Joskus nuoruudenrakkaus syttyy uudelleen vuosikymmenten jälkeen. Näin kävi Erkille ja Sirkka-Liisalle, kun he tapasivat toisensa 20 vuoden tauon jälkeen.

Erkki, 70, ja Sirkka Liisa, 69, Lamberg

”Nostin juuri maitopurkkia Säynätsalon S-marketin kassahihnalle, kun vilkaisin sattumalta taakseni. Siinä seisoi Sirkka Liisa, nuoruudenrakkauteni. Emme olleet nähneet toisiamme yli 20 vuoteen. Ensirakkaus heräsi henkiin, ja tunne hirtti heti voimalla kiinni. Halusin olla Sirkka Liisan kanssa ja hän minun kanssani. Sillä ei ollut järjen kanssa mitään tekemistä, kuten harvoin rakkaudessa onkaan.

Meidät vihittiin romanttisesti Pielpajärven erämaakirkossa.

Sirkka Liisa oli ollut leskenä kolme vuotta, mutta minä elin avoliitossa. Puoli vuotta olin kahden naisen välissä, kun avovaimoni ei tahtonut päästää irti. Se oli vaikeaa ja riitaisaa aikaa, mutta vuoden kuluttua menimme Sirkka Liisan kanssa naimisiin.

Minä olin jo tuolloin lapinhullu ja tartutin taudin vaimoonikin. Meidät vihittiin romanttisesti Pielpajärven erämaakirkossa vuonna 2010. Ennen vihkimistä Sirkka Liisa vaelsi työkaverinsa kanssa ja minä kalastin veljenpoikani seurassa. Yhytimme aikataulumme kirkolle, jonne tuli myös Inarin kirkkoherra. Työkaveri ja veljenpoika olivat todistajina. Pielpajärvi oli hieno vihkipaikka, koska siellä on vain hiljaisuus, rauha, keskittyminen ja rakkauden voima.

Lähdin armeijaan 1967, ja siihen seurustelumme lopahti.

Olemme talvisin Lapissa ainakin kuukauden ja muutenkin käymme siellä monta kertaa vuodessa. Vietämme talvisin pitkiäkin aikoja Portugalissa, Kanarialla tai Thaimaassa. Meillä molemmilla on juuret Karjalassa, Sortavalan seudulla. Siksi käymme joka kesä Karjalassa.

Nuorina tapasimme ensimmäisen kerran 16.6.1964 Jyväskylän Lehtisaaressa seurakuntanuorten kokoontumisessa. Minä olin 15-vuotias ja Sirkka Liisa 14. Seurustelimme kolme vuotta, ja jossain vaiheessa seurakuntanuoret vaihtuivat tansseissa käymiseen. Lähdin armeijaan 1967, ja siihen seurustelumme lopahti.

Sirkka Liisa meni naimisiin 1968, ja minä olin kuvaamassa hänen häitään. Minä avioiduin vuonna 1970, erosin myöhemmin ja olin pitkään avoliitossa. Meillä kummallakin on lapsia.

Tämä osin yhteinen historia luo erityistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Meillä on Jyväskylässä paljon vanhoja yhteisiä tuttuja. Tämä osin yhteinen historia luo erityistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Asumme Muuratsalossa Päijänteen rannalla. Käymme joka päivä saunassa ja uimassa, ja myös kalastus on rakas harrastuksemme.

Sirkka Liisa on päivittäin yhteydessä lapsiinsa ja hänen lapsenlapsensa kyläilevät meillä säännöllisesti. Minä olen ukki heille. Omaan tyttäreeni minulla on valitettavasti aika nihkeät välit.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 21/2017.

Lue myös: