Briitta Koskilehto kehuu Maria Blomqvistia, jonka ajatuksesta alkoi kutominen hyväntekeväisyyteen.
Briitta Koskilehto kehuu Maria Blomqvistia, jonka ajatuksesta alkoi kutominen hyväntekeväisyyteen.

Helsingin Kannelmäen vanhassa ostoskeskuksessa yhteisöllisyyden unelmasta tuli totta vapaaehtoisten sisulla ja ahkeruudella. 

Kannelmäen vanha ostoskeskus Länsi-Helsingissä eli Kantsun ostari on terminaalivaiheessa. Arkkitehti Erkki Karvisen vuonna 1959 valmistuneella ostarilla on enää pari vuotta aikaa. Tilalle tulee koteja. Lähenevästä lopusta huolimatta ostarilla tapahtuu: Kantsun Olkkarissa, korttelin yhteisessä olohuoneessa, pyörii innokasta naapurustoa. Vapaaehtoisia, valmiina auttamaan toinen toisiaan.

Näky ei ole Nyky-Suomessa harvinainen.

– Laita vaan villasukat jalkaan, sanoo Sirpa Hanski. Eteisessä on nippu vastaneulottuja villasukkia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tunnelma keskellä karua ja rosoista lähiötä on maaseutumaisen kotoisa. Sirpa Hanski on luvannut opettaa villasukan kantapää teon kädestä pitäen. Moni poikkeaa sisään, kun näkee että väkeä on paikalla. Se on hengen mukaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heti kahdeltatoista saapuu Timo, vanha Brunssan eli Kaivopuiston kundi, joka tosin on asunut Kantsussa Helsingin olympialaisista asti. Hän ei kudo, mutta seura kelpaa ja paikallishistorian näkemys tulee kaupan päälle.

Varttia yli kaksitoista paikalle pyyhältävät myös Helena ja Valto, Niko, Heidi, Maria, Kaisa, Hanna ja moni muu. Kaikille löytyy paikka sohvalta. Sekin on Kantsun olohuoneessa tärkeää: että jokaisella on mukava olla.

Kantsun Olkkari on mainio esimerkkii siitä, kuinka jokainen voi saada hyvää aikaan, kun itse tarttuu asioihin ja ongelmiin. Kuin huomaamatta syntyy yhteisö, joka saa lumipallon lailla avun liikkeelle – ilman rahaa, järjestökoneistoa tai aloitteita ja vetoomuksia. Tarvitaan vain kirkas ajatus, tahtoa, samanmielisiä ihmisiä ja uskallusta toimia.

Kahvilan vuokra 11 euroa

Briitta Koskilehto oli hellinyt ajatusta asukkaiden omasta tilasta jo kuutisen vuotta ennen kuin haaveista tuli totta.

Kun koossa oli oikea yhdistelmä väkeä, alkoi tapahtua: Sirpa Hanski piti Kantsun Neulootikkojen tapaamisia Heidi Nyrhisen Herkku-kahvilassa ostarilla. Sitä ennen hän oli jo tutustunut Kirsi Asposaloon ja Briitta Koskilehtoon, jotka molemmat ovat Kannelmäki-liikkeen aktiiveja. Yhdessä naiset ajattelivat, että nyt olisi aika.

Ja kas, kevään korvalla ostarin tyhjän parturikampaamon ikkunaan ilmestyi lappu, jossa rakennusyhtiö Pohjola Rakennus Oy tarjosi tilaa pop up –kahvilalle.

– Juuri sopiva tila meille. Keväällä puhuimme asiasta ja elokuussa allekirjoitin vuokrasopimuksen. Vuokraksi sovittiin, että me hoidamme sähkölaskun, Kirsi Asposalo kertoo.

Noin 30 neliön tila oli hirveän likainen ja tunkkainen -  siis erinomainen!

Rakennusyhtiö perussiivosi huoneiston ja maalasi tilan valkoiseksi. Markku Kelloniemi ja Ulpu Korpi tekivät ison seinämaalauksen takaseinälle.

Kun rahaa ei ollut senttiäkään, on pakko olla kekseliäs. Yhdessä maalattiin toistakymmentä eurolavaa valkoisiksi. Niistä tuli iso kulmasohva ja baaritiski keittiöön. Muut huonekalut ja valaisimet löytyivät Haagan ja Kannelmäen kierrätysryhmistä ja roskalavoilta. Vanha muovimatto ei näy, kun lattialla on kerros räsymattoja.

– Ensimmäinen sähkölasku oli 11 euroa, joten eiköhän me selvitä nämä kaksi vuotta, Kirsti Asposalo nauraa.

Tarpeet ovat usein pieniä

Vanhan kampaamon ovipumppu huokaa tiuhaan. Hei-hei-hei, ja taas halataan! Kiva nähdä! Sinäkin pääsit! Onko jo kahvia? Kahvikassa kilahtelee tasaisesti, se on hyvä sillä säännöllistä rahaa Olkkari ei saa mistään. Asiat ja tekijät yhdessä ilman suurempaa byrokratiaa.

Ihmisten tarpeet ovat usein pieniä, mutta heille tärkeitä. Naapuri tai tuttu voisi auttaa, jos sellaisen vain löytäisi. Ei ihme, että Kantsu-Helpistä eli naapuriavusta on tullut tärkeä osa Olkkarin ohjelmaa.

Viinikaisen Valto on käynyt auttamassa useammassakin taloudessa poran kanssa. Kohta tarvitaan miehistä voimaa jääkaapin siirtämiseen, Asposalon Niko on korjannut fillareita ja vaihtanut renkaita, Briitta Koskilehti sanoo

Olkkarin helppi toimii myös Facebookissa, mutta keskiviikkoisin pääsee kysymään apua ihan kasvotustenkin. Paikalla on melkein aina Briitta Koskilehto ja Ville Juvonen. Illassa käy yleensä 4-6 ihmistä kysymässä apua.

– Olin avajaispäivänä täällä kahvilla ja funtsin, että voisin käydä jeesaamassa Helpissä tietokoneiden kanssa .Sille on ollut tarvetta. Eniten opetan miehiä siivoamaan – tietokoneen, Ville Juvonen nauraa. 

Pakkoneuloosin oireita

– Päivää, onko tämä se Kantsun Olkkari, rouva huikkaa ovelta. Hänellä on kädessään kaksi pulleaa muovikassia. Lankoja, jos joku käsityötaitoinen tarvitsisi.

Kantsu on kuin pikkukylä. Sana kiirii, jos jotakin uutta tapahtuu. Rouva oli lukenut paikallislehdestä, että Olkkariin voisi tuoda ylimääräiset langat kotoa.

– Ihanaa! Hei, hyvät värit.

Rouvat ja neidit lajittelevat langat ja laittavat ne lankakoreihin, joita onkin jo muutama kulmasohvan alla.

Näyteikkunassa on useampi kymmenen paria sukkia ja hypistelymuhveja. Ne on neulottu lahjoituslangoista. Sukat ja muhvit jaetaan Kannelkotiin, Kannelmäen palvelutaloon Urkupillintielle sekä muille tarvitseville Kannelmäen kotihoidon kautta. Hypistelymuhvit ovat tämän kauden neulontahitti.

Maria Blomqvist luo sukkelasti silmukoita sukkiin punaisella langalla. Häneltä on lähtöisin ajatus kutomisesta hyväntekeväisyyteen.

– Olen aina kutonut liikaa. Kysyin, mihin voisin viedä sukkia ja lapasia, joita teen, ja päädyin tänne.

Kantsun kantaväki tietää, ettei auttaminen vaadi mahdottomia: tilan, yhteisen innon ja kekseliäisyyttä.

Riutuneet naiset, tänne!

Riutuneiden naisten virkistyskerho. Niin lukee keittiön puolella, suuressa liitutaulussa. Taululla puddataan Olkkarin tapahtumia tai kohtaamisia: tarjolla on puuhailua käsillä, kynttiläpajaa, lapsiparkki ja senioriparkki. Pienoismallejakin tehdään. 

Sirjan vietnamilainen Linh-ystävä haluaa oppia tekemään lapaset. Sirja näyttää, miten tehdään paikka peukalolle. Marian punakeltaraidallinen sukanvarsi on jo vaaksan mittainen. Kantapään tekoon hän ei tarvitse opastusta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Marian sukat ovat ikkunassa jo tiistaina.

Vähitellen väki vähenee Olkkarista, pitää ehtiä kauppaan, kummitytön synttäreille tai lähteä laittamaan ruokaa kotiin.

– Heippa ja kiitos. Keskiviikkona sitten taas, Briitta Koskilehto huikkaa.

Tulisivat ne muistuttamattakin, sen verran tärkeä paikka Olkkari jo on.

Ketä pitäisi auttaa ja miksi? Osallistu keskusteluun.

 

Suomi auttaa

Kantsulainen

Kannelmäki eli Kantsu on todella huippupaikka asua, elää, harrastaa ja esim. Kannelmäki-liike ja Kannelmäki auttaa eli Kantsu-Helppi toimivat kivasti alueen hyväksi. Kiitos siitä !

Anita

Aivan ihana juttu ja saa hyvälle tuulelle ;)  Tästä kannattaa ottaa opiksi ja monistaa toimintaa useammalle alueelle - suosittelen <3! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla