Sunnuntaina fiilisteltiin Imatranajoissa. IRRC International Road Racing Competition, eli kansainväliset katumoottoripyöräajot järjestettiin Imatralla 54. kerran. Ensimmäiset kisat ajettiin 1953 TT-luokan, eli Tourist Trophy -kisoina. 

Ajoin viime syksynä muutaman oppitunnit pyörälllä ja jos se olisi ollut mahdollista, olisin varmasti ostanut pyörän, niin kovassa nuoruuden haave istuu. Nyt on järki enemmän päässä, tai vauhti ja haaveet hiljentyneet ja haaveet omasta pyörästä haihtuneet.

Kiva oli taas kuunnella moottorien ulvontaa Imatralla! Teini-iässä suuri idolini oli Jarno Saarinen. Muistan kuinka 15-vuotiaana itkin kun hän kuoli Monzan GP-kisassa vuonna 1973 voitettuaan maailmanmestaruuden vain vuotta aikaisemmin. 

Saarisen kanssa samaan aikaan kilpaili italialainen legenda Giacomo Agostini. Hän voitti urallaan 122 GP kisaa, joista 16 Imatralla. Taisi Ago voittaa muutaman sydämenkin, pikku-Agojakin kuulema löytyy. Ago oli viime kesänä Imatralla. Jos olisin silloin aikoinaan päässyt yhtä lähelle häntä kuin nyt, olisin pissannut housuuni. Nyt vain pikkuisen lirahti. 

Englantilainen Danny Webb voitti tänä vuonna superbike-luokan ja teki uuden rataennätyksen 1.50,61. Kesti kauan ennen kuin sain laskettua keskinopeuden, niin älytön luku siitä tuli, etten tahtonut uskoa silmiäni: 197 km tunnissa! Rata on 4,95 kilometrin katurata ja siellä on sentään tavalliset mutkat ja shikaanit, eli kunnon kiemurat ja kaikki. Suomalainen Erno Kostamo oli toinen. Pieniltä, hentoisilta pojilta he näyttivät minun silmissäni. 

Saalis: Hienoja, isoja pyöriä kymmeniä.

Mielenkiintoisia motoristeja: 0.