Hannele Lauri, 69, nauttii siitä, että voi eläkkeellä valita työnsä.
Mitä eläkkeelle kuuluu?
Jäin 40 vuoden teatteriuran jälkeen eläkkeelle 63-vuotiaana. Sen jälkeen en ole teatterin ovea avannut. Aloilleni en osaa jäädä. Teen nyt elokuvia ja tv-sarjoja, joihin ei teatterivuosina ollut aikaa.
On upeaa, että minulle tarjotaan rooleja. Sekin on ihanaa, että voin sanoa tarjouksille myös ei. Teatterissa oli tehtävä ne roolit, jotka eteen lyötiin.
Jäin eläkkeelle 63-vuotiaana. Sen jälkeen en ole teatterin ovea avannut.
Kun Johanna Vuoksenmaa tarjosi pääroolia 70 on vain numero -elokuvasta, suostuin heti. Elokuva on kunnianosoitus kaikille suomalaisille naisartisteille.
Varoitin Johannaa, että en osaa laulaa. Hän lohdutti, että lauluosuuksissa kuullaan Lea Lavenin ääntä.
Onko 70 vain numero?
Jos suhtautuu elämään uteliaasti, ihminen pysyy mieleltään nuorena iästä riippumatta.
Kukaan ei huokaile, että onpa vanheneminen ihanaa.
Vaikka mieli ei muutu, sille ei voi mitään, että kroppa vanhenee. Yhtäkkiä sitä huomaa, että en olekaan enää notkea.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/hannele_lauri2.jpg?itok=4PFDa5Ob)
En tiedä yhtään ystävääni, joka huokailisi, että onpa tämä vanheneminen ihanaa.
Jännitätkö ensi-iltoja?
Mitä enemmän ikää tulee, sitä kriittisemmin arvioin omia roolisuorituksiani. On ihan mahdoton ajatus, että katsoisin itseäni valkokankaalla salissa, joka on täynnä tuttuja.
Ensi-illoissa käyn pyörähtämässä punaisella matolla ja häivyn sitten kuin aamu-usva.
Katoan punaiselta matolta kuin aamu-usva.
Minulle toimitetaan elokuvat ja sarjat myöhemmin kotiin. Siellä voin katsoa ne yksin rauhassa ja kirota, jos olen mielestäni tehnyt jonkin väärän ilmeen tai äänenpainon. Katson tosin yhtä kriittisesti muidenkin suorituksia.
70 on vain numero -elokuvan ensi-ilta on 25.2.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 23/2021.
