Rento joulu ilman hössötystä! Ulla Giusti yllättyi ensimmäisellä jouluristeilyllään

Laiva on lastattu joulukinkuilla. Riittääkö 120 kiloa? Keittiöpäällikkö Mikko Martikainen toivoo, että se on tarpeeksi. Lihat paistuvat laivan keittiössä taukoamatta soivan George Michaelin Last Christmas, I gave you my heart -laulun tahtiin.

Sillit, savukalat, silakat, suklaat – kaikki on jo valmiina joulunpunaisella aluksella. Viking Grace on lähdössä jouluristeilylle aattona kello 14, ja matkustajat jonottavat terminaalissa. Jono pysyy lyhyenä, ja tunnelma on hyväntuulinen.

Ulla Giusti, 59, varasi risteilyn marraskuussa viimeisten joukossa. Noin 3 000 matkustajaa vetävä laiva on aivan täynnä.

Ulla haluaa rentoutua, paeta hössötystä ja herkutella valmiissa pöydässä. Hänen aikuinen lapsensa asuu Italiassa, jonne Ulla ei ehdi tällä lomalla. Jouluristeilyllä hän on ensimmäistä kertaa. Laivalla ei tarvitse olla yksin.

Ulla Giusti katseli maisemia laivan kannelta.

Bingoa ja Taavitsaista

Tuleeko artisti ajoissa? Se on risteilypäällikkö Tommy Fagerlundin suurin murhe. Huh, Marita Taavitsainen ehtii laivaan kello 13.50. Ennen sitä Tommy on jo ehtinyt arvioida matkustajia: kuka heistä on eniten Maritan näköinen? Pystyisi joku laulamaan Andrén harjoittelematta?

Kello 15 alkaa bingo. Salissa on paljon ihmisiä, mutta Ulla mahtuu Helena Oksasen, 72, pöytään.

– Kun on viettänyt 46 vuotta jatkuvassa helteessä, kaipaa tätä, Helena nauraa ja nyökkää ikkunaan päin. Hyinen tuuli ravistelee saariston puita.

Bingossa Ulla tutustui Helenaan (vas.). He tapasivat uudelleen joululauluhetkessä.

Helena kertoo asuneensa Australiassa, mutta palanneensa syöpäleikkaukseen Turkuun. Siitä on nyt vuosi.

– Varasin risteilyn heti, kun näin mainoksen siitä. Seuraavaksi ostan Ford Focuksen ja ajan Ruotsiin, Helena suunnittelee.

Bingovoitto menee takapöytään.

Elämän paras drinkki

Ulla lähtee joulusaunaan. Se ei kuulu risteilyn hintaan, vaan maksaa 24 euroa. Rahalla saa kaikki kylpyläosaston herkut, ja Ulla kokeilee tavallista saunaa, yrttisaunaa, poreallasta ja lumiluolaa. Se taitaa olla ulkomaalaisille tarkoitettu: hämärä huurteinen koppi ei vakuuta Ullaa. Kylpyläosastolla on hänen lisäkseen vain venäläinen perhe.

Buffetravintolan viimeinen kattaus alkaa kello 18. Pöydät ovat täynnä, silti tunnelmallisessa, pehmein valoin koristellussa salissa on rauhallista ja väljää. Kukaan ei istu yksin. Matkustajat ovat seurueita, perheitä, pariskuntia ja itsekseen tulleita. Hymyt ovat herkässä, ja ihmiset noukkivat notkuvista noutopöydistä ruokia lautaselleen.

"Ennen laivalle lähetettiin jouluksi ikävät sukulaiset."

Laivan jouluruuat olivat ahvenanmaalaisen huippukokin Mikael Björklundin suunnittelemat.

Tarjoilija Annella on 20 vuoden kokemus jouluristeilyistä:

– Ennen laivalle lähetettiin jouluksi ne sukulaiset, joiden kanssa kukaan ei halunnut viettää pitkiä pyhiä. Risteilylahjakortti oli ratkaisu. Nykyisin matkustajat ovat mukavia, ja henkilökunta kilpailee, kuka saa tulla töihin jouluksi.

Lähes kaikki matkustajat ovat suomalaisia, mutta laivan joulupöytä katetaan sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen makuun. Meille maistuu makea, naapurimaassa himoitaan hapanta.

– Pihin kannattaa syödä lohta, sen hinta on noussut kolmanneksen edellisestä vuodesta, keittiöpäällikkö vihjaa.

Ulla saa lautaselleen siivun kinkkua kello 18.13. Myös lohet, juustot ja suklaajälkiruuat kiinnostavat häntä. Kaikkea pitää hakea lisää.

Joulushow alkaa kello 20. Ulla katsoo notkeita voimistelijoita ja risteilyemäntää, joka avaa miekalla samppanjapullon. Joulua voi viettää näinkin.

Marita Taavitsainen sai matkustajat tanssimaan jouluyönä.

Ulla tilaa karpalodrinkin.

– Elämäni paras. Yhtä aikaa sopivasti makea ja kirpeä, hän arvioi.

Puolilta öin Ulla nukahtaa omassa hytissään, ja yöllä hän herää vain kerran. Hytin ikkunasta kuu katselee häntä sametinsiniseltä taivaalta, tumma meri huokuu rauhaa. Kyyti on tasaista. Ennustettu myrsky jätti tulematta.

Eteenpäin vaikka risteilylle

Jouluaamuna laiva ylittää Kihdin selkää, ja taivas on hennon persikan värinen. Meri on tyyni. Yhtään krapulaista tai muuten huonovointista ei näy.

Ulla skoolaa samppanjalla, kun viulisti soittaa Franz Schubertin Ave Mariaa. Samassa pöydässä istuvat Karjaalta saapuneet rouvat Anja Granroth, 82, ja Lea Lappalainen, 88.

– Poikani kuoli 20 vuotta sitten, hänen tuhkansa on ripoteltu tänne, Anja kertoo ja viittoo merelle päin.

Karjaalaiset Anja (vas.) ja Lea saivat aamiaisella yllätyslahjat tuttavalta.

Oman lapsen kuolemasta ei pääse yli, mutta Anjan mukaan aika laimentaa surua hieman.

– Samaan mereen on siroteltu myös minun mieheni jäännökset. Mutta mummot pärjäävät aina, Lea sanoo ja halaa ystäväänsä.

Ulla ehtii vielä ostoksille: samppanjaa ja suklaata uuttavuotta varten. Miten jouluristeily meni?

– Matka oli paljon mukavampi kuin odotin, ja ihailen laivalla tapaamiani naisia. He menevät eteenpäin, vaikka risteilylle.

Joulupäivän aamuksi meri tyyntyi ja tuuli laantui.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2017.