Viimeisenä iltana aukesi koko viikon mukana kulkenut kuoharipullo
Luvia Laitakarin ihanat maisemat
Viimeisen reissuaamun aamiainen venevajan rappusilla
Siru matkusti märän, kylmän pyyhkeen alla
Siru ja tavaravuori kotiovella
Suolaa, suolaa!

Lähdimme Seinäjoelta sunnuntaiaamuna. Lämpötila nousi nopeasti lähemmäs kolmeakymmentä. Autossa ei ole ilmastointia. Minä ymmärsin kuumuuden, mutta Siru pyöri levottomana viereisellä istuimella ja yritti painautua apukuskin penkin selkänojaa vasten päästäkseen suojaan auringolta. En uskaltanut laskea kaveria omalle petille lattialle, koska kovemmassa jarrutuksessa Siru olisi lentänyt päin peräseinää.

Ajoimme Poriin. Harkitsin enemmänkin kuin yhden hetken poikkeamista Asuntomessuilla, mutta ajatukseksi jäi, koska olin jo ehtinyt kuulla, että lämpötila esillä olevissa taloissa oli kivunnut sietämättömiin lukemiin.

Kävimme kuitenkin tutustumassa Kirjurinluodon uuteen Jazz-puistoon, joka on pystytetty edellisten vuosin Jazz-kadun tilalle. Sivulavoilla jo viriteltiin konsertteja, mutta Päälava herää henkiin vasta tulevana viikonloppuna. 

Kysyimme matkailutoimistosta vinkin viimeisen illan yöpymispaikkaa varten. Meidät neuvottiin loistopaikalle Luvian Laitakariin. Pääsimme uimarannalle ja pienvenesatamaan, jossa oli myös Laitakarin Messi ravintola, Paatti-pubi, Ihana-kaljaasin kyljessä toimiva kahvila ja jäätelökioski. Laitakarin lavalla olisi tanssit seuraavana lauantaina, mutta niitä emme jääneet odottamaan.

Pääsimme molemmat uimaan veneiden vesillelaskupaikalta. Uimarannalle ei koirakaverin kanssa ole asiaa. Virkistäytymisen jälkeen avasin koko viikon mukana kulkenee kuohuviinipullon ja kertasin mielessäni viikon tapahtumia.

Vilkas ranta hiljeni yöksi. Autoja ja ankkurissa seisovia veneitä meillä oli kaverina, mutta muuten olimme rannalla kaksin. 

Venevajan portailla nautittujen aamukahvien jälkeen lähdimme valumaan vielä pätkän alaspäin kohti Nauvoa. Päätin uittaa Sirun ensimmäisellä levähdyspaikalla, jossa olisi vettä vieressä. Sellaista ei tullut vastaan. Siru pääsi Raision Nesteen käsienpesualtaaseen hanan alle ja  vielä kylmään veteen kastellun pyyhkeen väliin kun jatkoimme matkaa. 

Nauvossa siivosimme jotenkuten jälkemme, jätimme ison auton, kiitimme lainasta ja luottamuksesta ja ajoimme kotiin Helsinkiin. Luulin, että joku oli laskenut pikkukärryni penkin alas kun tuntui, että en näe ratin takaa ulos. Minä, joka sentään olen pitkä. Napsin matkalla salaattijuustokuutioita suoraan suolavedestä suuhuni kun tuntui, että pelkkä vissyn juominen ei riitä. 30 asteen helle ratissa on kuin ajelisi autolla pienessä huppelissa. Kotikulmilla seisoimme reilut puoli tuntia odottamassa, että Trumputin ymmärtäisi ajaa ohi, jotta pääsisimme Tuusulantielle. Kotona olikin sitten sisällä samat 30 asteen hellelukemat. Siru ei paljoa kylkiasennosta liikkunut pariin päivään, niin koville reissu otti. 

Saldo

Reissussa nukutut yöt: 10

Reissussa kaksin Sirun kanssa nukutut yöt: 10

Ajetut kilometrit: 1550

Diesellitrat: 155

Tuttavuudet: Lukuisia niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin mukavia juttukumppaneita.

Positiivista: Olipahan reissu. Ja hieno kokemus. Uskalsinpa! 

Mietityttää: En ollut mahtua matkailuautoon kaksin Sirun kanssa. Olin koko ajan itseni tiellä. Miten ihmeessä pariskunnat reissaavat? Vai onko se niin, että väistelytaidot ja puhumattomuus otetaan matkaan mukaan jo kotoa?

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Stylea on kymmenen vuotta sitten perustamani firman nimi. Yritys lojuu vieläkin pöytälaatikossa. Mutta ehkä nimi kuvaa myös aiheita, joista haluan kirjoittaa: Elämää tyylillä ja välillä vähän tyylistä horjuen. Elämänmakuisesti kuitenkin. Asioita ja aiheita, jotka liikuttavat minua ja joiden toivon koskettavan jollakin tavalla myös lukijoita.