Kolottaako lukuhammasta? Tässä 9 tuhtia vaihtoehtoa

1. Huumori pelastaa

Miten toimivat väkivaltarikollinen, murhaaja, narsisti ja psykopaatti? Sen tietää psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, professori Hannu Lauerma. Ensivaikutelmiin ei kannata luottaa ja että huumorin avulla voi lähestyä hankalia ihmisiä, muttei psykoottisia, dementikkoja eikä varsinaissuomalaisia.

Lauerman havainnot ovat kiinnostavia, ja kirjan pysäyttävistä tarinoista saa monta mehevää juttua illanistujaisiin. Huumoria on paljon, samoin turhia sivistyssanoja. Aiheiden sekamelskakin ärsyttää.

Kari Häkkinen: Hannu Lauerma – psykiatrin päänavaus. Into.

2. Miehen valinta

Lukijat hurmanneen Taivaanpallo-teoksen Angus-poika on kaukana kotoa ja lähellä aikuistumista. 1600-luvun lopun tieteentekijöiden mielessä kihisee uusia ajatuksia maailmasta ja maailmankaikkeudesta.

Herra Halleyn mukana Angus pääsee koettelemaan taitojensa ja inhimillisen kestokyvyn äärirajoja ja kasvaa palveluspojasta aikuiseksi mieheksi.

Olli Jalonen tarjoilee jokaiselle jotakin: arvopohdintaa, historiaa, sytykettä oikeudenmukaisuuden määrittelyyn. Insinöörihenkinen lukijakin ilahtuu.

Olli Jalonen: Merenpeitto. Otava.

3. Marjatan pojan usko

"Se, mikä tulee takaisin, ei ole koskaan samanlaista kuin se oli ensimmäisellä kerralla", Jukka-Pekka Välimaa alias Kauko Röyhkä kirjoittaa muistelmakirjansa alussa.

Ensi kertojen elämänvaiheesta, lapsuudesta ja nuoruudesta, on vaikea kirjoittaa ilman myöhempien kokemusten kuorrutusta, mutta Röyhkä onnistuu.

Hän kertoo yksinhuoltajan pojan vaatimattomista lähtökohdista ja uskosta, joka alkaa ihmeen kaupalla käydä toteen.

"Minulla on tunne, että jos saan bändin, joka on omaperäinen ja kunnianhimoinen, koko elämäni järjestyy. (...) En tiedä, mihin tällainen usko perustuu, ei ainakaan järkeen. Mutta järki ei olekaan aina oikeassa." HH

Kauko Röyhkä: Marjatan poika. Docendo.

4. Viimeiset tehtävät

Uutisankkuri Matti Röngän kahdeksas Viktor Kärppä -dekkari tuo Suomen ja Venäjän väliä sukkuloivan ja harmaita bisneksiä pyörittäneen päähenkilön lähelle eläkeikää.

Kärppä huokailee maailman muuttumista, uudet vimpaimet eivät hänen käteensä istu. "Minulla on jo yksi appi, ja se on eläköitynyt maanviljelijä", hän kuittaa älypuhelinten applikaatiot.

Uusi tehtävä on selvittää edesmenneen ystävän kuolinpesä. Pesässä on jotain, mikä kiinnostaa niin suojelupoliisia kuin Venäjän mafiaa.

Röngän kerronta on lakonista ja sanailu paikoin nasevaa. Kärpän eläkeaikeista huolimatta sopii toivoa, että miehet jaksaisivat vielä yhdeksännen kerran. HN

Matti Rönkä: Uskottu mies. Gummerus.

5. Mielen temppuja

Alicia on tappanut miehensä. Mutta miksi hän ei puhu - edes puolustaakseen itseään? Tilanne, jota psykoterapeutti Theo Faber ei voi vastustaa. Hän haluaa naisen potilaakseen.

Hiljainen potilas on kuin silmänkääntötemppu: kun katsot toisaalle, et huomaa huijausta. Kirjassa vuorottelevat Alician päiväkirjamaiset tekstit ja Theon osuudet.

Rytmi on rauhallinen, mutta asioita paljastetaan pikkuhiljaa niin, ettei kirjaa voi laskea käsistään. Klassinen, viihdyttävä dekkari, joka huijaa sopivasti. 

Alex Michaelides: Hiljainen potilas. Gummerus.

6. Heittäytyjän tarina

Vesa-Matti Loiri sanoo halunneensa olla vain taiteilija. Se hän onkin, näyttelijänä, muusikkona, urheilijana, tv-koomikkona.

Ilmiöksi hän ei halunnut, mutta sellainen hänestä tuli, koska" Ellei anna kaikkeaan, ei anna mitään". Loiri on aina polttanut kynttiläänsä molemmista päistä.

Lähes 700-sivuisessa kirjassa olisi ollut karsimisen varaa, kaikki stoorit eivät perustele itseään. Paikoin Tervo jättää Loirin kulisseihin ja kirjoittaa enemmän aikakaudesta kuin päähenkilöstään.

Vähitellen hän kuitenkin tuo tämän lähemmäksi lukijaa. Minämuotoinen loppu, yksinäisen miehen ilta, riipaisee.

Jari tervo: Loiri. Otava.

7. Tarua ihmeellisempää

Kymmenen murhaa ja yli 50 raiskausta eri kaupungeissa, toistuva tekotapa: mies yllättää nukkuvat uhrit omista sängyistään. Kuulostaa hurjalta dekkarilta, mutta oli täyttä totta Kaliforniassa 1970–80-luvuilla.

Kesti vuosia, ennen kuin poliisi edes hoksasi yhdistää rikokset yhteen ja samaan mieheen.

Rikosblogia pitänyt toimittaja Michelle McNamara kiinnostui tapauksesta ja ryhtyi käymään siihen liittyvää aineistoa uudelleen läpi. Hän kuljettaa lukijaa mukanaan rikospaikoilla, penkoo pöytäkirjoja ja ystävystyy tapauksia tutkineiden poliisien kanssa.

Kirjailija kuoli kesken työn, ja sen viimeistelivät hänen bloginsa lukijat. Kirja julkaistiin Yhdysvalloissa helmikuussa 2018, ja Golden State Killer -lempinimen saanut tekijä jäi kiinni kaksi kuukautta myöhemmin.

Vaikka kirja ei suoraan vaikuttanut tapauksen ratkeamiseen, viranomaiset ovat kiittäneet McNamaran työn merkityksellisyyttä. 

Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen. Suom. Aura Nurmi. Atena.

8. Surmapaikalla

Helsingin poliisin väkivaltarikosyksiköstä eläkkeelle jäänyt Juha Rautaheimo oli uransa aikana mukana parissasadassa henkirikostutkinnassa.

Joukossa on monia suomalaisen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia, kuten Mikkelin panttivanki-draama, Lahden taksimurha, ullakko-kidnappaus ja Vilja-Eerikan tapaus.

Kronologisesti etenevästä kirjasta saa hyvän kuvan suomalaisen poliisityön ja rikostutkinnan kehittymisestä. Kun Rautaheimo aloitti uransa vuonna 1975, esimerkiksi dna-testejä ei vielä käytetty.

Synkkäaiheisessa ja paikoin surullisessakin kirjassa on myös huumoria: joskus rikokset ja rikolliset ovat liikuttavan yksinkertaisia, joskus tapausten ratkeamiseen vaikuttaa silkka sattuma. 

Juha Rautaheimo: Hermo, murharyhmän mies. Toim. Sari Rautio. Siltala.

9. Ohjeet ehtoolle

Monissa kirjallisissa vesissä keitetty taiteen akateemikko Hannu Mäkelä on laatinut itselleen loppuelämän käsikirjan.

Se etenee teemoittain muistojen, havaintojen ja ajatusten kudelmassa tuottaen elämänviisauksia, kuten "Rakasta enemmän, pyydä vähemmän" tai "Pysy ihmisenä".

Nämä aforismit eivät itsessään kerro paljon mitään ilman niihin johtavaa ajatusketjua. Johdatusten lukemisessa on koko kirjan juju. Pääsemme lähelle omaa ikääntymistään pohtivan kirjailijan minä- ja maailmankuvaa.

Samastumaankin siihen pystyy, ainakin jos on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa heti sodanjälkeisinä vuosikymmeninä ja hengittänyt samaa ilmaa.

Hannu Mäkelä: Suunnitelma loppuelämän varalle. Kirjapaja.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 21/2019.