Huolestuttaa kovasti. Niillä sanoilla nuorten syrjäytymistä tutkinut Reija Paananen kuvailee tunteitaan. Hän peräänkuuluttaa myös isovanhempien tunneälyä.

Miltä tuntuu vanhemmasta, kun lapsi vajoaa irti yhteiskunnasta, jää kotinurkkiin lorvimaan, sortuu päihteisiin tai syrjäytyy työelämästä? "Pää on kuin mustan pilven sisällä ja on vaikea nauttia elämästä", sanoi yksi aikuisen syrjäytyneen pojan äiti vuosia sitten Misan Zilliacuselle. Misan Zilliacus on ohjannut miltei parikymmentä vuotta vanhempien vertaistukiryhmiä Helsingin Nuorisoasemalla ja keskittynyt kannustamaan syrjäytyneiden lasten vanhempia.

Nuorisoasemalla autetaan päihteiden väärinkäyttäjiä, peliriippuvaisia ja muita riskiryhmissä eläviä nuoria. Vanhempain vertaisryhmiä on alettu pitää 80-luvun alusta lähtien.

Nuorisoaseman nuoret ovat onnekkaita. Heillä on välittäviä aikuisia lähellä. Kaikilla ei ole.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pärjääkö lapsesi täällä?

Diakonia Ammattikorkeakoulussa syrjäytymistä tutkinut Reija Paananen on huolissaan. Hän näkee tulevaisuudessa entistä useampia lapsia, jotka syrjäytyvät yhteiskunnasta, koska eivät jaksa pärjätä. Koska eivät tunne kelpaavansa. Aina syy syrjäytymiselle ei ole kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- On totta, että elämän kriisikohdat ja epätasapainoinen lapsuus ruokkivat syrjäytymistä, mutta aina tilanne ei ole niin. Meillä on tällä hetkellä aika kova yhteiskunta ja maailma ympärillämme. Tunnumme arvostavan pärjäämistä ja menestymistä. Sen lisäksi on todella vaikeaa, melkein minkäikäisen tahansa, löytää arvostettu paikka yhteiskunnassa ja jo työelämässä.

Kovan arvomaailman lisäksi Paananen on huolissaan puuttumiskynnyksen korkeudesta ja ongelmakeskeisyydestä.

- Meillä apua haetaan ja annetaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on päällä. Lisäksi puutumme mielellämme ongelmiin, vaikka välillä voisimme keskittyä korostamaan ihmisten vahvuuksia ja näin luoda pohjaa terveelle itsetunnolle ja vanhvistumiselle myös ongelmatilanteissa.

Niin on teillä nyt helppoa!

Niin on nyt helppoa! On autot, isot asunnot, kännykät ja tietokoneet. Kaikkea on! Ei ollut ennen. Kouluunkin hiihdettiin kesät talvet. Paananen närkästyy.

- Tämä on puhetta, johon valitettavan usein sorrumme. Kyllä, ennen oli monella tavalla vaikeampia aikoja, mutta nyt on eri tavalla vaikeaa. Monen nuoren paineet kasvaa aikuiseksi ovat todella suuret entisaikaan verrattuna. Kilpailu pärjäämisestä on kovaa ja epäonnistuminen iskee lujaa ihmisen minuuteen. Erityisesti työelämän vaatimukset ovat nuorille aikuisille nyt rajut.

Paanen toivoisi, että isovanhemmat eivät sortuisi entisaika-puheeseen ainakaan kovin herkän tai epävarman nuoren kanssa.

- On tärkeää ymmärtää. Todella tärkeää.

Rajat myös vanhemmalle

Kun nuori vajoaa sivuraiteelle, etkä voi vanhempana estää, sitä ei voi uskoa todeksi. Se on karmeata. Ketä syyttäisi? Minkälaiset vanhemmat kasvattavat epäonnistuneita ihmisiä? Mistä tällaisia nuoria sikiää?

Syrjäytyneitä nuoria on kymmeniä tuhansia koko maassa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Edes viranomaiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Suurin osa ei käy töissä, ei opiskele, eikä moni suorita asepalvelusta. Päihteet ja pelaaminen täyttävät monen arjen. Joukossa on tyttöjä ja poikia, mutta enemmistönä ovat pojat. Yli puolella on diagnosoitu mielenterveysongelmia.

Misan Zilliacus on vakaasti sitä mieltä, ettei ikinä ole liian myöhäistä laittaa elämäänsä kuntoon. Ei siinäkään tilanteessa, jossa nuoruusvuodet ovat kuluneet pimennysverhojen takana tai luottotiedot ovat menneet päihteiden kanssa läträten.

Muutos ei tule ennen kuin tuska kasvaa riittävän suureksi. Monet laittavat elämänsä kuntoon vasta neli-viisikymppisinä. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla