”Parasta päiväkeskuksessa on yhdessäolo”, Mika Vuorinen sanoo.
”Parasta päiväkeskuksessa on yhdessäolo”, Mika Vuorinen sanoo.

Mika Vuorisella on vain nykyhetki – sekä vähän mennyttä ja tulevaa. ”Eilisen muistan jotenkin”, hän kertoo.

Mika Vuorinen, 48, Helsinki

”Olen nyt käynyt kaksi vuotta joka päivä täällä Ruskeasuon päivätoimintakeskuksessa. Tulen tänne, jotta vaimo voi käydä rauhassa töissä. Muuten voisin lähteä ovesta ulos enkä muistaisi, mihin palata.

Kolme vuotta sitten istuimme ruokapöydässä kotona. En ehtinyt sanoa vaimolle muuta kuin 'Nyt' – ja putosin, pää kopsahti lautaseen. Olin saanut massiivisen aivoverenvuodon ja makasin pari viikkoa Töölön sairaalan teho-osastolla tajuttomana. Sieltä minut siirrettiin kuntoutukseen Laakson sairaalaan, jossa viivyin puoli vuotta.

Kukaan ei saanut möngerryksestäni selvää.

Vaimoni kävi minua joka päivä katsomassa. Sängyn reunalla istuva nainen näytti tutulta, mutta en muistanut hänen nimeään. Häntä oli kielletty sanomasta sitä minulle, minun pitäisi keksiä se itse. Kolmen kuukauden kuluttua napsahti: Mari!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aloin pikkuhiljaa puhua, mutta kukaan ei saanut möngerryksestäni selvää. Lukemaan ja kirjoittamaan minun piti opetella kokonaan uudestaan, aakkosista alkaen. Tuntuu kuin minulla olisi sata tikkiä aivoissa ja uudestaan rakennettu koko etuaivolohko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuoden kuluttua sairastumisesta jäin eläkkeelle. Olin ollut levyseppä, metallitöissä, ja ihan terve.

Eilisen muistan jotenkin. Muisti ei tästä enempää palaudu.

Minulla on nykyhetki sekä vähän mennyttä ja tulevaa. Eilisen muistan jotenkin. Muisti ei tästä enempää palaudu. Mutta ei se haittaa, kun on vaimo, joka huolehtii.

Yhteiskuljetus hakee minut joka aamu kotoa päiväkeskukseen. Täällä auttelen missä pystyn. Tänään kokosin ison laatikon, joka oli tullut paketissa. Katsoin kuvasta, millainen pitäisi tulla, ja käänsin ohjeet ylösalaisin. Muisti toimii, kun kädet ovat mukana. Luen lehtiä, pelataan muistipelejä, on ruokailut, kahvit ja puistokävelyt. Ei ole niin väliä, mitä tehdään, pääasia on yhdessäolo. En muista kaverien nimiä, mutta naamat kyllä. Tämä on hyvä paikka.

Olen ollut hyvin aktiivinen ihminen. Nyt elämä on kaventunut.

Kaksi kertaa viikossa käyn päiväkeskuksen kuntosalilla. Ennen kävin kaksi kertaa joka päivä ja painoin 30 kiloa enemmän. Käsivarret ovat puolet entisestä, pohkeet ovat vielä jossakin kunnossa, pääsee poliisia karkuun, sanoo entinen sotilaspoliisi. Olen myös metsästänyt.

Kolmen jälkeen auto vie kotiin. Kolmesta kuuteen odottelen vaimoa. Keitän kahvit, laitan itselleni ruokaa, ei ongelmaa. Illalla katselen televisiota. Jos päiväkeskusta ei olisi, katselisin televisiota koko päivän.

Olen ollut hyvin aktiivinen ihminen. Nyt elämä on kaventunut, eläkeläisenä.

Ei tämä minulle ole raskasta, mutta vaimolle on.

Lue myös:

Muisti ei ole kaikki kaikesssa

Suomessa on lähes 200 000 muistisairasta. Useimmiten sairaus tulee ikäihmiselle, mutta joihinkin se iskee jo keski-iässä. Varsinaista parantavaa lääkitystä muistisairauteen ei vielä ole, vaikka sairautta tutkitaan koko ajan intensiivisesti. Hoidossa keskeistä on toimintakyvyn parantaminen heti diagnoosin saamisen jälkeen. Sairauteen voi liittyä aloitekyvyttömyyttä, minkä vuoksi se voidaan sekoittaa masennukseen.

Kaikki muistisairaat ovat erilaisia.

– Muisti ei ole kaikki kaikessa. Muut aistit herkistyvät sille, mikä menee ihon alle. Olennaista on hetki ja tunne, joka kohtaamisista ja tilanteista tulee, sanoo Helsingin Alzheimer-yhdistyksen toiminnanjohtaja Teija Mikkilä.

Hän korostaa, että ”muistaa” voi muutenkin kuin tietoisten sanojen tasolla ja hyvää elämää voi elää muistisairaudesta huolimatta.

Kaikissa kaupungeissa on kotona asuville tarkoitettuja päivätoimintapaikkoja. Ne tarjoavat pienryhmätoimintaa, muistiharjoituksia, vertaistukea ja liikuntaa. Yhteistyö omaisten kanssa on tärkeää.

– Uusia toimintamalleja haetaan koko ajan. Samalla toivotaan, että muistisairaudesta tulee yhtä neutraali asia kuin esimerkiksi diabeteksesta tai allergiasta, Teija Mikkilä sanoo.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 16/2018.

Noin 200 000 suomalaista sairastaa muistisairautta, ja määrä on kasvussa.

Kaikki muistisairaudet ovat eteneviä ja johtavat dementiaan. Yleisin on Alzheimerin tauti, jota on noin 70 prosentilla kaikista muistisairaista. Toiseksi yleisimpiä ovat aivoverenkiertosairauden aiheuttamat oireet. Lisäksi on sekamuotoinen muistisairaus, Parkinsonin taudin muistisairaus, päihdedementia ja Lewyn kappale -tauti. 

Elämäntapahoito on tieteellisestikin todettu toimivaksi. Riittävä uni, terveellinen ruokavalio, painon ja alkoholinkäytön hallinta, aivojen aktiivinen käyttö sekä liikunta suojaavat muistisairaudelta ja ovat tärkeitä myös, kun tauti on jo todettu.

Sairauden taustalla on insuliiniresistenssi ja ravintoaineiden puutos eli elintapasairaus. Puhutaan myös ns. tyypin 3 diabeteksesta tiedepiireissä.

Vaikka Alzheimerin taudin perinnöllisyydestä tiedetään vielä melko vähän, voidaan todeta, että sairaus periytyy erittäin harvoin. Tutkimusten mukaan, kaikista Alzheimerin tautia sairastavista potilaista 0,5-1 prosenttia sairastaa periytyvää tautia.

Alzheimerin taudin osalta ensimmäisen asteen sukulaisen riski (jos sukulainen on omilla elintavoilla sairastunut, niin riski on tasan nolla) sairastua on suurentunut. Kuitenkin erilaisten elämäntapojen ja hoidettavien riskitekijöiden rooli on perinnöllistä riskiä merkittävämpi. Eli omasta fyysisestä kunnosta, verenkiertoelinten kunnosta ja elintavoista huolehtiminen vähentää Alzheimerin taudin riskiä merkittävästi ja jopa kokonaan. Lähde: Alzheimerinfo

Lyhyesti ennaltaehkäisystä:

Kalan Omega-3 -rasvahappoja (EPA ja DHA) sekä B-, C- ja E-vitamiineja sisältävät ruoat suojelevat aivoverisuonia ja auttavat aivoja voimaan hyvin. Tärkeintä on syödä monipuolisesti kasviksia, vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, manteleita ja kalaa.

Aikuinen tarvitsee perusruokavaliossa n. 60-100 grammaa hyviä rasvoja ja proteiinia päivässä. Lisäksi vähintään 500 grammaa, mutta mieluummin 1000 grammaa kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja. Vettä janoon 1,5-2 litraa. Ja jos nälkä jää, niin perunaa, viljaa tai riisiä.

Ja ravintolisänä Suomessa pitää syödä D-vitamiinia sekä kalaöljyä. Lähes kaikkien suomalaisten tiedetään kärsivän kalan Omega-3 rasvahappojen (EPA ja DHA) sekä D-vitamiinin (onhan käytännössä mahdotonta saada riittävää D-vitamiinimäärää ruokavaliosta oli se millainen tahansa) puutteesta, joka vaikuttaa haitallisesti mm. aivojen terveyteen.

EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaille 50 µg ja yli 10-vuotiaille 100 µg päivässä. Suomessa paljas iho muodostaa auringosta D-vitamiinia keskikesällä ja keskipäivällä. Talvella D-vitamiinia ei saa lainkaan auringosta. Ruuasta D-vitamiinia saa muutaman mikrogramman päivässä, riippuen mitä syö.

Riittävä D-vitamiinin sekä hyvien rasvojen saanti on erittäin tärkeää mm. aivojen toiminnalle. Aivoissa on kaikkialla D-vitamiini reseptoreita.

Kun perusruokavalio on kunnossa, niin herkkuja voi syödä hyvällä omalla tunnolla 1-2 kertaa viikossa painon tai terveyden siitä heilahtamatta suuntaan taikka toiseen. 

Liiku kohtuudella (ihan arkiliikunta riittää) ja vietä sosiaalista elämää. Muista riittävä lepo, rentoutuminen ja uni.

Älä tupakoi ja käytä alkoholia kohtuudella, jos käytät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla