Palaan ihanaan kesään
kuljen päivänkakkaraniitylle
polkua koivikon läpi
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
askelten alla sileäksi kulunutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lämmin ja se auringossa hehkui
Lämpö väreili niityn yllä
mehiläiset tekivät ahkeroiden työtään,
voin korvissani vieläkin,
äänensä kuulla, oli kesä
Siihen niityn kukkien sekaan
aukaisen ja levitän huopani
ja laskin eväskorini sen
suuren kiven juureen
Kuulen enää vain
elämän onnellisen huminan
Käännän kasvoni aurinkoa kohti
ja lepään tovin elämää kuunnellen
Uskon, että uusi kesä vielä saa
ja pääsen päiväkakkaraniitylleni
ja löydän sen suuren auringon
lämmittämän kiven
jolla istuin niittyäni ihaillen
Aina ei unelmat toteudu,
eikä käy niin kuin toivoo
On nyt suuri kivitalo päällä
tuon niittyni ja suuren kiven
Seuraa meitä Facebookissa
