Syksy alkoi – ja se on ihana tekosyy lukea nämä viisi loistavaa kirjaa

Tärkeät rivien välit

Kokeellinen kirjallisuus on parasta silloin, kun lukija unohtaa lukevansa sellaista.

Maahanmuuttajataustaisen nuorukaisen puhelinkeskusteluiden varaan rakentuvassa kirjassa sitaatteja ei erotella kerronnasta eikä sanojia toisistaan.

Rivivälit ovat isoja sekä konkreettisesti että kerronnallisesti.

Silti lukija tempautuu Tukholmassa liikkuvan Amorin matkaan ja pysyy kyydissä, vaikka paikat ja soittajat vaihtuvat.

Kaupungissa on räjähtänyt pommi, ja kaikki puhuvat siitä: kuka sen teki? Selvää on, että se vaikuttaa jokaiseen, kuuluupa kantaväestöön tai erottuu siitä. 

Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni (suom. Tarja Lipponen). Johnny Kniga

Juurevaa ja totta

Islantilainen Heioa Ásgeirsdottír otti sukunsa lammastilan peltoineen hoidettavakseen 23-vuotiaana. Nykyään nelikymppinen nainen tekee kesät peltotöitä ja paimentaa syksyisin vuoristossa laiduntaneet lampaat suojaan aloittaakseen keritsemisen.

Talvet Heioa kiertää Islantia tekemässä uuhille ultraäänitutkimuksia, ja keväällä lampaat karitsoivat.

Työntäyteisten päivien lomassa yksin elävä nainen puhuu perheestään, kyläyhteisöstä ja voimalahankkeesta, jonka vastustaminen vei hänet kunnanvaltuustoon. Juureva kirja itsellisestä naisesta. 

Steinunn Sigurðardóttir: Heida – Lammaspaimen maailman laidalta (suom. Maarit Kalliokoski). Like

Vaikea perhe

Perhe on pahin englantilaisen Sadie Jonesin modernissa tragediassa.

Raha turmelee ihmiset ja ihmissuhteet. Sen tietää miljonääriperheessä varttunut Bea, joka on repäissyt itsensä irti vanhempiensa maailmasta, jossa kaupunkikartanot ja yksityislentokoneet ovat arkea.

Lomamatka Eurooppaan pakottaa Bean kohtaamaan menneisyytensä ja sukulaisensa. Jonesin kerronta koukuttaa seuraamaan, miten rahan voima vie puhtaimmankin mukanaan.

Sadie Jones: Käärmeet (suom. Sari Karhulahti). Otava

Alussa oli Napoli

Elena Ferranten huippusuositun Napoli-sarjan aihiot versovat jo kirjailijan vuonna 2006 kirjoittamassa romaanissa, joka on suomennettu vastikään.

Kertoja kipuilee menneisyyttään, häpeää vaatimatonta napolilaista taustaansa ja välttelee äitiään. Pelastaakseen itsensä hän on jättänyt miehensä ja pienet tyttärensä. Hän pohtii tekojensa oikeutusta rantalomalla tarkkaillessaan napolilaista suurperhettä ja törmätessään sen salaisuuksiin.

Nopealukuinen tarina suorastaan elää kuvina. Siitä onkin jo tekeillä elokuva, tähtinään muun muassa Oscar-voittaja Olivia Colman.

Elena Ferrante : Tyttären varjo (suom. Helinä Kangas). WSOY

Selviytymistaistelu

Isän kullannuppu, katolisen suurperheen kuopus Violet tekee 12-vuotiaana valinnan, joka julmasti riistää häneltä kaiken tutun ja rakkaan. Matkasta aikuisuuteen tulee selviytymistaistelu, jossa elämän kauheus ja kauneus kohtaavat.

Tarina haastaa lukijan pohtimaan, onko lojaalius arvokkaampaa kuin totuus tai millaiset keinot pahuutta vastaan ovat oikeutettuja. 82-vuotias Oates on Nobel-veikkausten kestonimi, eikä ihme.

Joyce Carol Oates: Elämäni rottana (suom. Kira Poutanen). HarperCollins

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2020.