Vauva voi olla haaste myös isovanhemman parisuhteelle.

Ensimmäisen lapsenlapseni syntymä oli minulle iso asia, mutta lapseton miesystäväni ei ollut kiinnostunut lapsistani tai tästä uudesta tulokkaasta. Hän vaihtoi aina nopeasti puheenaihetta, kun aloin puhua lapsesta, ja oli harmissaan aina, kun lähdin käymään lapsenlapseni luona tai he tulivat luokseni yökylään.

Miehen mielestä minun olisi pitänyt omistaa kaikki aikani hänelle. Minulle lapseni ja lapsenlapseni ovat niin tärkeä osa elämää, että hänen käyttäytymisensä tuntui loukkaavalta.

Aloin nähdä hänen muutkin vikansa ja päädyin lopettamaan suhteen. Olen paljon mieluummin yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua tutustua perheeseeni.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Leena, 76

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsen syntymä herättää usein mustasukkaisuutta perheessä: jos on tottunut saamaan kotona kumppanin kaiken huomion, on tiukka paikka jakaa se uuden tulokkaan kanssa.

Sama ilmiö voi näkyä myös isovanhempien kesken, etenkin, jos lapsenlapsi ei ole yhteinen.

– Mustasukkaisuutta voi kasvattaa se, että etenkin ensimmäisen lapsenlapsen myötä expuoliso usein palaa kuvioihin entistä tiiviimmin. Tulee yhteisiä ristiäisiä, syntymäpäiviä ja juhlia, kenties muutakin yhteydenpitoa, sanoo pari- ja perheterapeutti Kirsi Heikinheimo.

Lapsenlapsen syntymä voi herättää mustasukkaisuutta.

Kun puolison innostus ja huomio suuntautuu toiseen ihmiseen, vaikka vain pieneen lapseen, syntyy helposti ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunteita. Jos ei ole tottunut käsittelemään tällaisia ikävää oloa aiheuttavia tunteita, niistä syntyy kitkaa parisuhteeseen.

– Käsittelemättömät tunteet voivat näyttäytyä monenlaisina ristiriitoina. Lopulta puoliso alkaa vaikuttaa kaiken kaikkiaan hankalalta ihmiseltä ja voidaan päätyä eroon.

Eron syy on harvoin mikään yksittäinen asia, ja Leenankin tapauksessa suhteessa on luultavasti ollut muitakin ongelmia kuin lapset ja lapsenlapsi.

Ihannetilanteessa ”varaukki” löytää itselleen luontevan paikan puolison lastenlasten elämässä. Suhde näihin lapsiin voi olla suuri rikkaus, etenkin, jos itsellä ei ole lapsia ja lapsenlapsia.

Varaukki tai -mummi voi löytää luontevan paikan puolison lastenlasten elämässä.

Itsestään se ei kuitenkaan käy, sillä biologisetkin isovanhemmat joutuvat yleensä hiukan hakemaan paikkaansa lapsiperheen elämässä ja arjessa. Jos ei pysty kiinnostumaan puolison lapsista ja lapsenlapsista, kannattaa ainakin antaa hänelle tilaa nauttia perheensä seurasta.

Hyvässä suhteessa pitää olla sekä yhteisiä kiinnostuksen kohteita että tilaa kummankin omille tärkeille ja merkityksellisille asioille.

– Jos tuntuu, ettei saa suhteessa elää omannäköistään elämää, kannattaa selvittää, miksi haluaa tämän ihmisen kanssa olla. Leenan tapauksessa riittävän vahvaa syytä ei löytynyt. Yleensä on tosiaan parempi elää yksin kuin huonossa suhteessa, Heikinheimo sanoo.

Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 4/2021.

Sisältö jatkuu mainoksen alla