Kirjoitukset avainsanalla naurettava

Disneyworldissä Hessu Hopoa halaamassa noin vuonna 1985
Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kesällä 2018 Helsingin Hakaniemessä
Toukokuussa risteilemässä tyttäreni Sannin kanssa
Serkukset juhlavasti liikkeellä

Satu-serkkuni on aina rakastanut vaatteita ja pukeutumista. Satu oli 6-vuotias kun hänen ainoa joululahjatoiveensa oli saada neulelankoja. 

Sadun lempivärejä ovat vaaleanpunaiset ja fuksia. Muutaman vuoden hän yritti päästä lempiväreistään eroon ja taipui, osin puolisonkin mielipidettä kuunnellakseen, pukeutumaan hillitymmin. Valkoiseen, farkunsiniseen, pehmeään hopeanharmaaseen. Mutta pieni ripaus vaaleanpunaista oli aina mukana. Ja tietysti huolellisesti punatut ja rajatut huulet! Itse olen jo pitkään ollut mustiinpukeutuja. Nyt värit alkavat puskea läpi minullakin, mutta siitä myöhemmin. 

Olemme Sadun kanssa jo vuosia sitten ensimmäisen kerran keskustelleet siitä, missä kulkee tyylikkään nuorekkuuden ja epätoivoisen nuoruuden tavoittelun raja? Milloin hameenhelma on liian lyhyt? Tai housut liian tiukat? Tai asu ikäiselle sopimaton? Tai muuten vaan koko yritys epätoivoinen?

Viime viikonloppuna pukeuduin hurmaavankamaliin, pliseerattuihin kukkahousuihin ja samankuosiseen paitaan. Päälle vetäisin mustan nahkatakin. Olin koko metallifestivaalin ehdoton väripilkku. Mutta kun näin itseni kuvassa, muistin, miten jo melkein 35 vuotta sitten pukeuduin kukkapöksyihin ja riensin halaamaan Hessu Hopoa Amerikan-matkalla. Housut olivat silloin tiukemmat, mutta niin oli pyllykin. 

Enkö pääse elämässä eteen päin? Haluaanko roikkua nuoruudessa? Tavoitella erilaisuutta? Herättää huomiota? 

Vai viihdynkö yksinkertaisesti omana, joskus vähän kummallisena ja hyvän maun rajoilla horjuvana itsenäni?

Sain tyttäreltäni merkkipäivälahjaksi ihanan, vaaleanpunaisen bikerjakun. Vedin sen ilomielin mustan tyllihelmaisen mekon päälle. Yhteiskuvaan pukeuduimme Sadun kanssa kumpikin lempiväreihimme. Tyylikästä, vai nuorekasta, ei kumpaakaan, vai molempia?

Miten kuuluu pukeutua? Kuka tyylin määrittelee? Odotan kovasti kommentteja. 

 

 

 

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Aikoja sitten luin naisten lehdestä että kun täyttää 50 ei voi enää: käyttää minihameita, lyhythihaisia puseroita eikä pastellivärejä.
Mielestäni asia ei ole iästä kiinni vaan mikä sopii kullekin. Haluan käyttää vaatteita joissa viihdyn mutten kuitenkaan halua herättää kiusallista huomiota. Vaateostoksilla en mieti sopiiko tämä minun ikäiselleni jos kerran gykkään siitä.

Stylea
Liittynyt13.1.2017
2/6 | 

Ja kaikissa meissä ikä näkyy. Allit roikkuvat ja polviin ilmestyy pahkuroita. Saahan ne näyttää, jos haluaa.

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/6 | 

Eiköhän ehdottomien sääntöjen aika on ohi. Ja jos joku erehtyy julkisesti arvioimaan toisen ihmisen olemusta tai pukeutumista - ja etenkin kielteiseen sävyyn - saa hän nopeasti kuriinpalautuksen eli kuraa niskaan somessa. Näinhän kävi esimerkiksi Pirkko Arstilalle viime marraskuussa. 

Senkään takia pukeutumisestasi ei voine olla kuin yhtä mieltä - että se on sekä tyylikästä että ikään sopivaa. 

Nykyisin kai useimmat säilyttävät vakiintuneen pukeutumistyylinsä iän karttuessa, ihan kuin sinä ja serkkusi. Ja jonkin verran pukeutuminen riippuu siitäkin, millaisia vaatteita on helposti kenenkin saatavilla. Jos H&M olisi maan ainoa vaatekauppa, kaikki kai pukeutuisivat  samoin.

Vaihtoehtoja on kuitenkin paljon, kuten tyylejäkin. Kaikki kukat kukkikoot, housuissa tai muualla. Itse en pukeutunut kukkahousuhin nuorena enkä vedä niitä jalkaani nytkään, mutta en ole huomannut sen juuri menoa haittaavan.

Stylea
Liittynyt13.1.2017
6/6 | 

Tärkeintä onkin ehkä kunnioittaa kanssaihmisiään ja ympäristöään. Pyrkiä pukeutumaan niin ettei loukkaa ketään, mutta että kuitenkin itsellä on hauskaa ja mukavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Stylea on kymmenen vuotta sitten perustamani firman nimi. Yritys lojuu vieläkin pöytälaatikossa. Mutta ehkä nimi kuvaa myös aiheita, joista haluan kirjoittaa: Elämää tyylillä ja välillä vähän tyylistä horjuen. Elämänmakuisesti kuitenkin. Asioita ja aiheita, jotka liikuttavat minua ja joiden toivon koskettavan jollakin tavalla myös lukijoita.