Kirjoitukset avainsanalla saunan lauteet

Lummenneen kivinen ranta ja kesävarpaat.
Uuden kiukaan ensimmäinen lämmitys.

Ehdin mökille juhannusaattona vasta illansuussa.

Pitkäksi venyneen ja välejä veljeni kanssa hiertäneen remontin jälkeen sauna oli vihdoinkin lämmityskunnossa. Yritin tehdä saunasta savusaunan jo viime kesänä kun joku oli erehtynyt pistämään pellin kiinni. - Ainahan se on auki. Siksi saunan seinät käsiteltiin mustalla saunasuojalla. Pihkaiset, yli 50 vuotta saunaa kannatelleet hirret ottivat yllättävän hyvin väriä pintaansa. 

Aloitin pesemällä kiuaskivet ja latomalla ne sitten väljästi paikoilleen. Tavasin kiukaan mukana tullutta ohjetta ja tarkistin, että savunohjauspelti on oikeassa asennossa. Hain tuohta ja pieniä puita ja olin valmis raapaisemaan tulitikun.

Jos vain olisin sellaisen jostakin löytänyt. Melko pienikin remonttimme myllersi koko mökin ylösalaisin. Yhtäkään tikkua ei ollut missään. Mietin jo, lähdenkö etsimään onko joku naapureista mökillään. Kunnes keksin grillikatoksesta lyhdyn, jossa oli kynttilä sisällä. Napsuttelin kaasugrillin päälle ja ongin kuivalla tikulla tulen kynttilääni, jonka sitten tuulia uhmaten, lyhdyn sisällä lepattaen, kannoin saunalle.

Hormi oli talven jäljiltä kostea. Uusi kiuas rämisi ja paukkui. Savua tunki sisään. Seinät taisivat mustua entisestään. 

Mutta sitten, vähitellen, saunaan kerääntyi lempeä lämpö. 

Huokaisten hiljaa, puoli yhdentoista aikaan, oikaisin itseni ylälauteelle. Siru valloitti alimmaisen. Makasimme ihan hiljaa. Tuuli ulvoi ikkunan takana. Vaahtopäät velloivat vedessä. 

Hiljalleen, käsillä hapuillen, kahlasin uimaan. Tasapaino tuulessa huojuen. 

Mikä taivaallinen yhdistelmä, puusaunan lämpö ja virkistävä vesi!

Tähän asti olen ollut yksin, mutten yksinäinen. Ei, anteeksi, rakas pieni karvainen kaverini, en ole koskaan yksin. Meitä on me kaksi. Mutta ehkä ensi suvena meitä on lauteilla kolme?! Kuka tietää. Olen elämälle avoin. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Stylea on kymmenen vuotta sitten perustamani firman nimi. Yritys lojuu vieläkin pöytälaatikossa. Mutta ehkä nimi kuvaa myös aiheita, joista haluan kirjoittaa: Elämää tyylillä ja välillä vähän tyylistä horjuen. Elämänmakuisesti kuitenkin. Asioita ja aiheita, jotka liikuttavat minua ja joiden toivon koskettavan jollakin tavalla myös lukijoita.