Kun syyssade tuli, se pusutteli
järven selän rannalta rannalle.
Joka kerran kun lähdin luotasi,
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
vastahakoisesti lipui veneeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myötätuulessakin, enkä tiennyt,
olitko vai et, jättänyt hyvästit.
Varsonutta tammaa sinussa oli,
ilveksen raapaisuja katseissasi,
savusaunan lyhtyjä silmissäsi,
olit myrskyssä kukka, uitettu
cockerin pentu ja rukan rukka.
Öisin sinua vasten hikosi ihoni,
uupui uumallesi kyselyt käsieni,
kuin galaksit äärettömyydessä
kohtasimme, täysin sattumalta.
Hellyit harvoin, silti alati anelin.
-----
Villasukkani uinuvat lämpöpatterilla,
pönttöuunini hermostutin halailulla.
On ruotiukon korpifilosofian sanoma:
Miehet, naeset ee ou kyntöruunija -
naeset, miehet ee parane vaehossa!
Seuraa meitä Facebookissa
