pääsin tässä kirkossa ripille, ja meistä otettiin yhteiskuva kirkon suljettujen ovien ulkopuolella juuri tuossa kaupungin puoleisilla sivuovilla, joista otin iltakävelylläni kuvan.

Sastamalan kirkkohautausmaan sanotaan olevan sijainniltaan Suomen kaunein. Ja onhan se hieno, sillä sitä ympäröi Liekovesi kolmelta puolelta. Neljännellä sivulla ovat kirkon pääovi ja tornit. Monet kivistä ovat komeita ja haudat hyvin hoidettuja. Sotilaalliset ja Lotta Svärd -tunnukset on kiinnitetty reilusti kiven pintaan näkyville.

Sastamalan seudulla on toiminut pitkään kaksi vanhauskoista liikettä, jotka vastustavat naispappeutta. Erosin kirkosta joskus 2000-luvun alkuvuosina sen takia, että seurakunta antoi vanhoillisten pappien syrjiä naispuolisia kollegojaan. Kyseessä oli tietenkin valtakunnallinen valtataistelu, joka vain sattui kulminoitumaan juuri täällä. Yhteistyöhön kykenemättömät joutuivat lopulta lähtemään. Voi toivoa, että naisvihamielisyys olisi päättynyt siihen, mutta tokkopa niin kävi.

Kaupunki jatkuu kirkon luota Vammaskosken sillan yli toiselle puolelle, jossa on muun muassa rautatieasema. Myös teollisuus oli aikaisemmin pääosin sillä puolella siltaa. Lapsuudessani puhuttiin vaneritehtaasta, kumitehtaasta ja Tihveräisestä, joka valmisti styroxia. Lisäksi oli Vammaskosken tehdas ja Vammalan Konepaja.

Nyt havaitsin Sastamalan maisemassa yhden tehtaanpiipun. Se taitaa olla vaneritehtaan, joka valmistaa edelleen koivuvaneria Riga Woodin nimellä. Kumitehdas toimii nimellä Teknikum ja tekee kumi- ja muovituotteita teollisuudelle. Vexve tunnetaan kaukolämpöventtiileistään, mutta se sijaitsee eri puolella kaupunkia, Huittisiin menevän tien varressa. Konepajan perillinen Lojer valmistaa sairaalakalusteita.

Moni tuntee Sastamalan parhaiten Vanhan kirjallisuuden päivistä, joita ei tänä kesänä järjestetty. Olen itse käynyt tapahtumassa vain kerran, koska tavoitteenani on mieluummin päästä eroon vanhoista kirjoista kuin ostaa niitä lisää. Nyt en kerinnyt poiketa edes Tyrvään Kirjakaupassa, kun se meni kiinni jo puoli kuudelta.

Iltakävelyni kohteena oli Tyrvään Pappila, joka on tätä nykyä ravintola ja tapahtumatalo. Tiesin, että sekin oli jo kiinni, mutta halusin nähdä Pappilan hienon puutarhan ja Pappilanpuiston (ensimmäinen kuuluu Pappilaan, jälkimmäinen on kaupungin yleinen puisto). Olen iloinen, että lähdin, koska osuin Liekoveden rantapolulle juuri auringonlaskun aikaan.

Oli hengästyttävän kaunista. Rannassa on suojaisia pieniä niemekkeitä, joissa kasvaa lehtipuita. Osassa niistä on puistonpenkit, osa on niin pieniä, että niihin mahtuu vain seisomaan ja katsomaan lähes yksityistä järvimaisemaa. Täydellistä romanttiseen unelmointiin ja pussailuun. Ihme kyllä en nähnyt kävelylläni yhtään pariskuntaa.

Kotiin viemisiksi ostin kermamunkkeja ja Budapest-leivoksia Pyymäen konditoriasta. Omenakimaroita ei vielä ollut seitsemältä aamulla. Vadelmatäytteiset marenkileivokset sulivat suussa. Ihan parasta. Tämän takia Sastamalasta jää aina hyvä maku suuhun.

--

Päivän kuvat: Aurinko on juuri laskenut Liekoveteen.

Kommentit (5)

nainen 69v.
1/5 | 

Hienoja kuvia ja kiva ns. matkakertomus Sastamalasta. Luen nykyisin aina postauksesi, kun kerran tämän löysin. Mielenkiintoisesti kirjoitat mitä moninaisemmista asioista. Kiitos!

Vierailija
2/5 | 

Olin jo huolissani kun kirjoitustasi ei ollut heti aamulla ...mut onneks sai lukea taas kiinostavan kertomuksen Sastamalasta. oikein upeita kuvia. kiitos

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/5 | 

Haha, mukava kuulla, että kirjoituksiani odotetaan, ja harmi, että tuotin pettymyksen. Väsytti edellisenä iltana niin kovasti, etten jaksanut oikolukea tekstiä ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla piti kiiruhtaa töihin. Siksi postaaminen  siirtyi ruokatunnille. Pyrin julkaisemaan kello 7 aamulla, mutta ihan aina se ei onnistu.

Kaisa, ei tyrvääläinen
4/5 | 

Kiitos Markolle, kun vinkkasi blogistasi. Oli hieno matkakertomus Vammalasta. Erilainen ja tarkka upeat kuvat. Kerran tyrvääläinen, aina tyrvääläinen. Oletko?

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/5 | 

Hmm, enpä tiedä, Kaisa. Jo syntymäni olosuhteet sen kertovat: synnyin kyllä Vammalan aluesairaalassa, mutta kotikunnakseni merkittiin Punkalaidun. Olen kokenut olevani millin pari väärässä paikassa melkein koko ikäni. Tyrväällä odotin vain pois pääsyä, vähän kuin toukka kotilossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Demokratiassa päätöksenteko tuppaa olemaan hidasta, ja hyvä niin. Välillä kissanhännän veto kestää poliittisissa elimissä niin pitkään, että yleiset arvostukset ehtivät sillä välin muuttua. Asiasta, jota aikaisemmin kannattivat vain edelläkävijät, onkin tullut valtavirtaa.

Toivottavasti niin käy myös Kupittaan siirtolapuutarhan säilyttämiselle. Siinä on kyse niinkin muodikkaista asioista kuin kestävä kehitys, biodiversiteetti ja kaupunkiviljely. Turun vanhin siirtolapuutarha säilyttää jo 1700-luvulla alkanutta kaupunkipuutarhojen historiaa: se on vanhojen kasvilajikkeiden elävä geenipankki. Sellaista ei voi enää perustaa, sen voi vain säilyttää.

Vierailin Kupittaan siirtolapuutarhassa heinäkuussa Avoimen puutarhat -päivänä ja todistin omin silmin, miten paljon säilytettävää siellä on. Se on ihastuttava, vehreä keidas aivan Kupittaan Citymarketin vieressä.

Ensi sunnuntaina 16.8. vietetään siirtolapuutahan 85-vuotispäivää avoimien ovien ja opastusten merkeissä kello 12-17. Kannattaa poiketa, jos liikutte lähistöllä. Myös 4h-yhdistyksen kesäkahvila on avoinna.

Läheisellä päiväkodilla on siirtolapuutarhassa oma mökki ja puutarha, jossa lapset saavat kasvattaa kesäkurpitsaa, kehäkukkia ja mitä mielivätkin. Erään puutarhan rouva on kävelevä pionitietopankki. Toisessa pihassa on tehokkaan näköinen hyötypuutarha, ja kolmannessa voi tutustua mehiläisten elämään. Osa pihoista on ihanasti hieman rempallaan. Useimmat ovat kuitenkin hyvin tai erittäin hyvin hoidettuja.

Miten pieneen tilaan voikin istuttaa sellaisen määrän kasveja? Ja miten ne saa viihtymään niin hyvin? Puutarhurit jakavat mieluusti vinkkejä uteliaille. Jos puutarhan portti on auki, se tarkoittaa, että sisään saa tulla.

Turun kaupunki on aikeissa rakentaa siirtolapuutarhan paikalle kerrostaloja maankäytön tehostamisen nimissä. Siirtolapuutarhan maanvuokrasopimusta on pidennetty vuoteen 2025, koska uuden yleiskaavan valmistelu vie odotettua pidempään. Kupittaan ryhmäpuutarha ry on vedonnut useita kertoja kaupunkiin puutarhan puolesta. Parhaillaankin on meneillään nimien keruu säilyttämistä puoltavaan adressiin.

Ei ole selvää, että siirtolapuutarha saa jäädä, mutta mielestäni se on vuosi vuodelta todennäköisempää. Turku aikoo olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2030 mennessä, joten miksi se tuhoaisi tämän vehreän hiilinielun? Tuntuu hölmöltä, jos kaupunki toisella kädellä jakelee kaupunkiviljelijöille viljelylaatikoita ja toisella kädellä lakkauttaa viljelijöiden pikku paratiisin. Aluehan ei edes ole iso. Luulisi taloille löytyvän lääniä muualtakin. 

Siirtolapuutarha on ajateltu siirtää asutuksen tieltä Koroisiin. 80-vuotiaiden omenapuiden ja ikiaikaisten perennojen siirtäminen on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta. Ja miten nämä pikkuruiset, suloiset mutta hauraat mökit muka saataisiin siirretyiksi? Tuskin mitenkään. 

Siirtolapuutarha teki minuun suuren vaikutuksen. Aloin miettiä, miten mukava oma siirtolapuutarhamökki ja -puutarha olisi. Sinne pääsisi  kätevästi bussilla, ja perillä odottaisi toinen, vihreämpi ja kauniimpi maailma. Jos jostakin tupsahtaisi tilille setelitukku niin tietäisin, minne sen sijoittaisin. Unelmointi on onneksi ilmaista.

Adressi Kupittaan siirtolapuutarhan säilyttämisen puolesta löytyy täältä.

--

Päivän kuvat: Mökkejä ja kukkia Kupittaan siirtolapuutarhassa heinäkuussa 2020.

Yövyimme PetriS Chocolaten Bed and Breakfastissa, joka sijaisee Matildan entisessä kyläkoulussa. Petri ja Nina Sirén asuvat itsekin komeassa rakennuksessa, jossa on myös suklaapuoti ja kahvila.

Paikka on aivan hurmaava. Vierashuoneet ovat pieniä, vessaan saa jonottaa ja äänieristys voisi olla parempikin. Katosta riippuvat korituolit, Secto-valaisimet, huoneiden yleinen harmonisuus, ystävällinen palvelu ja talon hyvä henki korvaavat kuitenkin pienet puutteet, ja lopputuloksena on se tärkein: hyvät yöunet.

Parasta on silti PetriSin kauniisti katettu ja runsas aamupala. Juomalasissa on raparperimehua ja jogurtin pohjalla itse keitettyä raparperihilloketta. Taivaallista! Haudutetun teen saa valita kahvilan laajasta valikoimasta. Saaristolaisleivässä on mausteena suklaapaloja, ja aterian päättää kolmen pienen suklaaherkun kimara. Ylellistä!

Olin jo illalla maistellut suklaapuodin käsintehtyjä praliineja, mutta ilman aamiaista en olisi tajunnut, miten hyviä myös PetriSin suklaakiekot ovat. Kiekkojen päälle ripotellut mausteet muuttavat suklaan makua joka haukkauksella, mikä on hauskaa. Ymmärsin vasta nyt, miten hyvin suolan ja suklaan maut sopivat yhteen.

Praliineista suosikkejani olivat kirpsakka Mustaherukka ja aidon makuinen Samppanja, mutta monta makua jäi vielä maistamatta. Ostin suklaita myös mukaan – onneksi oli kylmäkassi mukana, sillä muuten herkut olisivat auttamatta sulaneet helteessä.

PetriSin suklaat ovat oikeasti maailmanluokkaa. Ehkä jostakin saa yhtä hyvää, mutta tuskin parempaa.

PetriSin kahvi on varta vasten heille pienpaahtimossa kehitetty. Makua kehutaan, mutta kun en juo kahvia niin oma havainto puuttuu. Kahvilasta saa myös erikoiskahveja.

Kahvin kanssa nautittavaksi on vitriinillinen herkullisen näköisiä kakkuja, joista monet ovat luontaisesti gluteenittomia. Leivonnassa on käytetty vehnäjauhon sijasta mantelijauhetta.  Juoman ja kakkupalan voi kantaa puutarhaan ja nautiskella vaikkapa vanhan omenapuun alla. Puutarha on sopivasti villiintynyt, mutta viihtyisä. Istuintyyny kannattaa kuitenkin tuoda mukana, jos kovalla alustalla istuminen tekee kipeää. Tyylisudokupostauksen asukuvat otettiin PetriSin puutarhassa.

Matilda-kirjoitussarjani päättyy tähän. Minusta tuntuu, että ensimmäinen retki ei jää viimeiseksi, joten voi olla, että palaan tuonnempana niihin putiikkeihin, ravintoloihin ja palveluihin, jotka jäivät nyt vaille esittelyä.

Olen muuten jo kerinyt ensimmäisen alpakkalankavyyhdin ja tehnyt mallitilkun neuletta varten. Pian pääsen tositoimiin -  puikoilla 2,5, mikä takaa, ettei neule valmistu ihan heti.

--

Päivän kuvat: Aamu- ja iltatunnelmia PetriSiltä. 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Juuri muutama viikko sitten tuli juotua kahvit ja kakkupalat tuolla,kahvi oli TODELLAKIN hyvää!!!!Ei voi muuta kuin suositella

Saara Kemi
2/2 | 

Tarvitsetko henkilökohtaista tai yrityslainaa ilman stressiä ja nopeaa hyväksyntää??? Jos kyllä, ota meihin yhteyttä, tarjoamme nyt lainoja 3%: n korolla. Lainamme on turvattu ja turvallinen. Lisätietoja ja hakemuksia varten ota yhteyttä sähköpostitse: saara.kemi@gmail.com

Jos Matildalla olisi tunnuseläin, se olisi tietenkin alpakka. Sini Honkalan huacaya-alpakat laiduntavat aivan Mathildedalin ruukkikylän ytimessä, joten matkailijankin on helppo nähdä niitä, vaikkei alpakka varsinaisesti liene kovin ihmisrakas eläin. Minäkin sain niistä valokuviin vain kerittyjä takapuolia. Matildankartanon niityillä laiduntaa kaikkiaan noin 30 kamelieläimen lauma. 

Sinillä oli jo muutama alpakka ennestään, kun hän muutti vuonna 2012 Matildaan. Hänet houkutteli kylään ystävä ja sittemmin yrittäjäkumppani, Leena Rajala. Naiset perustivat yhdessä Ruukin Kehräämön ja Puodin. Kehräämö jalostaa alpakoiden villaa langoiksi. Puodissa on myytävänä lankojen lisäksi Sinin ja Leenan suunnittelemia ja teettämiä neuleita ja muita alpakkatuotteita.

Puodin sisäänkäynnin luota on näkymä kehräämöön, jonka kehruukoneet ovat Leenan vastuulla. Sinin tehtäviin kuuluu  villan pesu ja karstaus. Ruukin Kehräämö käsittelee myös muiden suomalaisten alpakankasvattajien villaa ja tarpeen mukaan muitakin lanoliinittomia kuituja.

Samassa talossa, aivan vieressä sijaitsee Ruukin Kutomo. Leena Muuri kutoo kangaspuissa upeita huiveja ja shaaleja Kehräämön langoista. Harkitut sidokset ja hienostuneet värit tekevät tuotteista hurjan kauniita. Kutomosta voi ostaa tai siellä teettää myös räsymattoja ja pyyheliinoja, jos ei satu nyt olemaan luksushuivia vailla.

Ruukin Kehräämön langat tuotetaan luonnonmukaisimmalla mahdollisella tavalla. Niitä ei värjätä eikä käsitellä muillakaan kemikaaleilla. Harmaa lanka on peräisin harmaasta alpakasta, ruskea ruskeasta ja valkoinen on valkoisen eläimen villaa. Kutakin lankaa on alpakan kokoinen erä. Seuraavana vuonna valmistuva lankaerä saattaa olla hivenen eri sävyistä, vaikka eläin onkin sama. Sini osaisi todennäköisesti sanoa, minkä nimisen alpakan villaa kukin vyyhti on. 

Leena ja Sini kokeilevat myös uusia yhdistelmiä. Kun alpakanvillaan yhdistetään värjättyä villisilkkiä, saadaan kehruukoneesta hennosti värillisiä, meleerattuja lankoja. Kehräämön uusin aluevaltaus on villisilkistä ja suomalaisen angorakanin villasta valmistettu, ihanan pehmeä lanka. Olisiko siinä myös vähän alpakkaa? En ole ihan varma.

Tykkäsin eniten beigemeleeratusta silkki-alpakkalangasta, jossa oli joukossa häivähdyksiä monesta väristä. Sitä oli kuitenkin jäljellä enää yksi vyyhti. Leena ehdotti, että tekisin neulepaitaan kaarrokkeen tästä langasta ja yhdistäisin siihen yksivärisen langan. Hän oli huomannut, että minua kiinnosti myyntipöydällä oleva kaunis lehtikaarrokeneule. Idea oli mielestäni hyvä, joten tein kaupat. Leena lähetti neuleohjeen minulle sähköpostitse.

Sormeni syyhyävät jo langan kimppuun! Ensin pitää kuitenkin kutoa nyt puikoilla oleva kesäinen puuvillaneule pois. Vertailun vuoksi: sen lanka  oli tarjouksessa Sastamalan Citymarketissa ja maksoi neljä euroa sadalta grammalta. Alpakkalangan hinta oli 25 euroa sadalta grammalta. En mielestäni silti tehnyt huonoja kauppoja.

Puodissa on myytävänä alpakanvillaisia neuleita sukista pitkiin neuletakkeihin. Hinnat hirvittävät, mutta laatuun nähden tuotteet ovat halpoja. Voin vain kuvitella, mitä nämä Italiassa maksaisivat. Alpakkahan on kuiduista arvostetuinta, harvinaisinta ja kalleinta, ellei vikunjan villaa lasketa.

Matildan alpakat tuottavat jalostustyön tuloksena suhteellisen runsaasti hienoimpia, ohuimpia kuituja, joista saadaan pehmein lanka. Alpakanvillan laatuluokat ovat Coarse Alpaca, Alpaca, Superfine, Baby Alpaca, Baby Royal ja Imperial. Leena kertoi, ettei laatuluokalla ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä ikäinen eläin on tai mistä alpakan osasta villa tulee. Kyse on pelkästään kuidun läpimitasta.

Mitä enemmän ohutta kuitua alpakka tuottaa, sitä arvokkaampi eläin on kasvattajalleen.  Harvinaisuuden lisäksi alpakanvillassa maksavat sen villaa paremmat ominaisuudet. Kuitu on onttoa, joten alpakasta valmistettu vaate eristää niin kylmältä kuin lämpimältäkin vielä paremmin kuin villa. Alpakanvilla ei myöskään kutita, ja lanoliinittomana se käy niillekin, joille villa ei sovi.

Pidin aikaisemmin alpakanvillaneuleita hieman kovina ja elottoman tuntuisina. Nyt tiedän, mistä käsitykseni johtui - kokeilemani alpakkaneule oli yksinkertaisesti karkeahkoa laatua. Useimmat Kehräämön Puodin langat ovat Baby Royalia. Imperial-laatuakin saadaan Matildan alpakoista, mutta vähemmän.

Raportoin alpakkaneuleen kutomisesta aikanaan. Ensi viikolla on luvassa Matilda-sarjan viimeinen kirjoitus, jossa poiketaan PetriS Chokolaten kahvilassa ja majatalossa.

--

Päivän kuva: Alpakkalanka on unelmalahja neulomisen (eli kotoisemmin kutomisen) harrastajalle.

 

 

Kommentit (1)

Jayson Alec
1/1 | 

Oletko liikemies tai nainen? Oletko taloudellisessa sekaannuksessa vai tarvitsetko varoja oman yrityksen perustamiseen? Pitäisikö maksaa lainansa velkaa tai maksaa laskut tai aloittaa hieno yritys? Onko sinulla alhainen luottotulos ja sinulla on vaikea saada pääomalainaa paikallisilta pankeilta / muilta rahoituslaitoksilta? Tarvitsetko yhden lainan tai rahoituksen mistä tahansa syystä, kuten:

a) henkilökohtainen laina, liiketoiminnan laajennus,
b) Yritystoiminta, Koulutus,
c) Velkojen konsolidointi
d) kovat rahalainat
e) ETC

Tarjoamme lainaa alhaisella 3%: n korolla ja ilman vakuuksia, tarjoamme henkilökohtaisia ​​lainoja, velan vakauttamislainoja, riskipääomaa, yrityslainaa, koulutuslainaa, asuntolainaa tai lainoja mistä tahansa syystä ". Menetelmämme tarjoaa kuitenkin mahdollisuus määrittää tarvittavan lainan määrä ja myös sen keston pituus, jolla sinulla on varaa lainata, antaa sinulle todellisen mahdollisuuden saada tarvitsemasi varat! Nämä henkilökohtaiset lainat voidaan hyväksyä luottoasi riippumatta, ja tämän varmuuskopiointiin on paljon tyytyväisiä asiakkaita Mutta et saa vain tarvitsemasi henkilökohtaista lainaa, saat halvimman. Tämä on lupauksemme: Takaamme alhaisimman koron kaikille lainoille, joilla on ilmaisia ​​vakuushyötyjä.

Pyrimme antamaan positiivisen kestävän vaikutelman ylittämällä asiakkaideni odotukset kaikessa mitä teen. Tavoitteenamme on kohdella sinua arvokkaasti ja kunnioittaen samalla korkealaatuista palvelua ajoissa. Sähköposti: jx.finance447@gmail.com

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016