Muistatkos, aikaa vuosikymmenien takaa,
kotiemme välillä oli kivistä kasattu raja-aita
Ei meitä pidellyt erillään raja-aidat
sillä olimme Fantom ja Diana
tai mikä milloinkin sarjakuva sankaripari.
Juoksimme ruskeat sääret vilkkuen pellonreunaa
auringon valkaisemissa hiuksissa pörröinen tuulikampaus
salaisiin paikkoihin mielikuvitus maailmoihimme
Kesä oli lapsuuden riemullisen huoletonta aikaa.
Muistatkos, kun sinä aloitit koulun
ja minä vartuin vielä vuoden kouluun menoa
mutta kesäisin elimme vielä lapsuuden huumassa
kunnes vuosienmyötä vartuimme näkemään toisissamme
ensimmäiset merkit kypsymisestä nuoruuteen,
vaikeaa oli heräämisen alkeet aikuisuuteen
mielessä kuohui epävarmuus muutosten keskellä.
Muistatkos, kun tiemme erosivat vuosiksi,
sinä siellä ja minä täällä, ei mitään yhteistä kunnes,
kerran kesällä, satuimme samoihin tansseihin
ensin yhdentekevät katseet hipaisivat toisiaan
sitten muistamisen pilkahdus silmissä, pieni välähdys
hymy ja kumarrus edessäsi, yhteen sulautuminen,
tuntui kuin vuodet olisivat liukuneet kesäyön hämärään
miten sydän värähti mukavasti käsi toisen vyötäröllä.
Muistatkos, kun kuljimme tansseista käsikädessä
ja miten hullun rohkeiksi tunsimme itsemme lempeässä kesäyössä,
siinä seisoimme sanattomina huumaavan tietoisina toisistamme.
Miten voikin kaksi ihmistä tuntea olevansa yhtä
molempien polku johti tähänhetkeen kuin ennltamäärätty.
Muisatkos, miten vuosien saatossa
olemme yhdessä selvittäneet vaikeat elämän ylämäet
ja miten tasainen polku on tuntunut suorastaan juhlalta
ja vieläkin soi häävalssin sävelet sydämissämme.
Nyt kiitän sinua näistä kaikista vuosista rinnallani
ystävänä, tukijana, ja ennenkaikkea rakkaana puolisona
jonka kanssa olen saanut viettää viljavat vuodet.
