Kolme rakennusnosturia käyttäjiään odottavat,
rakentajat, raskaantyön raatajat, työkuntoaan palauttavat.
Levänneinä jaksavat taas työviikkonsa aloittaa,
pian terveysasema ja uusi ostari lähiötä komistaa.

Hiljainen on lähiö sunnuntaiaamuna,
pari väsynyttä kulkijaa nousee pusikosta, kuin haamuna.
Kyselevät toisiltaan, jospa sieltä jo saisi,
jokohan Alepa ovensa avaisi?

Jatkan matkaani kotilähiössä,
välillä kävellen polkuja metsikössä.
Keväisten kukkien tuoksu ja kauneus mieltäni piristää,
lintujen laulu ja sateen raikastama luonto minua virkistää.

Kauemmaksi metsikköön uusi asuinalue valmistuu,
virolaisten siirtotyöläisten työnäänet korviini kantautuu.
Sunnuntainakin heidän on raadettava,
suomalaiset työehdot ja vapaa-ajat unohdettava.

Monikulttuurisessa lähiössä meitä on monia,
leipäjonoissa seisovia, moni ilman kotia.
Astelen ohi vanhojen juoksuhautojen, kotia kohti,
mietin, mitkä syyt, ihmiset joskus sotimaan johti?