Jos voisin antaa yhden neuvon -juttusarjassa ihmiset kertovat, millaisen neuvon antaisivat nuoremmalle itselleen.
”Muista tavata ystäviäsi”
”Muutimme Siuntioon järven rannalle 40 vuotta sitten ja täällä haluamme pysyä. Vaikka puolisoni Mikko on kaupunkilaispoika, Helsingin Munkkiniemessä kasvanut, en tahdo enää saada häntä Helsinkiin edes päiväksi.
Olen utelias itäsuomalainen hölpöttäjä.
Työni on yksinäistä, mutta olen luonteeltani utelias itäsuomalainen hölpöttäjä. Minun on helppo tutustua ihmisiin ja kaipaan heidän seuraansa. Ystävien merkitys on vuosien myötä kasvanut yhä suuremmaksi.
Muutto vei meidät kauas ystävistämme. Nuorena pidin heitä itsestäänselvyytenä enkä oivaltanut, että suhteita on pidettävä yllä, jotta ne kantavat läpi vuosien. Vasta nyt, kun olemme kaikki jo eläkeläisiä, ymmärrän, ettemme ole ikuisia. Moni ystävä on jo kuollut. Siksi on tärkeää nähdä se vaiva, että voimme viettää aikaa yhdessä.
Mikko vie ystäviämme paatilla ympäri järveä.
Ystäväni asuvat Helsingissä, ja kesäisin monet tulevat mielellään meille. Meillä on tilaa yöpyjillekin. Mikko vie ystäviämme paatilla ympäri järveä ja merelle, saunomme ja syömme. Talvellakin olisi mukava kutsua vieraita, mutta kovilla pakkasilla se ei huvita. On helpompi siirtää tapaaminen kesään, kun voimme istuskella rannalla.
Helsinkiin lähtö on aina vähän työlästä, vaikka sinne on junalla vain puolen tunnin matka. Mikko vie minut yhdeksän kilometrin päähän Kirkkonummen asemalle ja hakee sieltä, kun palaan. Autolla en enää lähde, koska parkkipaikkoja on hankala löytää ja ne ovat sikakalliita.
Rupattelemme Ekbergin kahvilassa, Kosmoksessa tai jossakin uutuusravintolassa.
Monet opiskelukaverini Ateneumin ajoilta rakastavat taidetta kuten minäkin, ja käymme katsomassa pari näyttelyä. Sitten rupattelemme Ekbergin kahvilassa, Kosmoksessa tai jossakin uutuusravintolassa. Välillä muistelemme opiskeluaikoja ja puhumme uutuuskirjoista. Muutamien ystävien kanssa käyn teatterissa, sillä Kirjailijaliiton kortilla saa Kansallisteatteriin edullisesti kaksi lippua.
Kaikki tapaamiset piristävät enemmän kuin pelkkä metsän, järven ja koiran katseleminen.
Joskus myös matkustamme yhdessä. Viime vuonna olin kymmenen päivää New Yorkissa ystäväni Kaarina Kailan, tyttäreni Tovan ja hänen puolisonsa Tommin kanssa. Minä ja Kaarina kuljimme kaikki nähtävyydet nuorten jäljessä kuin kaksi vanhaa aasia.
Kenen neuvon sinä haluaisit lukea? Ehdota osoitteeseen et-lehti.fi@sanoma.com
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2018
Lue myös:
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
