Upea, 1920-lukua henkivä iltalaukku on perua Pietarin seurapiireistä, mutta ovatko sen kehykset aitoa venäläistä hopeaa. Antiikin asiantuntija Pentti Avomaa paljastaa laukun taustat ja arvioi hintaa.

Olen perinyt äidiltäni kuvaamani iltalaukun. Kehyksessä on leima 830 – pelkkä numero vailla mitään kehystä. Muita merkintöjä ei ole. Arkikäytössä leima voisi kulua mutta iltalaukun käyttö on vähäistä. Laukun paino on 120 g, korkeus pitsihelmasta lukon yläkaareen 17 cm ja leveys kaarikehyksen leveimmällä kohdalla 8 cm. Lukon nuppeja koristaa sininen kivi.

Minua kiinnostaa laukun arvo mutta ennen kaikkea alkuperä. Äiti asui vuosina 1913-20 Pietarissa/Leningradissa. Vuoteen 1917 asti hän työskenteli ensin kenraali- ja sitten ministeriperheessä rouvan seuraneitinä huolehtien mm. emäntänsä hienoista asuista. Varsin usein rouva otti seuraneitinsä mukaan teatteriin ja balettiin Silloin kumpikin pukeutui tilanteen vaatimalla tavalla. Äiti ei koskaan kertonut kuka tuon laukun hänelle antoi - mahdollisesti seuraneitiinsä tyytyväinen emäntä.

Suomeen palattuaan äiti avioitui varsin menestyneen vaatturin kanssa. Heidän elämäänsä 1920-luvulla kuului mm. kylpyläelämää ja aikakauden muita huveja. Laukku voi olla lahja aviomieheltä

Laukkua täydentää pieni kukkaro, korkeus 6,5 cm ja leveys 5 cm. Verkko on huomattavasti karkeampaa tekoa. Kukkaron kehyksessä on kaksi leimaa rinnakkain: 830 ilman kehystä sekä kirjaimet ELW. Kumpikin on ehjä. Kukkaroa minä jossain vaiheessa käytin ihan päivittäin. Vankkaa tekoa sillä useinhan pieni kukkaro oli pullollaan kolikoita.

Minä, äitini iltatähti sain vain ihailla laukkua. Koskaan en saanut sitä leikkeihini. Silloin ei laukun alkuperä kiinnostanut vähääkään.

Kaarina

 

Tällaisia iltalaukkuja – joista sisältö kuultaa hieman salaperäisesti ulkopuolistenkin näkyviin – käytettiin hienoissa juhlissa ja illanistujaisissa erityisesti 1920–1930-luvuilla. Arvokkaammat olivat kauttaaltaan hopeisia, eli pussiosa oli hopeapunosta, -verkkoa tms. Halvemmissa hopeaa olivat vain kehykset, mutta itse pussi oli vaikkapa pitsiä. Vielä halvemmissa kehykset olivat joko hopeoitua metallia tai vain kiiltävää metallia.

Venäläistä hopeaa kehykset eivät ainakaan ole. 830-leima tunnetaan nimenomaan skandinaavisena hopeapitoisuutta ilmaisevana leimana, ja käytettiin sitä Saksassakin. Hopeapitoisuus on siis 830 promillea. Usein leimassa on vielä täydennyksenä S- tai H-kirjain. Lisäksi hopeaesineessä pitäisi olla liuta muita leimoja – ovat ne sitten tuontitavaraa tai täällä tehtyä.

Onneksi kukkarossa on selventävä leima ELW, ja se kertoo, että kyseessä on todella skandinaavinen hopeaesine. Leima kuuluu tanskalaiselle hopeasepälle E.L. Weimannille, joka työskenteli Kööpenhaminassa vuosina1897–1937. On kummallista, että itse iltalaukussa ei valmistajan leimaa ole – on vain pitoisuusleima. Siitä pitää kuitenkin lähteä, että koska kysymyksessä on kokonaisuus, valmistaja on sama.

Luulisin, että laukku kukkaroineen on ostettu Suomessa joskus 1920-luvulla ja ennen suurta lamaa. Epäilemättä sen on valinnut äidillenne muotitietoinen vaatturi.

Iltalaukku kukkaroineen on joka tapauksessa mielenkiintoinen esinekokonaisuus, josta voisi käyttää termiä vintage. Se on yhden aikakauden esine, joka sopisi erittäin hyvin täydentämään vaikkapa 1920–30-luvun asua.

Jotkut muotitietoiset nuoret käyttävät tällaisia iltalaukkuja nykyäänkin, ja niillä on kysyntää. Hintahaitari on kuitenkin aika leveä. Suomalaisissa huutokaupoissa niitä on myynnissä harvakseltaan, mutta kansainvälisissä nettihuutokaupoissa aika paljon vaihteluvälillä 40–120 euroa.

Jos kukkarokin on yhä käyttö- ja näyttökunnossa, se nostaa kokonaisuuden hinta-arvion keskiarvon paremmalle puolelle.

Kiinnostavat kohtalot

Äidillänne on tosi mielenkiintoinen henkilöhistoria, ja tsaarin ajan Pietarista sekä sen ylhäisön elämästä on riittänyt varmasti paljon kertomuksia. Pietarissahan työskenteli ennen vallankumousta paljonkin suomalaisia. Heitä oli niin palvelijoina kuin. Fabergén hopea- ja kultaseppinä, nuohoojina ja monissa muissa ammateissa. Suomen sisällissodan jälkeen sinne puolestaan pakeni paljon hävinneen punakaartin jäseniä perheineen.

Mutta miten ihmeessä äitinne olisi selvinnyt Pietarissa/Leningradissa nuo sekasortoiset, veriset ja nälkäisetkin vallankumous- ja sisällissodan vuodet? Jo kansalaissodan alkuvaiheessa sieltä pakeni kotimaahansa paljon suomalaisia – setäni muiden muassa. Mutta se on tietysti jo ihan toinen juttu.

 

Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.