Kiinnostus toiseen ihmiseen kasvaa joskus äärimmilleen ja voimakas vetovoima yllättää täysin: Miten tässä näin kävi? Parisuhdeasiantuntija kertoo vetovoiman syntymisestä.

Joskus se on helppo tunne: innostus toiseen ihmiseen syttyy usein yhtä arvaamattomasti ja nopeasti kuin atomipommi. Toisinaan houkutus voi tuottaa kipua: ihan sattuu, kun toinen on niin vetoava. Myös sen puute voi hiertää: Miksi en koe mitään vetoa toiseen?

Vetovoima on ihmeellinen ilmiö. Sen lait kun eivät katso aikaa, paikkaa tai ikää. Mistä vetovoima syntyy? Voiko sitä edes selittää mitenkään? 

Parisuhdeasiantuntija Marika Rosenborgin mukaan vetovoima kertoo ensisijaisesti siitä, että ihminen on pääsemässä lähemmäksi itseään. 

– Suuri osa vetovoimaan liittyvistä sisäisistä motiiveistamme liittyy aiempiin ihmissuhteisiimme, menneisyyteemme ja siellä tapahtuneisiin keskenjääneisiin tai meitä tyydyttäneisiin tapahtumiin. Haluamme ikään kuin saattaa asiat loppuun, ratkaista arvoituksen tai salaisuuden tai toistaa aiemmin jo onnistuneen asian, Marika selvittää.

Hänen mielestään myös geeneillä on oma osuutensa tässä vetovoiman ihmeellisessä maailmassa. Kyllä, on mahdollista, että toinen ihminen voi alkaa kiinnostaa jo ennen kuin hänen kanssaan on päässyt edes juttusille.

– Jonkun geenikartta vain sopii paremmin omaamme ja saamme siitä vahvistuksen tuoksun, ulkonäön tai muiden ominaisuuksien kautta.

"Jonkun geenikartta vain sopii paremmin omaamme."

– Kuitenkin jo tapa puhua, ajatukset, tuoksut, eleet tai arvomaailman esilletulo voivat lopettaa kiinnostuksen hetkessä. Olemme monimutkaisia olentoja, Marika täsmentää.

Kukoistusta pitää hoitaa

Sekä itseen että toiseen kohdistuvaa vetovoimaa voi onneksi harjoitellakin. Lähtötilanne alkaa kuitenkin aina omasta itsestään, hyvästä itsetuntemuksesta ja hyväksymisestä.

– Ihminen, joka tuntee itsensä, on läheinen itselleen ja kohtelee itseään rakkaudellisesti. Tällaisella ihmisellä on näin suurempi todennäköisyys myös tuntea vetoa sellaista ihmistä kohtaan, joka tekee hänelle hyvää.

Marika vertaa kahden ihmisen välistä vetovoimaa herkkään kukkaan, jota täytyy molempien osapuolien ylläpitää – muuten kukoistus loppuu. 

ET:n päätoimittaja Katriina sai ystävältään vinkin, miten rutiiniksi muuttuneisiin konsertti-iltoihin tulisi uutta potkua.

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia. Joitain vuosia sitten kävin ahkerasti Radion sinfoniaorkesterin konserteissa Helsingissä. Hankin sarjalipun, jolla pääsin Musiikki­taloon aina tietylle tuolille tiettyinä perjantai-iltoina.

Ajan mittaan into laimeni, ja olin vähällä lopettaa harrastuksen. Ihanista konsertti-illoista oli nimittäin tullut rutiinia.

Silloin sain vinkin ystävältäni. Iltoihin tulisi aivan uutta potkua, kun en lukisi ohjelmaa etukäteen. ”Kun pääset saliin, silmäile lavaa ja laske tuolit. Millaisella kokoonpanolla ensimmäinen teos soitetaan? Musiikin alkaessa sulje silmäsi ja yritä arvata, mikä teos ja kuka säveltäjä on kyseessä.”

Konsertit muuttuivat yhtäkkiä jännittäviksi peli-illoiksi, joissa yllätys oli taattu joka kerta. Osuin välillä oikeaan, mutta useimmiten arvaukseni meni pieleen. Opin valtavasti uutta, sillä havainnoin ja kuuntelin konsertteja paljon tarkemmin kuin aikaisemmin. Virkistävän jännityksen keskellä kaiken ydin oli kuitenkin musiikki.

Kaipaan elämääni jatkuvasti uutta opittavaa ja uusia kokemuksia. Aistit terästyvät, tunteet voimistuvat ja jo pelkkä ajatus ennen kokemattomasta asiasta kutkuttaa mieltä etukäteen.

Muutokset pitävät ihmismielen virkeänä, eikä asian tarvitse olla suuri. Yhdelle riittää luonnon muutosten seuraaminen vuodenaikojen mukaan tutulla kävelylenkillä. Toinen tarvitsee uuden asunnon, eksoottisia reseptejä tai sokkotreffit. Minuun kolahtivat jännitys ja yllätykset, joita omien musiikkitietojeni testaaminen sai aikaan.

Uudet kokemukset ja rutiinien rikkominen tekevät hyvää myös aivoille, tutkijat sanovat. Totutusta kaavasta poikkeaminen vaatii uuden oppimista, jolloin aivot joutuvat töihin ja syntyy uusia hermoratoja.

Seuraavaksi kokeilen haarukoida ruuan suuhuni vasemmalla kädellä tai ryhdyn opiskelemaan tšekin kieltä. Kauankohan kestää, että uusista asioista on tullut tylsää rutiinia?

Virkeää toukokuuta!

Vantaalainen Merja Saarinen, 60, oli onneksi paikalla, kun hänen naapurinsa Jaanan pulssi katosi. Ensimmäistä kertaa elvyttämään joutunut Merja neuvoo, miten vastaavassa tilanteessa kannattaa toimia.

Merja Saarinen, 60:

"Kävin ensiapukurssin yli kymmenen vuotta sitten, mutta taidoille tuli käyttöä vasta viime tammikuussa. Naapurini ja ystäväni Jaana soitti ja kertoi, että hänellä on kovia kipuja. Menin hänen luokseen. Hän pääsi hädin tuskin ovelle, mutta olo helpotti pian. Hän epäili kivun syyksi närästystä.

Koirani Luca odotteli iltalenkkiä, joten palasin kotiin. Ulkona kännykkääni tuli sekava viesti Jaanalta, ja palasin takaisin. Jaana oli jättänyt oven auki, hän oli polvillaan, piteli rintaansa ja itki. Tunnustelin hänen ihoaan, se oli nihkeä. Soitin ambulanssin, vaikka Jaana vastusteli.

Kerroin hätäkeskuksen päivystäjälle, että tiesin Jaanan kärsineen rytmihäiriöistä. Päivystäjä jututti hetken Jaanaa, jonka kunto romahti kesken puhelun. Nappasin puhelimen, ja päivystäjä pyysi minua kokeilemaan Jaanan pulssia. En tuntenut sitä. Sitten päivystäjä kysyi, osaanko elvyttää. Kerroin, etten ole joutunut sitä koskaan tekemään.

"Ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut."

Puhelimen kaiutin päällä toimin päivystäjän ohjeiden mukaan. Laitoin Jaanan pitkälleen, aukaisin hänen vaatteitaan. Sitten kaksi puhallusta, 30 painallusta. Laskin ne ääneen. Pulssi palasi.

Ajantajuni hävisi, enkä huomannut edes pelätä, vaikka elvytyksen aikana Jaanan pulssi taas katosi. Päivystäjä käski minun jatkaa elvytystä, kunnes ambulanssihenkilökunta olisi paikalla.

En ensin oikein ymmärtänyt, mikä merkitys elvytykselläni oli. Sitten minulle kerrottiin, että ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut.

Minulle Jaanan auttaminen oli itsestään selvää, vaihtoehtoja ei ollut."

Merjan vinkit

1. Älä epäröi

Vaan auta aina, kun ihmisellä on hätä. Soita 112:een. Kerro tilanne, vastaa hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin.

2. Ensikertalainen pärjää 

Luota ohjeisiin ja hätäkeskuspäivystäjän ammattitaitoon. Vaikka et koskaan olisi esimerkiksi antanut elvytystä, päivystäjä osaa neuvoa sinua toimimaan oikein. Jätä puhelin auki ja pidä kaiutin päällä. Kuuntele ohjeita ja toimi.

3. Muista huolehtia itsestäsi

Jälkikäteen voit itse tarvita apua purkaaksesi tilanteen aiheuttaman stressin. Puhu asiasta läheisille tai käänny ammattiauttajan puoleen.

 

+ Osaatko antaa ensiapua? Siihen auttaa Punaisen ristin kännykkäsovellus, josta löydät ohjeet tavallisimpiin hätätilanteisiin: