Olit pitkätukkainen, hienostunut,
jota elämäni ajan olin odottanut,
olit läheisyys, hetki hurmioitunut,
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
täyttä elämää, elämään rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielo ja koti kalliolla sinä minulle olit.
Hatarimmat, kauneimmat unetkin
katoavat, haihtuvat helpoimmin.
Kolkosti kaikuvat kadut kaupungin,
puun lehdet tuulten uhreina syksyisin.
Harha ja hautausmaa sinä minulle olit.
Kaihisin, sairain silmin sinua katselin,
naista, Afroditea, sinussa himoitsin -
itseäni itkin, kaikkia peilejä kirosin,
mielin mustin mustaa talvea odotin.
Kirous ja kyyneleet sinä minulle olit.
Sinut, elämäni nainen, kerran löysin,
kerran kadotin, kait ikävöin ikiajatkin.
Kanssa syysöisten viimojen ja sateiden
on helpompi voihkia ihmisen yksinäisen.
Usko, toivo ja rakkaus sinä minulle olit.
Seuraa meitä Facebookissa
