Reilun viikon reissun 13 kenkäparia
Ja vielä yhdet tarttui matkalta mukaan

Reilun viikon reissulle pääsi 13 kenkäparia: 

"Ajosandaalit": Mukavat eccon asialliset sandaalit, jalassa joka päivä.

Varvastossut: Ilman muuta tarpeelliset auton hiekkaisella lattialla kun varpaiden pesumahdollisuus oli mitä oli.

Kahdet paremmat matalat avokkaat: Molemmat käytössä.

Vaaleanpuna-mustat ruusukuvioiset ballerinat: Iänikuisten, mustien asujen kanssa jalassa monta kertaa, molemmat kokoa 41, mutta toinen on väljä ja tahtoo jäädä vauhdissa matkalle. 

Mustat, mukavat venykelenkkarit: Ehdottomat epävarmoissa olosuhteissa. 

Valkoiset tennarit: No pakkohan ne oli olla valkoisen tai puna-valkoisen asun kanssa. 

Kahdet kevyet sandaalit: No joo, kävihän molemmat jalassa, mutta ainakin vain toisilla olisi pärjännyt. 

Paremmat, kulta-mustat menoläpsyt: Eivät toimineet nurmikoilla ja hiekkakentillä, kaappiin jäivät. 

Uudet, kivat kengät, joissa on 5-6 cm korko: Eivät päässeet Olavinlinnaan, eivätkä Seinäjoki-Areenallekaan, joissa molemmissa olin ajatellut esiintyä pitkässä puvussa. Olavinlinnan kiville en arvannut mataliin kenkiin tottuneena korkkareilla ja Seinäjoen helteessä käytti mieluummin niin vähän ja kevyitä vaattteita kuin vain mahdollista. 

Kahdet tanssikengät: Kuvittelin tanssivani pääni pyörryksiin ja varpaani niin väsyksiin, että joudun vaihtamaan haljaspohjakenkiä kesken illan, mutta kumpiakaan en päässyt käyttämään. Piiiiiitkä miinus. 

Vaaleanpunaiset tossut: Kuka nainen ei viikon reissulta osta yhtäkään paria kenkiä?!

Kotiinkin jäi vielä muutama, kaappiin käytöstä unohtunut pari. Ainakin vanhat, huono lenkkarit olisivat olleet tarpeen Imatranajojen sateesta paikoin mutaisilla poluilla. 

 Matkailuautoon oli helppo ottaa kasa kenkiä mukaan. Matkalaukkuun niitä olisi mahtunut monta paria vähemmän. 3-4 parilla olisin varmasti pärjännyt, jos olisin tehnyt oikeita valintoja. 

Mutta monetko kengät nainen tarvitsee? Kenkiä ei oikein voi selittää sijoitukseksikaan. Työkengät ovat asia erikseen ja esim seisomatyössä on hyvä vaihtaa kenkiä kesken päivän. Mutta muuten. Oikeesti?

Hamstraamisen ja tavaran keräämisen voi aina selittää. Äitini jäämistöä jo vuosia sitten läpi käydessäni löysin toistakymmentä puseroa, joissa oli vielä hintalaput kiinni. Äiti vietti lapsuutensa pienissä oloissa, osti sitten aikuisena kun se oli mahdollista. Ja kun elämä ei aina ollut niin helppoa, ostaminen tuotti mielihyvää. 

Jokunen uusi, käyttämätön vaateparsi löytyy minunkin kaapistani. Tuskinpa kaikki kengätkään ovat ihan välttämättömiä. Merkkilaukkuja en ainakaan tarvitse.

Mistä ostovimmassa oikein on kysymys?

Luulemme ostavamme tarpeeseen?

Rahaa jää liikaa kulutukseen?

Pitää näyttää kavereille/työkavereille/kaikille?

Ostaminen tuo hyvänolon tunteen?

Murheet tai sairaus on helpompi hetkeksi unohtaa?

Annamme peilin hämätä ja peittää sisäisen kauneuden ulkoisen koreuden alle?

 

Miksi sinä ostat? Tai et osta?

 

 

 

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/2 | 

Esität erinomaisia kysymyksiä, Ms. Stylea. Taidan vastata blogini puolella, ja tosi mielelläni kuulisin myös omat vastauksesi. Motiivejahan voi usein kuoria kuin sipulia: on helppoja selityksiä,  joiden alta paljastuu syvällisempiä motiiveja, joiden ydin menee lopulta niin syvälle, ettei sitä mielellään kerro kenellekään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Stylea on kymmenen vuotta sitten perustamani firman nimi. Yritys lojuu vieläkin pöytälaatikossa. Mutta ehkä nimi kuvaa myös aiheita, joista haluan kirjoittaa: Elämää tyylillä ja välillä vähän tyylistä horjuen. Elämänmakuisesti kuitenkin. Asioita ja aiheita, jotka liikuttavat minua ja joiden toivon koskettavan jollakin tavalla myös lukijoita. 

Hae blogista