Kun äiti tai isä rakastuu uuteen kumppaniin, aikuiset lapset ja lastenlapset eivät aina ilahdu. Silloin auttavat terveet rajat ja avoin keskustelu.

Seksuaalisuus ja läheisyyden kaipuu eivät sammu koskaan.

Kuuluisan brittiläisen psykologin ja pariterapeutin Susan Johnsonin mukaan ihmisen ensimmäinen ja tärkein vietti ei kuitenkaan ole seksi, vaan turvaa ja lohtua tarjoavan yhteyden tavoittelu.

– Rakkaus ja erityisesti kiintymys ja tunneyhteys toiseen pitävät meidät elinvoimaisina. Ne ovat vastalääkettä eristäytymiselle, yksinäisyydelle ja autiolle mielentilalle, sanoo psyko- ja seksuaaliterapeutti Leena Piikoski.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Rakkaussuhde tuo elämään uusia asioita ja iloa.

Toisaalta rakastuminen voi saada katsomaan kumppania vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Läheiset saattavat huomata sellaista, mitä rakastunut ei itse näe. Vaarana on, ettei huomaa kumppanin käytöksessä asioita, jotka aiheuttavat lapsissa aitoa huolta. Kyse voi olla esimerkiksi alkoholin tai rahan käytöstä.

Jokaisella on silti oikeus rakastaa.

 

Aikuinen lapsi tarvitsee aikaa sopeutua

Niin aikuisten lasten kuin vanhempienkin on hyvä kysyä itseltään, mikä uudessa tilanteessa huolettaa.

– Mitä pelkään menettäväni? Mitä tunteita uusi suhde minussa nostaa? Mitä on tunteideni takana? Piikoski sanoo.

Uudessa suhteessa olevan kannattaa pohtia myös, miten itse reagoi siihen, etteivät läheiset hyväksy suhdetta. Lastensa reaktioista ei kannata provosoitua.

Ehkä lapset eivät ymmärrä, että vanhempikin kaipaa rinnalleen kumppania.

Samalla, kun itse elää ihanaa aikaa, täytyy yrittää ymmärtää, mitä lasten mielissä liikkuu. Ehkä he eivät lainkaan ymmärrä, että äiti tai isä kaipaa yhä rinnalleen kumppania.

Lapset tarvitsevat usein enemmän aikaa muutokseen sopeutumiseen kuin rakastunut pari. Parin tehtävä on pitää läheiset ajan tasalla tilanteestaan.

Kun läheiset tuntevat parin suunnitelmat, huolet hälvenevät ja yhteys pysyy luottavaisena. Silloin kaikki voivat turvallisesti tuoda esiin huoliaan ja puhua isoistakin ratkaisuista, rahasta tai esimerkiksi uudesta avioliitosta.

 

Lasten tunteet eivät ole vanhemman vastuulla

Toisten äänekäs arvostelu ei ole aikuismaista missään tilanteessa.

– Keskustelisin läheisten kanssa myös siitä, mikä heille kuuluu ja mikä ei. Henkilökohtaiset, intiimit ­asiat ovat yksityisiä. Terveet, päätösvaltaiset aikuiset saavat päättää omista asioistaan.

”Aikuinenkin lapsi voi kokea, että äiti hylkää hänet.”

Aikuisen lapsen mustasukkaisuuteen liittyy hylätyksi tulemisen tunteita, epävarmuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta.

– Aikuinenkin lapsi voi kokea, että äiti hylkää hänet. Ei kuitenkaan voi olla niin, että kun lapselle tulee paha mieli, äidin pitää lopettaa suhde rakastamansa ihmisen kanssa.

Mikä auttaa, ettei pane välejä poikki?

– Aikuiset lapset ovat itse vastuussa tunteistaan ja niiden säätelystä, ei heidän vanhempansa.

Olennaista on se, mitä lapset itse tekevät: mikä auttaa, etteivät he pane välejä poikki, koska eivät kestä omia tunteitaan?

Äidin tai isän uusi tapa suukotella voi tuntua epämukavalta.

On ymmärrettävää, että äidin tai isän uusi tapa suukotella tai halailla toisten nähden voi tuntua epämukavalta.

Kannattaa puhua ammattilaisen kanssa, jos oman vanhemman parisuhde herättää voimakkaita mustasukkaisuuden ja inhon tunteita. Tunteiden kohtaaminen ja säätely ei ole aina helppoa yksin.

Aika auttaa sopeutumaan.

Usein pelkkä ajan kuluminen auttaa sopeutumaan uuteen. Kun uudessa parisuhteessa oleva vanhempi järjestää omaa aikaa myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen, hylätyksi tulemisen tunne hälvenee.

Vähitellen aika tasoittaa myös rakkaushurmosta. Se muuttuu arkirakkaudeksi.

– Arkinen yhdessä puuhaaminen tutustuttaa ihmisiä parhaiten toisiinsa. Yhteiset ate­riat, peli-illat ja saunareissut ovat ihan parasta, Piikoski sanoo.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 5/2025 julkaistusta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla