Kun Italiassa asuvan Leena Angerma-Volpen tyttären majatalo kaipasi uutta emäntää, Leena aloitti uuden ammatin 75-vuotiaana.
Olin melkein 75-vuotias, kun aloitin työni majatalon emäntänä Italiassa. Siitä on nyt kuusi vuotta.
Tyttäreni Marilena oli hankkinut majatalon vuonna 2013. Hän työskenteli milanolaisessa sairaalassa vastasyntyneiden vauvojen hoitajana, mutta haaveili vanhenemisesta majatalon emäntänä.
Aluksi kahden työn yhdistäminen sujui Marilenalta ongelmitta, sillä majatalon toiminnassa oli mukana myös hänen lastenhoitajakollegansa. Kun kollega lopetti, tyttäreni piti valita majatalon ja sairaalatyön välillä.
”Minulla oli aikaa ja olin kaivannutkin kiinnostavaa tekemistä.”
Minun mielessäni majatalon emännäksi ryhtyminen ei käynyt vielä silloinkaan, kun Marilena haki paikalle pyörittäjää ilmoituksella. Olisi kuitenkin ollut sääli, jos tyttäreni olisi joutunut luopumaan rakkaudella huolehtimastaan majatalosta siksi, että sille ei löydy emäntää.
Minulla oli aikaa ja olin kaivannutkin kiinnostavaa tekemistä. Ajattelin, että samalla voisin petrata ruostumassa ollutta englannin kielen taitoani.
Niin minä sitten otin työn vastaan.
”Työssäni kipuilen vain aamuherätysten kanssa.”
Täytän 81 vuotta heinäkuussa, mutta eläkkeellä en ole ollut vielä päivääkään.
Majatalomme huoneet ovat lähes aina varattuja. Minusta Bed & Breakfast -majatalossa on tärkeää, että asun itse samassa rakennuksessa asiakkaiden kanssa. Haluan, että he tuntevat olonsa kotoisaksi.
Työssäni kipuilen vain aamuherätysten kanssa. Luontainen kelloni herättäisi minut puoli yhdeksältä, mutta joudun nousemaan tuntia aikaisemmin. Heti herättyäni käyn hakemassa tuoretta leipää ja teen asiakkaille aamiaisen.
”Suomessa olin hillitty, täällä olen puhelias.”
Työtäni helpottaa se, että meillä käy siivooja. Minä huolehdin kauppaostoksista ja autan asiakkaita retkikohteiden valinnassa.
Luonteeni on muuttunut Italiassa. Suomessa olin hillitty, täällä olen puhelias ja nautin eri puolilta maailmaa tulevien vieraiden kohtaamisesta.
Arkeni on kaikkea muuta kuin yksitoikkoista. Ikimuistoisia ovat olleet esimerkiksi ne kerrat, kun meillä majoittuneet suomalaisparit ovat menneet naimisiin. Olen hoitanut siviilivihkimisten järjestelyt, toiminut häissä tulkkina ja käynyt seremonian jälkeen juhlaväen kanssa piazzalla aperitiivilla. Ne ovat olleet liikuttavia hetkiä.
”Marilena on tarkka siitä, että äiti ei komentele.”
Pari vuotta sitten Marilenakin muutti majataloomme. Alussa minä pikkuisen hölmistyin ja nieleskelin – suomalaisittain on niin erikoista, että vanhemmat ja aikuiset lapset asuvat yhdessä.
Ei se aina helppoa olekaan. Marilena on aina avaamassa ikkunoita ja minulle tulee kylmä. Minä taas saan tupenrapinat, jos erehdyn vaikkapa sanomaan, että hänellä on mielestäni vääränväristä huulipunaa. Marilena on tarkka siitä, että äiti ei komentele.
”Emme jaksa mököttää pitkään.”
Tarvittaessa häivymme omiin huoneisiimme, mutta ”. Ei meidän tarvitse myöskään mitenkään erityisesti sopia.
Tänne muutettuaan Marilena on tehnyt isoimmat majataloon liittyvät päätökset. Välillä hän pohtii, milloin hän luopuisi työstään ja siirtyisi paikalleni täysipäiväisesti.
Minun vastaukseni on aina sama: älä vielä.
Lue ET-lehdestä 8/24, kuinka kielikurssi Englannissa 60 vuotta sitten muutti Leenan elämän ja sai hänet muuttamaan Milanoon, millaista Leenan ja hänen perheensä arki oli Italiassa ja miksi Leena ei ole palannut Suomeen. Tilaajana voit lukea koko jutun täällä. Jos et ole ET-lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun tai tee tilaus tästä.
Leena Angerma-Volpe, 81
Syntynyt vuonna 1943 Helsingissä.
Asuu Liernassa Italian Comojärvellä.
Perhe Lapset Marilena ja Timo sekä Timon vaimo Magdalena.
Työ Le Fate del Lago -majatalon emäntä.
Harrastukset Lukeminen ja liikunta.
