Palaan ihanaan kesään
kuljen päivänkakkaraniitylle
polkua koivikon läpi
askelten alla sileäksi kulunutta
lämmin ja se auringossa hehkui
Lämpö väreili niityn yllä
mehiläiset tekivät ahkeroiden työtään,
voin korvissani vieläkin,
äänensä kuulla, oli kesä
Siihen niityn kukkien sekaan
aukaisen ja levitän huopani
ja laskin eväskorini sen
suuren kiven juureen
Kuulen enää vain
elämän onnellisen huminan
Käännän kasvoni aurinkoa kohti
ja lepään tovin elämää kuunnellen
Uskon, että uusi kesä vielä saa
ja pääsen päiväkakkaraniitylleni
ja löydän sen suuren auringon
lämmittämän kiven
jolla istuin niittyäni ihaillen
Aina ei unelmat toteudu,
eikä käy niin kuin toivoo
On nyt suuri kivitalo päällä
tuon niittyni ja suuren kiven
Talvisen kaunista uutta aamua.
Tulin tuon vain kertomaan,
että on ilo avata silmänsä uuteen aamuun.
Toivon että teillä jotka vaikka vahingossa
saatatte poiketa ja lukea tämän toivotukseni,
että teidänkin mielenne olisi avoin ja hyvä
Sylillinen päiväkakkaroita hellii mieltä,
joskus joku käyttää hävytöntä kieltä.
Siksi tänne niitylle pakenen,
kukkasiani hellin silmin katselen
Kaikki kauneus mua lohduttaa
rauhan laskee sydämeen
Noin saan unten maille mennä
tyynin mielin aamuun taas herätä.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
valone
