Palaan ihanaan kesään

kuljen päivänkakkaraniitylle

polkua koivikon läpi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

askelten alla sileäksi kulunutta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

lämmin ja se auringossa hehkui

Lämpö väreili niityn yllä

mehiläiset tekivät ahkeroiden työtään,

voin korvissani vieläkin, 

äänensä kuulla, oli kesä

 Siihen niityn kukkien sekaan

aukaisen ja levitän huopani

ja laskin eväskorini sen

suuren kiven juureen

Kuulen enää vain

elämän onnellisen huminan

Käännän kasvoni aurinkoa kohti

ja lepään tovin elämää kuunnellen

Uskon, että uusi kesä vielä saa

ja pääsen päiväkakkaraniitylleni

ja löydän sen suuren auringon

lämmittämän kiven

jolla istuin  niittyäni ihaillen

Aina ei unelmat toteudu,

eikä käy niin kuin toivoo

On nyt suuri kivitalo päällä

tuon niittyni ja suuren kiven

Talvisen kaunista uutta aamua.

Tulin tuon vain kertomaan,

että on ilo avata silmänsä uuteen aamuun.

Toivon että teillä jotka vaikka vahingossa

saatatte poiketa ja lukea tämän toivotukseni,

että teidänkin mielenne olisi avoin ja hyvä 

Sylillinen päiväkakkaroita hellii mieltä,

joskus joku käyttää hävytöntä kieltä.

Siksi tänne niitylle pakenen, 

kukkasiani hellin silmin katselen

Kaikki kauneus mua lohduttaa

rauhan laskee sydämeen

Noin saan unten maille mennä

tyynin mielin aamuun taas herätä.

Hyvää yötä ja kauniita unia.

valone

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla