Jos aikuinen lapsi odottaa ylläpitoa ja kuormittaa omilla murheillaan, kannattaa kuunnella jaksamistaan ja sopia kyläilylle säännöt.
Vanhemman ja lapsen suhteen kaari kestää ensi parkaisusta viimeisiin jäähyväisiin. Rajoja, läheisyyttä ja etäisyyttä sovitellaan vuosien aikana lukemattomia kertoja, eikä se ole aina mutkatonta.
– Jos lapsi tilittää vanhemmalle omista vaikeuksistaan, se voi kertoa siitä, että suhteen vanha asetelma elää vahvana. Lapsi on tottunut pitämään vanhempaa kuuntelijana, psykologi Hannele Törrönen sanoo.
Lapsi on tottunut pitämään vanhempaa kuuntelijana.
Asiassa on hyväkin puoli. Lapsi luottaa vanhempaansa ja arvostaa tämän mielipidettä.
– Mutta olisi onnellista, jos suhteessa kohtaisi edes pienessä määrin kaksi aikuista. Lapsi kysyisi myös vanhemmalta, mitä kuuluu.
Tunnetko syyllisyyttä?
Mikä estää vanhempaa vetämästä rajoja ja sanomasta lapselleen, että nyt en jaksa?
Jos lapsen tilitys tuntuu raskaalta tai vierailut ovat taakka, tunteen äärelle pitää pysähtyä.
– Usein taustalta paljastuu syyllisyyttä. Moni ajattelee, että kun auttaa lastaan, voi hyvittää tekemiään virheitä tai antaa lapselle jotain, mitä ei voinut hänelle lapsuudessa tarjota.
Jos lapsen vierailut ovat taakka, tunteen äärelle pitää pysähtyä.
Joskus pelko siitä, että lapsi hylkää tai ei enää pidä vanhemmasta, estää asettamasta rajoja omalle vanhemmuudelleen.
Syyllisyys ja pelko estävät näkemästä, että aikuinen lapsi kyllä pärjää, vaikka vanhempi ajattelisi hieman enemmän itseään.
– On tärkeää ja arvokasta uskaltaa olla rehellinen ja sanoa, jos ei jaksa olla lapsen tukena.
Puhu, kun on sopiva hetki
Vanhempien ikääntyminen ravistelee niin vanhempia itseään kuin aikuisia lapsiakin.
– Vanhemman voi olla raskasta myöntää, että voimat ovat vähentyneet eikä lasten vierailuja jaksa samalla tavalla kuin aiemmin. Aikuiset lapset taas eivät aina näe, että vanhemman voimavarat vähenevät. On inhimillistä, että kumpikin haluaisi pitää kiinni entisestä.
Jos tuntee surua oman jaksamisensa rajallisuudesta, vertaistuki on todella tärkeää.
Aikuiset lapset taas eivät aina näe, että vanhemman voimavarat vähenevät.
– Lasten vierailun jälkeen kilauta vaikkapa kaverille ja jaa tuntemuksiasi. Kerro miten välillä tuntuu yksinäiseltä, mutta silti helpottaa, kun lapset lähtevät. Miten et jaksaisi siivota heidän jälkiään, mutta et saa sanotuksi asiasta.
Törrösen mukaan vertaiselle puhuminen voi auttaa erittelemään omia vaikeita tunteita.
Aikuiselle lapselle voi olla helpompi puhua jossain muussa kuin vierailujen yhteydessä. Vaikkapa myöhemmin puhelimessa, kun muutenkin kysyy lapsen kuulumisia.
– Voi sanoa huomanneensa, että vanhuus painaa eikä jaksa kuten ennen. Ja ehdottaa, että jaettaisiin hommia vierailujen aikana. Kannattaa myös kuunnella, miten lapsi reagoi.
Joskus lapset ymmärtävät itse sen, että vanhemmilta saatava apu ja tuki on rajallista. Toisille se täytyy sanoa ääneen.
Joskus lapset eivät ymmärrä itse, että vanhemmilta saatava apu ja tuki on rajallista.
– Jos äidin jääkaapin ovi on ollut lapselle auki viimeiset 40 vuotta, lapsi ei välttämättä lainkaan tajua tilannetta. Äidin täytyy avata suunsa ja kertoa, että rahat ovat tiukassa tai ostosten raahaaminen alkaa olla vaivaksi.
Toive siitä, että muutokset tapahtuisivat yhdessä keskustellen ja sivistyneesti, on ymmärrettävä. Aina niin ei kuitenkaan käy.
– Joskus aikuinen lapsi ei kerta kaikkiaan näe vanhemman tilanteita, vaan kiukuttelee ja jatkaa rajojen yli astumista. Silloin pitää kestää se, että toinen suuttuu, kun tuo esiin omat rajansa. Tilanne voi silti helpottaa ajan kanssa.
Hyvien rajojen muodostaminen vaatii kykyä kestää ristiriitoja. Häikäilemätöntä käytöstä ei pidä sietää.
– Jos aikuinen lapsi pummaa rahaa, piinaa tai haukkuu, yleensä tarvitaan ulkopuolista apua, että jaksaa puolustaa itseään. Neuvoja voi kysyä vaikka omalta terveysasemalta.
Hyvät rajat joustavat
Myös lasten on joskus laitettava rajoja vanhemmilleen.
– Vanhempi voi kuvitella, että lapsi on hänen hääräämisestään mielissään, vaikka niin ei oikeasti olisi, Hannele Törrönen sanoo.
Hyvät rajat eli sopiva läheisyys ja etäisyys vanhemman ja aikuisen lapsen välillä joustavat, kun tilanne niin vaatii.
– On hyvä ymmärtää, että toinen voi joskus ottaa etäisyyttä tavallista enemmän tai olla välillä aiempaa tiiviimmin yhteydessä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lapsen avioero tai se, että vanhempi tarvitsee tilapäisesti enemmän apua tai tukea.
Joustavien rajojen asettaminen ja uudenlaisen suhteen luominen aikuiseen lapseen on helpompaa, jos ristiriitoihin suhtautuu huumorilla ja lempeydellä: nyt tämä on tällaista, mutta pärjäämme. Huonomminkin voisi olla.
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 24/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
