Kirjoitukset avainsanalla pelimannit

Soittaa voi missä vain, metsässä tai kadulla
Matonkuteista solmittava vieraskirja kiehtoo kaikenikäisiä kävijöitä
Reissuruoka on vähän mitä sattuu
Enhän minä itselleni mutta Sirulle
Tuija, Aino-Leena ja keski-pohjalaista asennetta
22 astetta iltayhdeksältä
Ja taas väärään aikaan liikkeellä, viikonloppuna ne juhlat vasta onkin!

Silpaisimme reilun siivun poikki Suomen Savonlinnasta Kaustisille. Matka olisi taittunut kuudessa ja puolessa tunnissa, mutta tuntui, että auto kampesi ihan väkisin Pandan tehtaanmyymälän pihaan Vaajakoskella. Ostin kolme kiloa suklaata ja tasapainon vuoksi litran kirsikoita pihamyynnistä. Reissussa pitää huolehtia linjoistaan.

Ehdimme Kaustisille kuudeksi. Siru oli tyytyväinen kun sai kulkea illan mukana kuuntelemassa kansanmusiikkiesityksiä kammansoitosta haitariin saakka.

Pienen kylän suuri juhla toteutetaan pääosin talkootyönä. Selässä lukee suurin kirjaimin TÖISÄ. Tuija ja Aino-Leena selittivät, että jos selässä lukee töisä, se tarkoittaa, ettei saa palkkaa, palkkalaisille riittää ässiäkin kaksi. Mutta luulen kuitenkin, että kyse on Keski-Pohjanmaan murteesta. 

Suihkuttelin iltasuihkut Urheilutalon kellarissa kymmenen pelimannitytön kanssa. Iso liikuntasali on jaettu kolmeen osaan. Patjoilla nukkuu arviolta kahdeksan tyttöä kuudessa rivissä. Tämän kun kertoo kolmella, niin nukkujia on puolentoistasataa. Monet varustautuvat korvatulpilla ja maskilla. Mitä ihmettä olen oikein valitellut huonoja nukkumisia. Meillähän on Sirun kanssa luksusta kun kiipeämme kaksin auton pankolle. Mitä se nyt muka haittaa, että auto on roimasti kallellaan! Tuskin sentään tämä harva tukkakaan lähtee, vaikka valunkin yön mittaan päälaki seinään kiinni. Ja eikös se ole terveellistä nukkua jalat kohollaan?

Tietä päin mäntyä neuvoneita järjestysmiehiä: Monta.

Mielenkiintoisia pelimanneja tai mitä vaan pelimiehiä: 0.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Stylea on kymmenen vuotta sitten perustamani firman nimi. Yritys lojuu vieläkin pöytälaatikossa. Mutta ehkä nimi kuvaa myös aiheita, joista haluan kirjoittaa: Elämää tyylillä ja välillä vähän tyylistä horjuen. Elämänmakuisesti kuitenkin. Asioita ja aiheita, jotka liikuttavat minua ja joiden toivon koskettavan jollakin tavalla myös lukijoita.