Valmu, 95, muutti palvelutaloon: "Kulut nousivat, mutta täällä on turvallista"

Valmu Ranta muutti miehensä Pentin ja tytärten Helenan, Eliisan ja Marjatan kanssa kulosaarelaiseen 101-neliöiseen kerrostalokotiin vuonna 1964.

– Pääsin täältä kätevästi töihin yhdellä bussilla. Plussaa oli myös asunnon kaksi vessaa, sillä kolmen teinityttären taloudessa vessaan oli aamuisin aina ruuhkaa, Valmu muistelee.

Valmu on diplomi-insinööri ja työskenteli Helsingin kaupungin rakennusvirastossa toimistopäällikkönä. Nyt hän on ollut leskenä seitsemän vuotta ja pärjännyt hyvin yksin kotipalvelun tukemana. Kun taloyhtiön putkiremontista päätettiin, Valmu suunnitteli aluksi siirtyvänsä Herttoniemessä sijaitsevaan Kettutien palvelutaloon evakkoon kolmeksi kuukaudeksi ja palaavansa sitten kotiin.

– Mutta sitten päätinkin jäädä palvelutaloon. Vaikka eläminen on siellä kalliimpaa, eläkkeeni riittää vuokran maksuun ja tunnen oloni turvalliseksi. Ihmeen hyvillä mielin muutan pois pitkäaikaisesta kodistani, Valmu pohtii.

Kuuden viikon spurtti

Valmun tytär Helena Ahopelto, 65, kertoo äidin muuton ja asunnon myynnin sujuneen rivakasti kuudessa viikossa.

– Lokakuussa äiti päätti, että hän jää lopullisesti palvelutaloon, ja marraskuun alussa kävimme katsomassa palvelutalon asuntoa. Samaan aikaan kiinteistövälittäjä esitteli äidin asuntoa, joka saatiinkin myytyä nopeasti.

Valmun lapsenlapset puolisoineen tulivat katsomaan, mitä mummun tavaroita haluaisivat ottaa itselleen. Kettutien palvelutaloon vietävät esineet merkattiin oranssilla muoviteipillä. Muutosta vastasivat Helena ja miehensä Erkki. Yksi siskoista on kuollut hiljattain ja toinen asuu kauempana.

– Olin välillä aika poikki, koska organisoitavaa oli niin paljon. Äidin piti asua sotkun keskellä pitkään, Helena kertoo.

1950-60-luvun juhlavaatteita, koruja ja käsilaukkuja kannattaa tarjota myyntiin vintage second hand -putiikkeihin.

Helenan sisar Eliisa haki kaksi autollista tavaraa, ja nuoriso tuli uudestaan tekemään löytöjä. Yksi lapsenlapsista, 23-vuotias poika, on juuri muuttamassa opiskelija-asuntoon ja sai sinne sohvakaluston, sängyn, taloustavaroita ja kaikenlaista sohvatyynyistä käsipainoihin.

– Äiti oli tosi onnellinen, kun jokin tavara kelpasi sukulaiselle. Muutto ja kaaoksen keskellä asuminen ei yhtään hermostuttanut häntä.

Lähetystori Fidan työntekijät hakivat monta laatikollista tavaraa, mutta kirjahyllyä he eivät ottaneet. Helenan poika löysi niille uudet omistajat Facebookin Haaga kierrättää -sivulla. Kaatopaikalle vietiin vain ankea lastulevyhylly, josta piti maksaa 1,80 euron jätemaksu.

Helena vinkkaa, että vanhojen rouvien 50-60-luvun juhlavaatteita, koruja ja käsilaukkuja kannattaa tarjota myyntiin vintage second hand -putiikkeihin. Niistä voi saada muutaman kympin rahaakin.

– Äidillä on laadukkaita vaatteita. Vein helsinkiläiseen Play it again Sam -liikkeeseen kolme pukua ja kaksi hattua. Myös Ruutu-Rouvaan ja Kauniiseen Veeraan aion vielä tarjota.

Valmu ja Helena-tytär muuttopuuhissa.

Muutossa oli kaksi kovaa puristusta, äidin muuttopäivä ja siitä kahden viikon kuluttua päivä, jolloin vanhan asunnon piti olla tyhjä.

– Onneksi meillä oli Ulla-ystävä apuna. Kahdesta siskontytöstänikin oli tosi paljon apua, sillä heillä oli kokemusta oman äitinsä asunnon tyhjentämisestä, Helena kertoo.

Omien vanhempien asumisjärjestelyt ovat nykyisin Helenan ja Erkin ystäväpariskuntien toistuva puheen- ja huolen aihe.

Arki palvelutalossa

Uudessa kodissa kaupungin kotihoidon työntekijä tulee aamupäivisin katsomaan, että Valmun päivä lähtee hyvin käyntiin ja että hän on ottanut lääkkeet ja syönyt aamupalan.

– Elämä hidastuu noilla vuosilla hurjasti, ja pukeutuminen kestää äidillä yli puoli tuntia. Tuntuu kuin näillä Herttoniemen piirin kodinhoitajilla olisi enemmän aikaa kuin vanhassa kodissa käyneillä. Ehkä syynä on se, että tällä alueella vanhukset asuvat lähempänä toisiaan ja matkoihin kulu paljon aikaa, Helena arvelee.

Toisinaan kodinhoitaja kävelyttää Valmua rollaattorin kanssa käytävällä. Valmun liikkuminen on hidasta, ja yleensä hän kulkeekin pyörätuolilla.

Rouvia tuli heti tutustumaan ja kyselemään uuden asukkaan nimeä ja ikää.

Ensimmäisenä päivänä Helena lähti äitinsä tueksi lounaalle. Samalla hän varmisti, että äiti pärjää siellä pyörätuolin kanssa.

– Asukkaita avustetaan ruokailussa tunnin ajan. Jos ei saa itse vietyä tarjotinta, hoitaja tuo sen pöytään. Ruokalista vaihtuu viikoittain. Jos ei käy syömässä, siitä päivästä ei laskuteta. Joillekin asukkaille ruoka viedään asuntoon, Helena kertoo.

Helena yrittää kovasti houkutella äitiään syömään ruokalassa joka päivä, sekä ruuan että seuran takia. Iäkkäitä rouvia tulikin heti tutustumaan ja kyselemään uuden asukkaan nimeä ja ikää. Kysyjillä lukemat olivat 80 vuodesta ylöspäin.

Ala-aulassa kohdataan

Palvelutalon eläväisin aika on lounaasta iltapäivään. Sisääntuloaula on kuin kylänraitti, jossa asukkaat istuskelevat nojatuoleissa sohvapöytien äärellä ruoka-aikaa odotellen. Yhdeltä on usein ohjelmaa, esimerkiksi vapaaehtoiset soittavat ja laulavat.

Helena tarkisti, että Valmu saa pyörätuolista käsin kotinsa oven auki. Oveen lisättiin sulkemista helpottava toinen kahva.

– Äidin asunnossa on kiva, toimiva pohja. Huoneisto on valoisa ja siinä on lasitettu parveke. Makuuhuoneessa televisio kiinnitettiin seinään ja tietokone laitettiin pöydälle sen alapuolelle. Äidillä on myös suora lankalinja palvelutalon toimistoon vähän kuin hotellin respaan.

Valmu lukee joka päivä Helsingin Sanomat valoisassa keittiönurkkauksessaan.

Vieraita lähes päivittäin

Vanhasta kodista Valmu otti mukaan vain vähän astioita. Hän syö aamu-, ilta- ja välipalat omassa kodissaan, ja kolmen neljän ystävän "tukiryhmä" hoitaa hänen kauppa-asiansa.

– Melkein joka iltapäivä äidin luona käy joku hänen ystävänsä tai hänen Taina-siskonsa, 86, sillä äiti organisoi aikataulunsa ja ohjelmansa hyvin. Minä käyn kahdesti viikossa. Äidillä on hyvä muisti ja hän klaaraa kaiken, mutta toki 95-vuotiaana ihminen on jo hauras ja hidas, Helena kertoo.

"Jos äidin liikuntakyky heikkenee, sitten ostamme lisää aputunteja."

Helena arvostaa erityisesti palvelutalon turvallisuutta.

– Jos äidin liikuntakyky heikkenee, sitten ostamme lisää aputunteja. Myös iltaruuan voi ostaa talosta. Olemme laskeneet, että äidin eläke riittää palvelutason nostamiseen.

Valmun 95-vuotispäivät vietettiin uudessa kodissa.

– Koska tila on pieni, järjestimme kolme tunnin vastaanottoa. Neljältä tuli kolme ystävää, viideltä Taina-sisko perheineen ja kuudelta kymmenen nuorta ja viisi lastenlastenlasta, Helena kertoo.

– Tarjosimme kasvis-fetapiirakoita, pikkuleipiä ja täytekakkua. Äiti jaksoi hyvin. Lahjaksi hän sai pari kirjaa sekä lahjakortin kampaajalle ja jalkahoitajalle, jotka molemmat tulevat palvelutaloon. Kätevää!

Valmun asumiskulut vanhassa kodissa / kk: Yhteensä noin 1 200 e

• Yhtiövastike 550 e.
• Menumatti-ateria 5 e ja 50 e kuukausimaksu, yhteensä 200 e.
• Muita ruokakuluja ja turva-puhelin 200 e.
• Muuta: sähkö, kotivakuutus, kännykkä ja lankalinja sekä siivous kahdesti kuussa 250 e.

Valmun asumiskulut palvelutalossa / kk: Yhteensä noin 1 500 e

Kettutien palvelutalossa on 86 asuntoa. Ikäraja taloon 65 vuotta.

• Valmu Rannan 41,5 neliön kaksion vuokra on 670 e (16 e/m²).
• Turvaranneke, turvapuhelin ja talon sisäinen lankalinja 165 e.
• Peruspalvelupaketti 420 e sisältää 10 tuntia palvelua.
• Valmulla siihen kuuluu kylpy, tukanlaitto, siivous ja satunnaista apua (minimilaskutus avusta on 15 minuuttia). Palvelupaketteja on seitsemää tasoa, kallein 2 850 e (70 tuntia kuussa).
• Lounas 7,90 e eli 237 e.