Psykologi Pirkko Lahti käy kuntosalilla vain, koska on pakko. Kulttuurin pariin häntä ei sen sijaan tarvitse patistaa. – Kulttuuri antaa mahdollisuuksia kokea tunteita, iloa ja surua, sekä ohjaa moraalisiin pohdiskeluihin.
”Mielen hyvinvointi rakentuu hyvästä unesta, kohtuullisesta terveydestä, sosiaalisista suhteista, liikunnasta ja omasta asenteesta. Mitään kikkaa mielen huoltamiseen ei ole.
Sain postia Terve Suomi -tutkimuksesta. Olin aikaisemmin vastannut kyselyyn, ja nyt sain muutaman kuntoni hoitamiseen liittyvän haasteen.
Laihtua pitäisi ja kävellä – tämän tiesin kyllä vallan hyvin ennestäänkin.
Mitään kikkaa mielen huoltamiseen ei ole.
Lähdin selättämään haasteita kuntosalille. Käyn satunnaisesti läheisen uimahallin salilla.
Siellä ystäväni innostaa minut tekemään liikkeet kunnolla. Jos olen salilla yksin, teen kaiken mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen äkkiä pois.
Motivaatio on tasan nolla!
Järjestys se olla pitää!
Roikkuvat asiat kuluttavat, muistuttavat hoitamattomuudesta. Oli tarpeen saada kotona vaatteet paikalleen, pyykki pestyksi ja siivotakin hieman.
Äiti opetti, että kodin pitää olla siisti, jotta sinne voi tulla vieraita koska tahansa. Siksi siivoan jotakuinkin viikoittain. Suursiivoukset teetän muilla.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882733541z.1_20240404153253_000gtj6e0rsb.10.iptcstrip.jpg?itok=lrLeVyKF)
Imuroin, pyyhin lattiat ja pölyt, ja lopuksi pesen itseni, kuten äitinikin aikanaan. Hän pyykkäsi saunassa ja tuli sieltä kotiin alasti, koska oli pessyt vaatteet myös päältään.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä huolellisemmin tavarat kannattaa laittaa omille paikoilleen, aina samoille.
Äiti pyykkäsi saunassa ja tuli sieltä kotiin alasti, koska oli pessyt vaatteet myös päältään.
Silloin ei tarvitse todeta, kuten taidemaalari ja -kriitikko Sigrid Schauman aikanaan. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän tekee päivisin, vastaus kuului ”jag söker mina saker” – etsin tavaroitani.
Puhelimeni etsii ilmeisesti vielä omaa paikkaansa. Se on nykyään aina kadoksissa.
Ravisuttava ooppera
Käväisin fysioterapeutilla ja sain häneltä jumppaohjeita kiukuttelevaan selkään. Kun vielä saisin ne jumpat tehtyä!
Illansuussa rakas ystäväni tarjosi minulle myöhäisen lounaan ja oopperan.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882733541z.1_20240404153253_000gtj6e0rsm.10.iptcstrip.jpg?itok=BAn93rOA)
Olen kulttuurin suurkuluttaja: nuorten musiikkigenrejä lukuun ottamatta mikä tahansa laji käy. Hoidan mieltäni musiikilla, teatterilla, näyttelyillä ja lukemalla.
Hoidan mieltäni musiikilla, teatterilla, näyttelyillä ja lukemalla.
Kulttuurista ei saa leikata! Se antaa mahdollisuuksia tunteiden kokemiseen, iloon ja suruun. Se jäsentää aikaa, virkistää mieltä, herättää uutta ajattelua ja ohjaa myös moraalisiin pohdiskeluihin.
Eroon uutisahdistuksesta
Uutiset läheltä ja kaukaa pakottavat miettimään maailman pahantahtoisuutta ja haavoittuvuutta. Jopa turvallisessa Suomessa on pakko varautua siihen, että jotakin ikävää voi tapahtua milloin tahansa.
Sotatilanne ahdistaa erityisesti niitä, joilla on muistikuvia sodasta ja kokemusta sodan tuskasta. Kun sota ahdistaa, on viisasta katsoa uutisia vain kerran päivässä.
Mielenosoituksiin voi mennä mukaan osoittamaan toiveensa rauhasta.
Turvaa tuo myös omassa arjessa toimiminen. Mielenosoituksiin voi mennä mukaan osoittamaan toiveensa rauhasta.
Minä palauduin päivän keskusteluista katsomalla iltamyöhällä Yrjö III:sta kertovan elokuvan Hullu kuningas.
Siinä minua puhuttelivat Nigel Hawthornen ja Helen Mirrenin hienot roolityöt, kuten Helen Mirrenin tähdittämässä Goldassakin.
Molemmista elokuvista löytyy vahvuutta, tuskaa ja taistelua monella tasolla.
Armollisuus kasvaa
Nautin kulttuurista. Olen sikäli etuoikeutettu, että minulla on aikaa osallistua teattereihin ja muihin kulttuuritapahtumiin ja eläkkeeni riittää lippuihin, jotka alkavat olla aika kalliita.
Taide kotona virittää mieltäni. Nuorempana keräsin elefantteja eri maista, vanhempana rupesin ostamaan eri maiden arvostettujen taiteilijoiden grafiikkaa. Tämä on sitä kulttuurinnälkää!
Olen sikäli etuoikeutettu, että minulla mahdollisuus osallistua kulttuuritapahtumiin.
Viikon päätteeksi annan itselleni luvan astua uuteen viikkoon tyytyväisenä – ja armollisena. On ihana havaita, miten armeliaaksi itseään kohtaan ihminen iän myötä muuttuu.”
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 5/2024. Tilaajana löydät sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Pirkko Lahti, 82
Filosofian lisensiaatti, psykologi ja Suomen Mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja asuu Helsingissä.
Hän kirjoittaa, tekee puhujakeikkoja ja nauttii ystävistä, matkustelusta ja kulttuurista.
– Elämä rullaa, ja minulla on aito kokemus elossa olemisesta, hän toteaa.
