Kysyimme etlehti.fi:n käyttäjiltä, mitä mieltä he ovat teitittelystä. Suuri osa pitää teitittelystä, mutta ei halua itse tulla teititellyksi. Millaisia tilanteita vastaajat olivat kohdanneet?

”Minusta teitittely on yhtä ok kuin sinuttelukin. Joskus olen hämmentynyt, kun nuori myyjä kaupassa teitittelee minua. Miellän sen nimittäin vanhojen ihmisten puhutteluun kuuluvaksi. Viisiymppisenä en pidä itseäni niin vanhana, että minua pitäisi teititellä.. Huomaan itsekin välillä teititteleväni vanhuksia. Nuoria ihmisiä sinuttelen aina.”

Näin kiteyttää teitittelyajatuksensa yksi Jurppiiko teitä teitittely -kyselyyn vastanneista. Yksi yli 700 vastaajasta.

Suuri vastausmäärä tuntui jakautuivan lähes kahtia: osan mielestä teitittely joutaa romukoppaan, vähän samalla tavalla kuin 1960-70-lukujen vaihteessa kävi Ruotsissa. Osan mielestä se kuuluu ehdottomasti sivistyneeseen kielenkäyttöön ja käytökseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Se on kaunis kohteliaisuus ja antaa pienen etäisyyden puhuteltavaa.
On suorastaan surkeaa kun myyjät ja kassat sanoo moi tai hei.,
Miksi ei sanota päivää ja mitä Teille saisi olla? En ole tehnyt myyjien enkä kassojen kanssa sinukauppoja. Ehdotan: hyvät tavat käyttöön!”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teitittely tulee Euroopasta

Teittittelyn puolustajille on luvassa hyviä uutisia: teitittely näyttäisi suomen kielessä yleistyvät. Näin arvelee ainakin puhuttelua tutkiva yliopistonlehtori Hanna Lappalainen. Ainakin asiakaspalvelussa teititellään hänestä nykyään herkemmin kuin ehkä joitakin vuosi sitten.

– Muodollisempi puhuttelu näyttäisi lisääntyneen erityisesti asiakaspalvelussa koko 2000-luvun alun erityisesti. Toisaalta mediassa taas sinutellaan aiempaa rohkeammin. Asiaohjelmissa alussa saatetaan sanoa haastateltavan titteli ja nimi, mutta sen jälkeensä yleensä jo sinutellaan, Lappalainen toteaa.

Yksi syy teitittelyn lisääntymiseen voi hänestä olla Suomen eurooppalaistuminen. Vaikkapa saksassa ja ranskassa ollaan paljon muodollisempia – ja myös teititellään herkemmin kuin suomessa.

Eräs kyselyyn vastaaja kirjoittaakin:

” Ainakin nuoret ihmiset Suomessa sinuttelevat toisiaan. Vanhempia ihmisiä kai enimmäkseen teititellään. - Tulee tästä mieleen eräs tuttuni, kolmikymppinen mies, joka oli vuoden verran Saksassa töissä. Yhden ainoan kerran hän sattui sinuttelemaan pomoaan "Du". Tästä seurauksena oli pomo katsonut tosi pahasti ja sanonut: "Anna olla viimeinen kerta, kun minua sinuttelet!" Suomalaismies oli sitten selittänyt, että Suomessa sinuttelu on aivan yleistä. En tiedä, oliko selitys pomoa lepyttänyt.  Ollaankohan meilläkin kohta menossa muodollisemman puhuttelun suuntaan, kun EU:ssa olemme? Se jää nähtäväksi.”

Entäs te, neiti Tättäläinen?

Suomessa teitittelyn yleisyys on vaihdellut eri aikakausina ja eri murrealueilla.  Meillä sivistyneistö omaksui teitittelyn keskiajalla ja sieltä se levisi kansan pariin 1700-luvulla. Länsi-Suomessa teitittely on ollut yleisempää kuin idempänä. Innokkaimmat teitittelijät saattoivat puhutella monikon 2. persoonassa vanhempia perheenjäseniään ja joskus jopa puolisojaan.

Suomen kielessä teititeltiin ahkerammin aina 1960–70-lukujen vaihteeseen saakka, jolloin sinunkauppoja alkoi syntyä vauhdilla, kun vasemmistoradikaalit uudistivat kielenkäyttöä rivakalla kädellä.

Vaikka teitittely nykyään onkin taas lisääntymässä, harva varmaan voisi kuvitella enää eteensä  vastaajien kuvaamia tilanteita:

”Minun isäni (syntynyt 1910-luvulla) teititteli omia vanhempiaan koko loppuelämänsä. Kuitenkin välit olivat läheiset ja lämpimät. Siihen aikaan tuo lienee ollut yleinen tapa. Itse olen aina sinutellut vanhempiani. Koulussa 1950- ja 1960-luvulla puhuttelimme opettajia kolmannessa persoonassa, tähän tapaan: "Voisko Opettaja näyttää minulle..." Opettajat sinuttelivat meitä. Muistan miten mahtavalta sitten parikymppisenä kauppaopistossa tuntui, kun eräs miesopettaja puhutteli minua: "neiti Tättäläinen".”

”Menin parikymppisenä toimistotöihin valtiolle ja jouduin johtajan rouvan kanssa samaan huoneeseen. Häntä minun piti teititellä monet vuodet, eli emme tehneet koskaan sinunkauppoja vaikka muuten juttelimme kaikenlaista. Rouvalla oli joitakin työkavereita joiden kanssa hän oli tehnyt sinunkaupat, mutta ei suinkaan kaikkien kanssa. Ihmettelin aina, että miten hän muistaa, kenen kanssa oli sinut ja kenen ei.”

Samulinkaan ei kaipaa teitittelyä

Suurin osa vastaajista, jotka pitää teitittelyä erittäin sopivana, ei kuitenkaan haluaisin itse kovin herkästi tulla teititellyksi.

Myös tämän ilmiön tutkija Lappalainen on pistänyt merkille.

– Tämä on yksi teitittelyn kiinnostavista puolista. Meistä suurin osa pitää tärkeänä vanhempien ihmisten teitittelyä, mutta emme kaipaa, että meitä teititellään.  

Ehkä nykyään yhä harvempi yksinkertaisesti tuntee itseään tarpeeksi iäkkääksi te-muotoon.

”En kyllä pidä siitä,että minua teititeltäisiin, mutta harvoinhan sitä edes tapahtuu.Lapsuudessa 60-luvun alussa omia vanhempiakin vielä osa teititteli ja kuulin myös usein naisväen keskustellessa kylässä puhuttelevan toisiaan kolmannessa persoonassa. Joskus tuntee itsekin epävarmuutta teitittelyn suhteen,mutta kyllä sitä tulee käytettyä erittäin harvoin. Jos pääsisin jutuille pressaparin kanssa niin ehkä se teitittely tulis mieleen.”

”Olen kuusikymppinen ja minua ei tarvitse kenenkään teititellä, mutta en siitä toki loukkaannu. Itse tulee teititeltyä automaatiisesti vieraita noin yli kahdeksankymppisiä ihmisiä, se osoittaa mielestäni jotenkin arvostusta henkilöä kohtaan.”

”Teitittely on ihan mukavaa - ei haittaa. Teitittely osoittaa myös nuoremmalta kunnioitusta vanhempaa kohtaa. Teitittelyn perusteella voi tällainen keski-ikäinen vähän testauttaa markkina-arvoaan. Jos jokainen lapsenkasvoinen asiakaspalvelija teitittelisi, pitäisi varmaan tehdä jo jotain naamavärkilleen. Eli vaihtelu virkistää - jos kohtaa tasaisesti sinuttelua ja teitittelyä, voi huokaista helpotuksesta, että ei ole ihan vielä kivikauden otus.”

”Kaupassa asioidessani ja muissa asiakaspalvelutilanteissa ilahdun, jos minua kuuskymppistä sinutellaan. Nuori myyjä näin ikään kuin asettaa meidät samalle viivalle, tasa-arvoisiksi. Jos teititellään ja rouvitellaan, niin voi miten vanhaksi tunnenkaan itseni! Ihan tuntuu kuin selkäkin painuisi kumaraan niiden monien ikävuosien painosta.  Haluaisin olla kuin Aira Samulin (89). Tuskin hänkään teitittelyä kaipaa.”

Teitittely-kysely toteutettiin etlehti.fi:n verkkosivuilla tammi-helmikuussa 2016. Kyselyyn vastasi 720 henkilöä iältään 28-72 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla