Mummot äänessä. Kuva Inge Löökin postikortista.

Taidan sohaista muurahaispesää. Ihan kunnolla. Ja aivan tahallani. 

Kiersin vajaan kuukauden aikana kahdeksan kesätapahtumaa. Aloitin Tuska metallifestivaaleilta Helsingin Suvilahdesta kesäkuun viimeisenä lauantaina ja päätin kierroksen kolme viikkoa myöhemmin Sastamalan wanhan musiikin päiville viime viikonloppuna.

Tuskassa kohtasin kymmeniä toinen toistaan hurjemman näköisiä metallimusiikin ystäviä. Tatuoituja, mustiin pukeutuneita, jotkut jopa pelottavan näköisiä hemmoja. Jotka olivat äärimmäisen ystävällisiä. Vessajonossa sanailtiin tyyliin:

- Ei, mene vain sinä ensin, minulla ei ole mihinkään kiire. Jonot etenivät sopuisasti. Ihmiset olivat rauhallisia ja leppoisia. 

Pete pujotti neilikat partaansa hevijuhlan kunniaksi. 

Tuskassa ihmiset viettivät monta päivää yhdessä, kuuntelivat mielimusiikkiaan ja viihtyivät. Tunnelma oli leppoisa ja mukava. 

Anni ja Totti vakuuttivat, että missään ei ole niin hyvin käyttäytyviä ihmisiä kuin Tuskassa. 

Leijailin Tuskan mukavissa tunnelmissa koko pitkän matkan

Savonlinnassa oli liiankin hiljaista. Oopperaan jonotettiin rauhallisesti. Vain valtakunnan kerma tuuppi oikealta ohi omille kutsuvieraspaikoilleen.  Kadut autioituivat hetkessä oopperanäytösten jälkeen. Väki nousi tilausbusseihin ja karautti matkoihinsa. Seinäjoella kuuma tango nosti tunteita pintaan. Etelä-Pohjalainen ylpeys kiehahti ja mustasukkaisuuskin saattoi nostaa päätään. Mutta 40-50 vuotias karavaanarikansa juhli maltillisesti. 

Kierroksen viimeisenä iltana mummomafia iski!

Sastamala Gregorianan wanhan musiikin konserttia odotellessa Wanhassa Pappilassa tarjottiin päivällinen. Jokainen paikka oli myyty. Osa ilmeisesti kahteenkin kertaan. Väki oli iäkkäämpää kuin muissa reissun karkeloissa. 

-Eihän tässä voi istua, missä meidän paikat on! Eihän ulkona terassilla voi syödä, tällainen pöytäkin vielä, kolme 50 maagisen rajapyykin ohittanutta naisihmistä kailotti suureen ääneen.

Yritin sanoa, että teillähän on parhaat paikat! Sisällä on kuumaa ja tukalaa, täällä terassilla on mukavan vilpoista. Sama meno jatkui ruokajonossa:

- Eihän täällä ole mitään. Loppuukin kaikki. Onko tässä mitään gluteenitontakaan!

Eija ja Juhani Ijäs avasivat Sastamalan Wanhan Pappilan ovet päivällisvieraiden tulla - ja saivat nolon ryöpyn niskaansa. 

Päivällisen jälkeen odotimme  Sastamalan Pyhän Marian kirkon edessä konserttipaikan ovien avaamista. Ilma oli kuuma ja kostea ja esiintyjät joutuivat virittämään soittimiaan viime hetkeen saakka, eivätkä halunneet meitä sitä häiritsemään. Tunnelma tiivistyi. Takanatulijat työntyivät ahtaasti päin. Paitsi ne, jotka iloisesti harppoivat hautojen yli ja kiilasivat jonottajien ohi. Täysin häikäilemättä. Sivuilleen vilkuilematta.

Muutaman pyörätuolia työntäneen pyynnön päästä etenemään ymmärsin. Mutta en niitä, lähes poikkeuksetta iäkkäämpiä naisihmisiä, jotka ilmiselvästi pitivät itseään meitä kaikkia muita jotenkin parempina. Jonotus huipentui muutamaan, lämpimään sadepisaraan. Tunnelma tiivistyi sateenvarjoilla sohimiseksi ja tuuppimiseksi!

Sateenvarjot ja kyynärpäät ehtivät heilua ennen kuin pääsimme Pyhän Marian kirkon penkkiin asti. Mummomafian jäseniä, joista kerro, ei erota tästä kuvasta. 

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta

Eikä varmasti viimeinenkään. Huonoa käytöstä näkee kadulla ja kauppajonossa. Meidän keski-iässä tai sen paremmalla puolella kolkuttelevien joukossa tönii, tuuppii, komentaa ja etuilee iso joukko itsensä toisten yläpuolelle nostavia, jotenkin muita parempia, huonosti käyttäytyviä rouvasihmisiä. Joita herrat monta kertaa yrittävät hameen- tai huivinliepeestä hillitä.  

Mikä saa ihmisen ja varsinkin vanhemman, käyttäytymään huonosti?

Korostuvatko negatiiviset luonteenpiirteet iän karttuessa?

Vaivaavatko nivel- ja muut kivut niin ettei tuskilta saa oltua ihmisiksi?

Antaako ikä tosiaankin aseman muiden ihmisten yläpuolella?

Erottuvatko itsekeskeiset, ilkeät ihmiset vain helpommin joukosta? Kun muilla ikä tuo tyyliin leppoisuutta, kiireettömyyttä ja suvaitsevaisuutta?

Ihminen, joka pitää itseään parempana kuin muut ja käyttäytyy sen varjolla huonosti, rikkoo yleisiä käyttäytymissääntöjä ja pahoittaa toisen mielen. Ei välitä muista. Eikä ole kunniaksi meidä ikäpolvellemme. Meidänhän pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä nuoremmillemme.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Stylea on kymmenen vuotta sitten perustamani firman nimi. Yritys lojuu vieläkin pöytälaatikossa. Mutta ehkä nimi kuvaa myös aiheita, joista haluan kirjoittaa: Elämää tyylillä ja välillä vähän tyylistä horjuen. Elämänmakuisesti kuitenkin. Asioita ja aiheita, jotka liikuttavat minua ja joiden toivon koskettavan jollakin tavalla myös lukijoita.