Hellyys
***********
Katson hänen helliä silmiä
kasvojen uurteita
jotka kertovat elämästä.

Elämästä joka on ollut täynnä
iloa, murhetta, surua,
mutta myös suurta rakkautta.

Katsoin hänen käsiä
jotka ovat hellineet ja rakastaneet
Katsoin hänen syliä, rintoja
jotka eivät rakkaudetta jääneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sylissäsi kannoit sen rakkauden
rinnoillasi hellyyden
jota lapsesi ja lapsenlapsesi ei unohda koskaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hymyillen hän kertoi kuinka aika menee nopeaan
ja vuodet vierii tuoden ne vaivat ja kivut
joita peittelit puhuessaan
kertoen huomisesta tulevasta viikosta.

Kantanut olit poikasi hautaan
ikuiseen lepoon saattanut sydämenlemmityn.
Et valittanut, et etsinyt syitä elmäsi tuomiin mureisiin

Näin kuinka hellästi hoivasit ikkunallasi olevaa kukkasta,
joka oli puhjennut täyteen kukkaloistoon.

Hiljaa kerroit nuoruutesi unelmista
elämäsi murheista, suruista ja iloista
ja siitä mitä ne nyt merkitsevät.

Hymyillen poistut
hiljaa hipsuttaen kuljit kohti keiustuolia
nukahtaen onnellinen hymy huulillasi.

Huominen toi sinulle iloa, rakkautta
ja hellyyttä.
Lapset ja lapsenlapsesi tulivat tuolloin luoksesi.

Tämä Runo, tai kertomus syntyi kun työskentelin kodinhoitajan kotipavelussa. Tämä oli erään mummon tarina ja hän sai kauan kaivatut omaiset luokseen sinä kesänä, kun olin vielä kodinhoitajan .Samaisena syksynä tuo ihana mummo nukkui pois.

Maritta/ Kotihiiri

Sisältö jatkuu mainoksen alla