ET-lehden toimituspäällikkö Elina Salo kirjautui Goodreads-palveluun ja ryhtyi antamaan tähtiä lukemilleen kirjoille. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi.
Joskus kun minulla on oikein hyvä kirja kesken, olen haluton lähtemään ihmisten ilmoille. Makaan mieluummin kotona viltin alla lukemassa, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu.
Lukeminen on lähtökohtaisesti epäsosiaalinen harrastus. Televisiota, elokuvia, näyttelyjä tai teatteria voi katsoa yhdessä, ja elämystä on helppo ruotia jälkeenpäin. Kirjaa harvoin kukaan lukee juuri samaan aikaan, joten sitä voi korkeintaan suositella – ja jäädä jännittämään, tarttuuko toinen ollenkaan samoihin asioihin, hurmaantuuko siitä mistä minä.
Olen tänä keväänä miettinyt itseäni lukijana enemmän kuin koskaan.
Onneksi ei niin pientä ongelmaa, etteikö netistä löytyisi ratkaisua. Kirjauduin vuodenvaihteessa ystävien suosittelemaan Goodreads-palveluun, jossa voi arvioida lukemansa kirjat ja kommentoida toisten arvioita.
Sen ansiosta olen tänä keväänä miettinyt itseäni lukijana enemmän kuin koskaan.
Ensi töikseni annoin viisi tähteä Kjell Westön Rikinkeltaiselle taivaalle, koska rakastin sitä. Sitten luin Goodreadsista paneutuneita ja paikoin aika murskaavia analyyseja kirjasta. Tunsin itseni vähän tyhmäksi: millainen lukija oikein olen, kun en häiriintynyt isoistakaan puutteista yhtään?
Viime viikolla luin loppuun Hanya Yanagiharan hehkutetun Pienen elämän. Yllätin itseni kaipailemasta sen pariin kesken työpäivän, vaikka jo lukiessani mietin, että henkilöt olisivat voineet olla moniulotteisempia ja käänteet hienovaraisempia. Montako tähteä?
Tähtien miettiminen panee punnitsemaan omia arvostuksia. On ollut kiinnostavaa huomata, että kas, jälleen kerran ihastuin päätä pahkaa vahvasti rakennettuun maailmaan ja annoin anteeksi puutteet henkilökuvauksessa. Että tosiaan, ystävyyskuvaukset vetoavat minuun melkein aina. Ja että jos itken, kirja hyvin todennäköisesti saa viisi tähteä.
Pieni elämä sai neljä.
Teksti on pääkirjoitus ET-lehdessä 10/2018.
Toimituspäällikkö
